Toinen adventtisunnuntai.

Tämä päivä oli täynnä puhaa, vaikka sunnuntai pitäisikin olla lepopäivä, minunkin kohdalla se valitettavasti menee välillä niin, että sunnuntai on viikon puuhapäivä jos on ollut koko viikko töitä kuten nyt minulla. Ja lisänä tällä menneellä viikolla oli vielä koulu. Maamittaustenttiä ja muuta, kerron niistä kun saan kuvat latailtua ja käytyä läpi.

Tänään kuitenkin oltiin siis pikkujouluissa Teivaalan tuvalla, se on täällä Uuraisilla. Vihtyisä pitopaikka joka on koottu muutamasta lahosta ja sen ympärille on vuosien saatossa rakentunut mielestäni toimivat ja tunnelmalliset tilat. Kotosalla taasen tein rästitöitä ja illan päätteeksi paketteja joiden tekeminen hiukan vaikeutui, koska reipas mäyräkoira on kovin kiinnostunut paketeista ja etenkin niiden availusta. Ja pakkohan oli Viivinkin pari herkkupalaa taas paketoida, että koira sai paketin avata. Tärkeä homma.

Koska kelloi huiskii jo kohti puolta kahta, taidan hippasta maate ja toivotan hyvää alkavaa viikkoa!

Narukassi on huippukiinnostava ja kaapillakin on käyty.

Laadun tarkkailua.

Saatin muutama paketti kuitenkin valmiksi.

Rakkaan ystävän muistolle.

Ystävä anna anteeksi kyyneleet nää.
Ne on surua on ja ikävää.

Niin koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän,
yht´äkkiä huomaat,
nyt päättyi se tähän.

Oltiin ystäviä Aulin kanssa melkein 30 vuotta. 18 vuotta sitten otettiin samanlaiset ruusutatskat ja se oli meidän ystävyyden sinetti. Ruusu oli ystävyyden merkki ja se symboloi myös vaikenemista. Ystävälle kerrottujen asioiden luottamusta ei rikottu, eikä aina tarvittu sanoja, niinkus tiärät kun Tampereella ollaan molemmat asuttu. Jos laskettaisi kaikki se yhteinen aika joita istuttiin työmatkoja junassa, vietettiin yhdessä tai puhuttiin puhelimessa, niin siitä tulis pitkä pätkä vuosia.

KIitos niistä hetkissä kun olit tukena ja kiitos niistä hetkistä jolloin itse sain olla olkapäänä vaikka tässä ei nyt käynytkään niin kun joskus mietittiin, että sä työntelet mua polviikkoista rääväsuumummoa pyörätuolissa, punaiset hiuksesi harmaanksi muuttunena ja iänaikaisissa piikkareissas pitkin stadin mukulakiviå ja juotais skumpaa salaa hoitsulta.
Nyt on sitten aika hyvästien.

Ystäväni nukkui pois sairauden murtama, ihan liian pian ja ihan liian nuorena. Nyt juuri ei jaksa kirjoittaa kauniista päivästä pitkää stooria ja ensimmäisestä adventista, mutta nämä kaikki kuuluvat elämään ja rakkaat seuraavat sydämen mukana lopun elämää.

Hyvää alkaavaa viikko kuitenkin täällä piipahtaneille!

Jokos joulutunnelmaa alettais nostattamaan?

Eilen tehtiin kauppareissu ison kirkon suuntaan ja käytiin samalla Kodin ykkösestä hakemassa (alekuponkeja tuli postissa:.) Joren pitkään katselema susityynyt ja minulle pienet metalliset peurat joita katselin jo viimeksi siellä myymälässä käydessämme. Ajatuksena oli tehdä sellainen tarjotin johon kokoan erilaisia kynttilätuikkuja, nuo pienet peurat ja käpyjä. Ehkä siihen voisi vaihtaa sitten myöhemmin vaikkapa lehtikuusenoksan jossa on käpyjä. Se ehkä sitten myöhemmin. No tässä se se sitten on.

