Anopin muistolle!

Anoppini nukkui pois muutama viikko sitten. Hän oli myös ahkera puutarhaihminen viime vuosiin asti ja hänen mökkipihansa oli kaunis ja kukoistava. Loppuaikoina kun hän ei itse enään käynyt mökillä, kävimme Jorman ja hänen veljiensä kanssa talkoilemassa mökin pihalla vuorotellen ja joskus yhdessäkin. En koskaan voinut olla ajattelematta Mailan kukkapenkkejä kitkiessä, kuinka paljon vaivaa ja työtä hän oli aikanaan nähnyt omaa puutarhaansa perustaessa ja hoitaessa. 

Mailan muistolle kaunis kukka-aiheinen kappale hänen  ihailemansa näyttelijän ja laulajan, Leif Wagerin esittämänä kappale kukkaiskieli.

Viikko on ollut niin työntäyteinen, että suunnitelmat eivät ole aivan pitäneet. Ilma on mukavsti viilentynyt, ainakin tälläisen syysihmisen mielestä ja ensimmäiset syksyn merkit ovat jo näkyvissä. Syksyssä on parasta sen tuoksu, sateiset päivät jolloin on mukava käpertyä lukemaan hyvällä omallatunnolla, seesteiset illat ja aamut, syksyn valo on lempeä ja hyvä kuvatessa pihaa ja kasveja. Syksy tuo rauhan puutarhurille ja palkan kevään ja kesä uurastamisesta. Miksi siis kaikki eivät pidä syksystä :)

Pitemmittä turinoitta, hyvää viikonloppua ja syysunelmia!

Kesäinen kahvihetki.

Tänään vietettiin meitsin synttäripäivää ja olikin mukava herätä Jorman leipoman kääretortun ja vastakeitetyn kahvin tuoksuun. Synttärilahjaksi tuli ihanasta Desing by Pia´s kokoelmasta pusero jota olen jo jonkin aikaa tsiikaillut pudin nettisivulta. Pusero on pellavaa ja tuo sama sininen joka sopiikin kesän päivittämään ihoon hyvin ja pehmeä pellava tuntuu mukavalta iholla. Ja paranee vain joka pesun jälkeen. On myös mukava, kun vaate on egologisesti tuotettu. Huolellisesti suunniteltu vaate kestää käyttöä, istuu hyvin päälle ja se tulee pidettyä sananmukaisesti loppuun, ilmiselvä suosikkipaita siis.

Jos vaatteet kiinnostavat,  täältä löytyy lisää tietoa: Desing by Pia´s

Kuva: Desing by Pia´s

Muutama kuva loppuviikon iloksi.

Eilen kerroinkin tuosta Välimerenpenkiksi ristitystä kukkapenkistä jossa siis yrttejä ja kukkia. Laventelit ovat kasvaneet hienosti ja on saatu ihastella niiden hienoa tuoksua ja syvän violettia kaunista väriä. Niissäkin näkyy olevan eroja; se mitä olen pitänyt perinteisesti hyvänä lajikeena, ei ole tänä vuonna ruukussa menestynyt ollenkaan. Plantagenista ostettiin sellainen kuuden taimen päksi, ne ovat kyllä olleet hyvässä kasvussa, mutta niihin ei sitten ole tullut yhden ainoaa kukkaa. Kaikista halvimmat kolme isohkoa ruukkua alle 10 ekeä jotka ostettiin Hong Kongista ovat olleet kauneimmat; kaksi violettia ja näyttäisivät viihtyvän parhaiten.

Tässä uusi penkki kesäisenä ja kukkivana etupihan puolelta.

Toiselta puolelta katseltuna.

Kerrottu päivänkakkara.

