Sitä sun tätä ja sekalaisia aatoksia.

Ensimmäiset vapaapäivät ovat menneet oikeastaan nukkuessa ja lepäillessä. En ollut tajunnutkaan kuinka väsynyt olen ollut viime aikoina. Veronsa vaati varmasti myös pitkään jatkunut sairastelu talvella. Neljä päivää siis huilittu joten suunniteltuihin hommiin jää enään neljä päivää aikaa toteutta tai sitten osa jää vain yksinkertaisesti tekemättä.

Eilen lauantaina oli Uuraisilla MLL:n järjestämä kevätkeikaus- tapahtuma joka on perinteisesti kerännyt paljon porukka. Paitsi tänä vuonna. Varasin kirpparipöydän, mutta ei siellä kovin paljon ostointoista väkeä ollut- jotain meni kaupauksi kuitenkin, eli ainankin hiukan vähemmän on tarpeetonta tavaraa kaapeissa. Ja tällä kertaa olen aika ylpeä itsestäni, en nimittäin ostanut mitään rompetta lisää :) Mukava oli kuitenkin turista tuttujen kanssa ja olihan siellä pieni kotieläinpihakin jossa kävin ihastelemassa Japaninlaisen kääpiökanan poikasia ja lampaita jotka olivat 2 ja 4 kuukautta vanhoja. Kaksi suloista mustaa ja vaaleaa lammasta. On ne vaan ihania nekin.

Iso kasa lukemattomia lehtiä (äidiltä) sai seurankseen ison vinon pinon lisää kun kirjastolta poistettiin vanhoja lehtiä. Minun mukaan tarttui hyvä kasa Kodin Kuvalehtiä joista varmaan löytyy luettavaa ja kierrätettävää vielä muillekkin. Jotkut lehdet ovat sellaisia, että niitä vaan siirtää takaisin kaappiin kun siinä on juttu tai pari joiden takia lehteä säästää ja joitakin lehtiä on myös sellaisia, että niistä ei raski vaan millään päästää irti.

Pihalla ei ole vielä ihan sellaiset kelit, että sinne pääsisi haravoimaan ja kukkapenkkejä kuopsuttelemaan, mutta toisaalta on ollut niin kylmiä päiviä ettei ole kovasti tehnyt mielikään mennä ulos.

Etupihalla näyttä tältä...

Mutta ihan pian on näkymä tälläinen....

Ja tässä näkymä takapihalle. Järvi on vielä tiukasti jäässä.

Mutta muutaman viikon kuuttua on taas ihanan vihreää...

Omalta kauppareissulta mukaan tuli soma kodin onni- viherkasvi.

Tuossa sinisessä asetelmassa on muuten sellaiset nuo siniset nupit, että olemme ne poikani Antin kanssa ostaneet yhteen kaappiprojektiin yli kymmenen vuotta sitten. Nämä vuodet ne on lojuneet miljoonalaatikossa ja nyt keksin ainakin toiselle käyttöä. Liisan blogissa  oli Liisa kätsästi keksinyt laittaa vuodelaatikkoon vetonupin jolla saa vedetty laatikon sängyn alta pois ilman, että kynnet katkeilevat. Siis niin nerokasta ja minä aijon apinoidan idean hetimiten. Meilläkin on rantasaunalla siinä pienessä kamarissa vuodelaatikko sängyn alla ja ihan tyhjänä ja käyttämättömänä. Ei sinne tule laitettua  mitään peittoja tai tyynyjä kun ne on siinä sängyssä ja käytössä. Koska säilytystilaa saunalla on vähän, ajattelin nyt hyödyntää sitä vuodelaatikkoa. Sinne on yövieraidenkin kätevä laittaa omia vaatteita tai tavaroitaan pois lojumasta vähäisillä istuimilta.

Sitten pitää vielä esitellä löytö jonka ostin kaupasta nimeltä Pieni Pihapuoti. Heillä on postimyyntiä ja myymälä on Jämsänkoskella. Ehkä seuraavalla Tampereelle suuntauvulla reissulla voisimme siellä poiketa. No, kuitenkin siis löysin sieltä pitkään etsimäni Arabian posliinisen kahvisuodattimen. Suodattimessa on reilut reijät ja mikä parasta, se on soma ja vanha. Esine jolla on historia ja yli 50 vuotta valmistamisen jälkeen vielä käyttökelpoinen ja kaunis. Ehkä sillä joskus suodatellaan kahviakin, mutta pääasiallinen tarkoitus on sulattaa sillä mätiä. Esim. muikunmäti kun otetaan pakkasesta, sitä pitää jääkaapissa sulattaa. Parhaiten siihen käy juuri kahvisuodatin johon laitetaan suodatinpussi. Suodatinpussi päästää hyviin kosteuden ja sulamisveden pois, mäti jää siihen ja on helposti otettavissa. Näiden muovisten ongelma on se, että en pidä muoviastioista (poislukien muovirasiat ja Tupperwaren jotkut kipot/raastin tms. joita itsellänikin on), muovinen on liian iso eikä sovi kahvimukin päälle ja muovinen on myös kevyt ja keikahtaa helposti. Tämä posliininen on sitä vastoin vakaa ja istuu kahvikuppien päälle. Ja mikä parasta, siihen ei tartu kalanmädin haju kuten muovisiin tuppaa tarttumaan. Eläköön siis vanhat konstit ja vanhat tavarat!