Blogeista ja mm. Pinterestistä löytyy vastaavia joista voi katsoa mallia ja kannatta katsella omia kaappeja siellä silmällä, että mitä sieltä löytyy ja niistä yhdistellä itselleen mukava asetelma. Tässähän on vain mielikuvitus rajana. Ja tarvittaessa pöytätilaa, tuo on kätevä siirtää pois tieltä ja kaikki säilyvät tarjottimella seuraavaa käyttökertaa varten valmiina.

Tässä pari hyvää esimerkkiä mitä äkkiseltään löysin:

Kuva: Vintage House blogista.

Kuva: Pinterest

Tai jos haluaa, voi käyttää myös tarjottimen sijaan sahattua puukiekkoa. Käytön jälkeen puukiekon voi laittaa takkaan tai saunanpesään jos ei keksi jatkokäyttöä. Itsellänikin on äidiltä joskus joululahjana saamani hänen valkoiseksi maalaamansa pieni tuohipukki ja noita kiekkojakin on tullut sahailtua, että ehkäpä joulun jälkeen teen talvisemman asetelman niistä aineista.

Kuva: Pinterst

Leffatarjontaa.

Tunnustaudun leffafriikiksi. Pidän hyvin tehdyistä elokuvista ja katson hyvät leffat yhä uudelleen ja uudelleen jos ovat todella hyviä. Toiset leffat katsotaan kerran, mutta todella hyvät pysyvät hyllyssä tai vuokraan niitä useasti. Valitettavasti vain aika ei aina annan myöden katselulle, joten elokuvapiikki tulee sitten talviaikaan jolloin on aikaa katsoa enemmän kuin keväällä, kesällä ja syksyllä jolloin on sesonki päällä pihalla ja puutarhassa.

Nyt kohistaan kahdesta elokuvasta. Toinen on Fury joka sijoittuu toisen maailmansodan loppumetreille. Pääsosaa näyttelee upeasti kypsä Brat Pitt ja osissa nähdään iuta muitakin huippunäyttelijöitä. Kävimme ensi-illassa Joren kanssa ja pidimme leffasta molemmat. Ei niinkään sen aiheen, sodan vuoksi, vaan siksi, että leffa oli hyvin tehty ja realistinen suurimmaksi osaksi jollainen hyvä sotaelokuvan pitääkin olla. Sotaa ei saa kaunistella, se pitää esittää juuri sellaisena kun se kaikessa kauheudessaan on. 

Kuva: Finnkino

Fyryn trailerin voi katsoa Finnkinon kotisivulta, eli tästä.

Kuva: filmova.net

Entäpä toinen uutuus Varsova 44. Ei vielä suomessa esitetty, mutta syyskuussa ensi-iltansa euroopassa saanut elokuva on kohauttanut ja saanut paljon kritiikkiä mm. eroottisesta otteesta ja aiheen romantisoinnista. Toisaalta ohjaajaa on parjattu myös liialla realismilla mässäilystä. Ihmettelen itse moisia kommentteja, puolalainen ohjaaja Jana Komasy käsittelee minusta hienosti aihetta; Varsovan kansannousua vuonna 1944. Tässähän kuvataan ajan henkeä, nuorten ihmisten idealismia, heidän elämäänsä ja unelmaa vapaasta maasta ilman saksalaisia miehittäjiä. Sitä miten nuoret lähteävät mukaan kansannousuun ja miten kaikki päättyy. Minusta trailerin ja lukemani perusteella ohjaaja on onnistunut hienosti. Mutta jäädään odottelemaan leffaa ja tehdään itse omat johtopäätökset. 