Kerrottu päiväkakkara on myös uusi meillä, ostimme kaksi taimea kokeeksi josko se täällä menestyisi. Meillä on ennestään samantyyppinen kukka, mutta keltainen. Alkuvuosina se kukki hyvin ja talehtikin, mutta viime kesänä ja tänä kesä ei ole juuri kasvanut, eikä oikein ole kehumista kukissakaan. Kohensin kyllä kevällä sen kasvupaikkaa reilulla annoksella hyvää multaa ja lannoitinkin, mutta sillä ei ollut juuri vaikutusta. Olkoon vielä talven yli ja katsotaan ensi keväänä, josko sitten luovutan jos ei kohennu. Yksi vaihtoehto on tietysti vaihtaa se tuosta pyöreästä pöllöpenkistä toiseen paikkaan, sitä vaihtoehtoa mietin vielä.

Tuo Välimerenpenkin teko oli aikamoinen haaste meille molemmille, aluksi ei oikein päästy kivien latomisessa alkuun ja pariin kertaan purettiin melkein sitä mukaan kuin saimme valmista. Mutta sitten tuli joku oivallus niitä kiviä pyöritellessä ja olemme lopputulokseen varsin tyytyväisiä. Oma haasteensa on löytää sopivia kiviä jotka käyvät rakentamiseen. Kiveä täällä kyllä riittää, mutta parhaiten onnistuu näköjään kun on sellaisia tasareunaisia reilusti. Voi vain ihailla entisajan kiviaitojen ja muiden rakennelmien rakentajia ja heidän töitään. Siinä sitä taas tälläinen tavallinen tano tuntee itsensä vaatimattomaksi :) Ehkä vielä joskus teemme jonkun vastaavan rakentelun jonnekkin, tosin tällä tontilla onkin kiveä käytetty muutenkin paljon, että sen puoleen sellainen tänne sopiikin. Ja niissä on se hyvä puoli, että ainahan voi purkaa pois jo lakkaa mielyttämästä.

Vihdoinkin omenia meidän puista.

Hyvä omenasato johtunee osittain lämpimästä kesästä, 

mutta arvelemme kahdella tontilla olevalla 

mehiläispesälläkin olevan ratkaiseva osuus.

Puutarhavattujakin on saatu.

Keväällä leikattu hortesia, mutta näyttää siltä, että ensi keväänä pitää leikata
enemän ajatuksella kun kukat noin kummallisesti kahdessa kerroksessa.

PItkästä aikaa blogin pariin.

Kesä on mennyt tähän asti vauhdilla. Monenlaista puuhaa on tehty, vaikka oma lomani 3 viikkoa kesäkuussa menikin ihan päivälleen sadetta pidellessä. Aina sitä sateen lomassa ehti jotain nurkkaa hiuka kuopasemaan, mutta sateen mukana tuli myös kylmät ilmat jotka aiheuttivat kasvihuoneella ja ulkokaseveissakin pienen taantumisen ja kasvu pysähtyi hetkeksi. Ennen juhannusta ollut -7 asteen pakkanen oli täällä Uuraisilla erittäin huono juttu. Tästä läheltä paletui kokonainen kuusitaimikko, meiltä meni mm. pesäkuusista vuosikasvaimet, osa kesäkukista kokonaan, osa kärsi pieniä vaurioita ja vaikka suojasimme perunapenkin kaksikertaisella harsolla, osa varsista paleltui silti.  Kesäkukkia ja muita istutuksia peiteltiin kaikilla ylimääräisillä peitoilla ja harsoilla mitä talosta löytyi ja selvittiin siitä pakkasyöstä. Sen jälkeen lämpöä onkin riittänyt, onneksi kastelu hoituu järvivedellä, muuten olisikin odotettavissa iso vesilasku.

Tässä kuitenkin muutama kukkivasta pihasta, tosin kova helle on aiheuttanut sen, että kaikki kukkivat kovin nopeasti ja syksylle ei jää niin paljon silmäniloa kuin tavalisesti.

Pöllöpenkki alkukesästä on vielä aika vihreä ja harva.

Kun oikein pitkän päivän pakertaa pihalla, voi illalla olla olo niin sekainen,
että kataa reilusii sokeria, kuten meidän Jorelle yksi ilta kävi.

Ensimmäiset uudet perunat omasta maasta juhannuksena.

Tässä tekeillä uusi kukkapenkkimme joka sai nimekseen Välimerenpenkki.
Nimin tulee siitä, että siinä on kukkien lisäksi Välimeren yrttejä.