Ja tässä se suodatin on. Ykkönen meinaa varmaan suodatinpussin kokoa

 ja  tuo  Tip Tip taitaa viitata kahvin tippumiseen.

Leimat pohjassa ja huom! reilut reijät.

Tänään selvisi myös äidiltä aikanaan saamani lautasen nimi. Se onkin Tellervo- sarjaa eikä kesäkukkaa kuten olin luullut. Tosin se on hyvä juttu koska tuossa lautasmallissa kuvio on lautasen pohjalla. Ja jos vaikka sitä joskus onnistun löytämään, niin se sopii sitten vaikka juuri kesäkukka-sarjan kanssa yhteen. Minulla tosin on vain yksi ko. sarjan osa, nimittäin sokerikko ja siitäkin puuttuu kansi.
Vanhojen astioiden kanssa on se hyvä puoli, että niitä löytää lisää yllättävistä paikoista ja joskus saa edullisestikkin ostettua. Parasta on se, että on mitä kerätä. Uusia asioita on saatavilla ja kaikki osat voi ostaa heti jos vain rahat riittävät, mutta vanhaa kerätessä on aina pieni elämys kun se etsitty osa sitten viimein löytyy. Miten hyvin vanhat Suomalaiset astiat ovat kestäneet aikaa ja miten hyvältä ne kuitenkin edelleen näyttävät. Esimerkkinä juuri tuo kahvisuodatin ja vaikkapa tuo lautanen.

Arabian Tellervo, valmistettu vuosina 1948-1959.

Hernepussien tekoon.

Monessa blogissa on ollut hauskoja hernepusseja lapsille, minäkin sitten innostuin niistä vaikken mikään ompelusihminen olekkaan. Toisaalta hirveitä lahjoja ei kait tarvita suoran sauman ompeluun :) Kankaat on kivoja ja näyttävät värienkin puolesta mukavilta, että eikun odottamaan torstaina alkavaa lomaa. Tavoista poiketen toivon vesisadetta ettei tarvitse huonoa omatuntoa kantaa jos nysvään hernepusseja sisällä.

Myynnissä eioota :)

Ajateltiin, että ollaampa ajoissa ja haetaan siemenperunat tänään. Jurhana, sieltähän oli jo Kodin Terrasta ja Agrimarketista parhaat lajikkeet menneet pienemmissä säkeissä. Ja aika paljon pitää olla perunamaata, että saa 10 kilon siemenperunasäkit uppoamaan peltoon. Huono koko ainakin meille koska haluamme eri lajikkeita ja eri aikaan valmistuvia perunoita.

Siemenperunoiden valikointi onkin tarkkaa puhaa, toiset tykkäävät, että pienistä tulee hyvät perunat, meillä taas on kokemusta, että mielummin isot siemenperunat kuin pienet. Iso on voimakkaampi ja siinä on enemmän varastoituneena kasvuun tarvittavaa voimaa. Tänä vuonna on ajateltu kokeilla myös viime vuonna kuulemaamme kikkaa, jossa vakoon pohjalle laitetaan turvetta. Näin välttyisi kuulemma perunaruvelta. Mene ja tiedä, mutta meinataan kokeilla. Turvetta kun tarvitaan muutenkin mm. kanoille kylpemiseen ja muutenkin istutuksiin.
Pitää muistaa myös naapurin Tuovin vinkki, että sipulipenkkiin kanssa  ennen istukassipulia sitä tuhkaa. Näin ei pääse juurimato nakertamaan. Meillähän viime vuonna kävi ekan kerran niin. Sateisella kesällä saattoi olla kyllä jotain osaa siihen, että juurimadot voivat niin hyvin.

Lunta on vielä, mutta nyt pääse jo tarkastamaan tontin kasveja ja hyvällä alulla on yhdessä penkissä sipulikukat. Vihreää versoa näkyy paljon. Jorma leikkasi jo huonot vatunvarret ja viime syksystä jääneitä heinäkasveja siistimmiksi. Omenapuita ei ole nyt enään jänis päässyt puremaan, mutta kolme omppupuuta menee tämänkin talven tappioon. Ne verkot pitäisi olla kolme metriä korkeita ettei jänikset pääse niihin käsiksi. Ensi vuonna taas vielä huolellisempaa suojausta. Myyristä ei ole ollut haittaa, muutama on loukutettu talven aikana, mutta niitä ei tosiaan nyt ole. Niitä varten laitettiin syksyllä omenapuiden juurille vielä hiekkakerros ja puihin runkosuojat. Varma on aina varmaa :)

Mitäpä sitä muuta kummaa sitten... ei kai juuri nyt muuta. Rantasaunalla on nukuttu pari yötä, mutta joudutaan palaamaan varmaankin takaisin omaan makkariin kun tuo säätiedotus lupaili niin sateisia ja koleita päivä. Koirat ainakin tykkäävät siellä olla ja Viivi juoksee innoissaan rantapenkkaa ylös ja alas. Sissi vanhempana tyytyy seurailemaan nuoren koiran puuhia, mutta nukkuu päivisin mielellään auringossa vahtipaikallaan etupihan kuistilla.