Tänään vietin vapaapäivää ja kävin kasvohoidossa. Edellisestä kasvohoitokäynnistä onkin vissiin jo neljä vuotta, että johan oli aikakin :)
Ilma on ollut huurteinen, katsea ja viimainen. Siitä huolimatta pakkashuurinen maisema on upea ja laittelin tänään jouluvaloja yhteen pihtaan. Taas oli lamppuja pimeänä, eikä näytä vaihtaminen auttavan, että kai sitä sitten joutuu ostamaan uusia. Toinen valosarja jossa sellaiset nätit lumitähdet (kiitos vaan äippä, sain ne sulta 10 vuotta sitten...) on kanssa puoliksi pimeä. Pitänee etsiä jos löytyy uudet samanlaiset, ehkä ei löydy... mutta hyvinhän nuo ovat käytössä kestäneet, että sen puoleen on ainakin elinkaari hyödynnetty.

Näissä merkeissä uutta viikkoa päin ja toivottelen hyvää tiistaita koska ollaan pian sen päivän puolella!

Niin sitä viikko mennä vierähti.

Edellisestä merkinnästä onkin taas mennyt viikko. Viikko menikin nopeasti ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Viime viikon lumet sulivat tietysti pois ja vettä on saatu useampana päivänä. Eilen onneksi mentiin jo vähän pakkasen puolelle, että sen puoleen vähän mukavampaa. Ja yöllä yhden aikaan kun katsoin makkarin ikkunasta järvelle päin, huomasin vihertävää loistetta. Revontulia oli selvästi nähtävissä. pohjoisella taivaalla ja vähän luoteen puolellakin. Ne näkyy hienosti juuri siinä suunnalla useimmiten ja monesti juuri alkuyöstä. Nyt kun kuntakeskuksen valotkin sammuvat puoleltayöltä, niin valosaastetta ei ole ja revontulia voi nähdä vieläkin selvemmin jatkossa. Tähtiä ei olekkaan pilvisten ilmojen vuoksi näkynyt ollenkaan.

Juuri nyt olisikin oivaa aikaa katsella taivaalle kun voi nähdä lentäviä leijonia eli meteoriparvia.

Leonidit on yksi kuuluisimmista meteoriparvista. Erityisesti se on tunnettu aika ajoin toistuvista meteorimyrskyistään. Viimeisin näistä oli vuonna 2002. Parven aktiivisuus kasvaa huomattavasti aina 33 vuoden välein. Vuonna 2005 Leonidien aktiivisuus palasi normaalille, vuoden 1998 tasolle. Tällöin meteoreja näkynee 10 kappaletta tunnissa.

Leonidit ovat aktiivisia 6. - 30.11. Leonidit näyttävät tulevan Leijonan sirpin alueelta. Radiantti on korkealla etelässä vasta klo 7, joten myöhäinen aamuyö on parasta havaintoaikaa. Tähdenlentoja näkyy kuitenkin käytännössä kaikkialla taivaalla. Marraskuun pilvisyys haittaa usein leonidien (ja muidenkin tähdenlentojen) havaitsemista Suomessa.

Jos tähdet eivät ole kovin tuttuja, eipä hätää. Kannattaa piipahtaa Ursan sivuilla katsomassa tähtikarttaa.

Kuva: Ursan www.sivulta

Jos ilmat eivät suosi tähtihommia, suosittelen netin aukaisemista ja tutustumista Yle Areenan upeaan tarjontaan luonto-ohjelmista. Esimerkiksi Luonto-Suomi on hieno ohjelmasarja jota on mukava kuunnella ja niissä on aina uutta tietoa vaikka olisi kokenutkin luontoihminen. Luonto-Suomen ohjelmat. Omat suosikkini ovat noista esim. puuilta jossa on mukavia juttuja ja tietoutta, kuten toinen suosikkini kääpäilta. Suosittelen niitä. Metsätähtiä on puolittain kuuntelematta, mutta tarkoitus on kuunnella se loppuun tässä viikonlopun aikana. Kuuntelin siitä osan kun olin kovan yskäni takia arntasaunalla nukkumassa yksin, että Jorma saisi edes yhden yön nukuttua rauhassa :), mutta uni tuli ja kuuntelu jäi kesken. Saunakamarin lämmin ja hyvä ilma nukuttavat aina nopeasti, sen ovat meillä yökyläilleetkin todenneet.

Ylen luonto-ohjelmat uudistuvat, lue miten. Jorman kanssa odotamma kovasti tota Kimmo Ohtosen reissua ja tarkoitus on seurata matkan etenemistä Facebookin ja Twitterin kautta johon hän on luvannut päivittää kuulumisia ja matkakuvia. Luvassa on myös oma ohjelma, mutta sitä saadaan odottaa vielä pari vuotta. Ohtosen mahtavat kuvat ovat olleet hienoja katsella ja on seurattu sitä Ulos luontoon- sarjaakin ihan säännöllisesti.
Vanha kunnon luontoiltakin kuuluu meidän seurattaviin, mutta viime aikoina ollaan ärsyynnytty siitä seikasta, että illan vetäjä, Petelius näyttelee liikaa ja se aiheuttaa sen, että ohjelmaa esim. kännykällä tai tabletilla netin kautta kuunnellessa äänitaso vaihtelee liikaa. Radiossa pitää mielestäni puhua radioaäänellä, rauhallisesti ja sujuvasti, ei näytellen. Ääninäyttely kuuluu näyttömölle ja tv-ohjelmiin. Jos kuuntelet jonkun jakson, huomaat kyllä mitä tarkoitan. Ja toinen juttu mikä ihmetyttää näinä digitalisen median aikoina, että minkä hiton takia tallenteesta ei ole otettu pois merisäätä ja liikennejuttuja?? Ymmärrän, että ne kuuluvat radio-ohjelmistoon suorassa lähetyksessä, mutta kai ne nyt jotenkin saisi veks siitä tallenteesta jota voi myöhemmin kuunnella omilla laitteillaan netin kautta. Ja hei.. täällä keski-Suomessa on tosi vähän käyttöä merisäätiedoille yleensäkkin.

Talvi-iltoihin kuuluu tietysti myös Siga-kameran katsominen. Kamera ei ole vielä aloittanut, mutta voit käydä katsomassa videonpätkän ja pari hyvää kuvaa ruokintapaikalla vierailleista villisijoista ja komeasta saksanhirvi uroksesta. Vinkkaan kun sigatelkku alkaa pyöriä.

Toinenkin kiva kamera on kalakamera jossa voi välillä nähdä vilauksia kaloista. Se löytyy tästä: kalakamera.

Ja vielä yksi linkki: Peuranpolku. Viime viikolla kerroin Peuranpolkureitistä. Tuosta linkistä voit katsoa pätkän Luonto lähellä ohjelmasta jossa esitellään Peuranpolkua lyhyesti.

 Parempia tähti-iltoja odotelessa, hyvää viikonloppua!

Nyt sitä lunta sitten saatiin!

Aamulla oli kaksi iloista meidän kotona. Nimittäin minä ja koiramme Viivi. Jo herätessä huomasin aamuhämärän olevan verhon takaa katsellen erilainen, oli satanut lunta ihan komeat kymmenen senttiä. Nopeat aamurutiinit, kahvi tippumaan ja Viivin kanssa lehden hakuu. Ja voi sitä riemua mikä Viivillä oli kun hänkin tajusi, että ilma ei olekkaan sateinen ja harmaa, vaan maassa on lunta. Ensin koira teki pienen, nopean pyrähdyksen tarkastuskierrokselle lintulaudalle, tietenkin oikaisten keskeltä kukkapenkkiä :) Sitten korvat lumessa heiluen takaisin minun luokse rappusille ja sen jälkeen tutu kuviot, muutama iso lumipallo joka heitetään ja Viivi juoksee sitten niiden perään. Sen jälkeen kun pallo on saavutettu, se pitää etutassuilla töpöttää tasaiseksi lumimassaksi. Sen jälkeen koira tietysti tulee odottamaan uuden lumipallon heittoa. Lehti haettiin ja kahvit termariin, sitten lähtö koululle. 

Viivi

Tänään pääsinkin kätevästi parin kurssikaverin kyydissä, olemme kulkeneet kimppakyydillä aina kun se vain on mahdollista. Tähän väliin mainitsen, että en siis ole ottanut lopareita työstäni, vaan jatkan edelleen samassa hommassa, olen vain työn ohella lukenut muuta kuin varsinaiseen ammattiini liittyvää alaa, Luononvara-alaa Saarijärvellä, Tarvaalassa. Siis siinä entisessä Tarvaalan maatalousoppilaitoksessa.

Aloitin elokuussa 2013 kaksivuotisen koulutuksen tarkoituksena valmistua ympäristönhoitajaksi. Koulutuksessa käsitellään laajasti ympäristöasioita, siihen lainsäädäntöä, EU-asioita, hankesuunnittelua ja perinnemaisemanhoitoa, vesiensuojelua, jätevesi- ja puhdasvesiasioita, pilaantuneen maaperän kunnostusta, bioenergiahuoltoa, erilaisten näytteidenottoa, työkoneiden ja laitteiden hallintaa ja huoltoa. On opittu mm. ajamaan traktoria, mönkkäriä, moottorikelkkaa ja liittmämään ja käyttämään niihin liitettyjä erilaisia peräkärryjä. Tutuksi on tulleet myös niin metsänhoidolliset työt kuin siihen liityvät koneet, mootorisahat, raivaussahat ja muut työkalut. On opteltu jätehuoltoa, kierrätystä, tiedotusoppia, kasvien ja eläinten tunnistusta, tehty metsätypppikartoituksia ja opittu tunnistamaan erilaisia suotyyppejä. Osa koulutusta liittyy myös luonto- ja ulkoilureittien suunnitteluun, rakentamiseen ja huoltoon. Siitä kirjoitinkin jo eilen. No, tästä sujuvasti takaisin aiheeseen, aamu oli siis hieno, maisema upea ja luminen. Ja juuri lumen tulo on se hieno juttu alkutalvessa, luonto on silloin kauneimmillaan kun uusi lumi peittää puut, ojanvarret ja kuoruttaa maiseman. Kun kurainen oja muuttuu kauniin valkeaksi reunukseksi tielle ja siinä kasvavat pienet varvut ja pajut taipuvat hentoina kannatellen ensilunta. Se on se hetki, kun metsän vihreä, keltainen ja ruskea vaihtuvat vaaleean ja värien kontrasti on erityinen. Myös valo on erityinen. Nautitaan siis näistä hetkistä.

Niin on lauha ja lämpöinen

Tämä Suomeni talvinen ilta

Niin niin hellä ja hiljainen

Tuo tuiskukin taivahilta.

Ilmari Calamnius

Oikein hyvää viikonloppua!

Kouluviikko ja talven pitkä odotus.

Tämä alkuviikko on mennyt nopeasti kun on ollut koulua ja siihen liittyviä moninaisia puuhia. Nauttisin niistä vielä enemmän jos flunssan jälkiolo ei olisi kiusana. Tänään mm. oli tehtävinä ulkoilureittien ja taukopaikkojen suunnittelua, kustannuslaskelmien tekoa, tutustumista Saarijärvellä oleviin luontoretkikohteisiin ja niihin liittyviin hankkeisiin. Saimme myös ryhmätyönjossa suunnittellemme lähialueelle kevytrakenteisen tauko/nuotiopaikan ja siihen liittyvät huoltorakennukset, reityksen ja opastuksen. Tehtävän pohjalta pitää myös laatia asiakastyytyväisyyskysely. Mielenkiinoiten hommeli siis. 

Itse olen miettinyt sitä, miksi kovin monet lähtevät täältä keski-Suomesta näkemään ja kokemaan luontoelämyksiä esim. Lappiin tai yleensä pohjoisen suuntaan, itsenkin mukaan lukien :) Syy on varmaan se, että pohjosissa on ymmärretty paremmin luonto- ja elämysmatkailuun ja retkeilyyn liittyvät asiat. Huoltopaikat, yöpyminen, palvelut, reittien monipuolisuus ja asianmukainen viitoitus, opastus ja kartat. Täällä keski-Suomessa erilaisia luontoreittejä on paljon ja kohteitakin minusta erittäin hienosti ja varmaan tuo uusi etelä Konneveden kansallispuisto tuo alueelle lisää retkeilijöitä ja luontomatkailusta kiinnostuneita jotka löytävät myös muut alueen kohteet. 

Omia haaveita on ollut käydä joskus vähän tunnetulla Peuran polulla. Kohde on upea ja onnekas kulkija saattaa nähdä matkalla villipeuroja. Ainakin reitti on suunniteltu hyvin ja matkalle osuus useita yöpymiseen ja taukokäyttöön sopivia paikkoja ja toki on tarjolla myös ihan oikeaa majoituspalveluakin. Ehkäpä saan joskus vaikkapa Teron ja Essin innostumaan reissusta.... yksinkin tietysti reissun voi toteuttaa, mutta mukavampi on pienessä porukassa. Ja oma polvikin alkaa olla taas siinä kunnossa, että voi mennä ja paahtaa melkeimpä entiseen malliin. Sen verran olen saanut sitä itsenäisesti kuntoutettua, toki kuluma on kuluma ja siellä se on eikä lähde minnekkään, mutta sen kanssa voi kuitenkin elää. 

Hieno kohde jonka maisemia voi verrata suoraan lappiin, on eräreitti Lapin sormi. Reitti kulki aikoinaan Pihtiputaalta Kinnulan, Salamajärven ja Kivijärven kautta Pylkönmäelle. Nykyään reittimerkinnät ovat maastosta lähes kadonneet ja taukopaikat vailla huoltoa. Kinnulan kunta on kunnostanut n. 10 km Lapin sormi -reittiä Kinnulan keskustasta Ahvenlammille vuonna 2003. Eli jokunen vuosi sitten. Opettajamme kertoi, että tämä on ollut joskus 80-luvulla hyvä retkikohde ja reitti, mutta sittemmin jäänyt vaille huoltoa. Koulutuksen aikana pohditaan myös valmistuneiden ja ja olemassa olevien reittien jälkihoitoa. Miten saadaan talkooväkeä, rahoitusta, ja ylläpitoa näille kohteille. Retkireitit ovat tärkeitä siksi, että niille pääsee vaivattomasti ja ennen kaikkea turvallisesti näkemään ja kokemaan luontoa. Jos lähdet metsään rämpimään vailla määränpäätä ja tietoa alueesta, kokemukset ovat yleensä huonot. Kuinka kauan jaksaa taivaltaa rämeikössä, hakatussa metsässä väistellen risuja, kantoja ja liukkaita kiviä. Tuskin monikaan kovin pitkään.  Hyvin suunnitellulla ja mielenkiitoista nähtävää sisältävällä reitillä näkee ja kokee luontoa erilailla, kokonaisvaltaisesti ja elämyksellisesti. Myös opastus ja taulut ovat tärkeitä. Hyvä luonto- tai eräopas osaa kertoa alueen historiasta, vallitsevasta kasvillisuudesta ja opettaa havannoimaan luontoa, tulkitsemaan merkkejä ja näkemään asioita muutenkin laajemmin. Sellaista kokemusta minäkin haluaisin oman koulutukseni aikana oppia antamaan. 

Jos retkeily kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa mm. Pohjoisen keski-Suomen reitit. Meillä on täällä laajat ja monipuoliset maastoreitit. Hyvää tietoa ja paljon löytyy myös Luontoon.fi-sivulta.

Ja  lopuksi totean, että talvea tässä kovasti odotetaan. Saapa nähdä saadaanko tänä iltana tai ensi yönä luvattua lunta! Hyvää loppuviikkoa!

Oma varustus, rakas pahkakuppini ja luottotermari odottavat talvea.