Kevättä odotellen ja lomaa....

Kevätmietteitä.

Tänään kaivoin esiin kaikki siemenpussijemmat ja latasin ne tuohon pöydälle. On aika tehdä suunnitelmia ja tutkia mitkä siemenet ovat vielä käyttökelpoisia. Suurin osa, koska ostin syksyllä alesta siemenpusseja joissa on vielä hyvin parasta ennen aikaa vuosi tai kaksi jäljellä. Ainakin toivottavasti, mutta tavallisesti teemme idätyskokeita joista ainakin on herneviljelyssä ollut hyötyä. Ei kannata hukata kallista itämisaikaa jos siemenet eivät sitten idäkkään pellossa. Ja suunnitelmat mitä laitetaan kirjataan ylös, tänä vuonna ihan omaan vihkoon jonka olen ostanut vartavasten jo viime syksynä Ranualta kun palasimme Levin reissulta.

Istutusvihko valmiina :)

Vieläkin mietin sitä tuolien kangasta.
Punainen ruutu näyttää edelleen mieleiseltä ja hyvältä silmään.

Ihailen aina vanhoja maalauskuvioita.

Nopeasti vierähti viikko.

Viime viikko meni sutjakkaan, nyt nautitaan kiireettömästi viikonlopusta. Loppuviikosta oli Joren synttärit; Lea toimitti kahvipöytään Aleksanterileivoksia (niitä erityisen hyviä Mummon pullapuoldista..). Naapurit piipahtivat ja muuten on touhuttu kotosalla. Kevätsiivousta on saatu taas askelen eteen päin ja listalla on muutama homma vähemmän odottamassa kuin viikko sitten.

Tero ja Essi ilahduttivat meitä tänään käynnillään ja sateiset päivät vievät meitä kohti kevättä :) Omaa perhettä näkee liian harvoin, välimatka on syynä ja aina kun tavataan, aika menee liian nopeaan. 

Juuri nyt on kiirus lukemaan äidin Teron ja Essin mukana lähettämää Lantliv- lehtinippua ja pitkästä aikaa kaivoin taas tilkkupeittovirkkuut esille, joten palaan niiden askareiden pariin ja laitan tällä kertaa vain muutaman kuvan kera viikonlopuntoivotukset ja huomenissa sitten tarinaa.

Lealta ruusuja synttäripäivänä Jorelle.

Teetä ja Joren kääretorttua.

Mahtava tuliaisylläri!

Paketissa maailman parhaita tiskirättejä.

Soma kana-piparimuotti.

Ja paketti servettejä joissa toisella puolella kukko, toisella kana.

Ruutua, raitaa, sinistä vai punaista?

Se kun tuo kaappikello tuli tähän taloon, ennakkoon tilaamatta ja pyytämättä, niin siitä käynnistyi oikeastaan aikamoinen häsmäkkä. Sekä täällä pikkuhuoneessa, että päässäni :) Tämä pikkuhuone jossa majoitamme harvakseltaan käyviä yövieraita ja huone jossa istuskelen tietokoneella tai katson Emmerdalea Joren tuijottaessa uutisiaan, on ollut talon valmistumisesta asti täysin erillinen tila. Erillinen siinä mielessä, että Antti asui tässä hetken ennen kuin lähti kotoa omaan kotiin ja siitä asti tänne sijoitetut huonekalut on olleet kaikki eerilaisia ja toisiinsa sopimattomia kapistuksia. Vasta kellon tulon myötä olen alkanut miettimään tästä huoneesta kokonaisuutta joka olisi viihtyisä, toimiva ja mieleinen. Jorehan ei täällä juuri käy muuta kuin jotain hakemassa, joten siinä mielessä olen onnekas kun minulla on oma puuhahuone.

Huoneessa on kulmakaappi josta pidän kovasti, paitsi, että väri on väärä. Kellahtanutta ja tummunutta mäntyä.  Rautasohva josta saa vieraille parivuoteen, on toimiva ja mukavasti vaalean sävyinen ja siihen ostamani vierastekstiilit ovat kauniit ja olen niitä täydentänyt vanhoilla pitsilakanoilla.

Kalustukseen kuuluu myös siis tuo kello ja lasiliukuovilla varustettu pähkinänruskea kaappi joka on mieleinen ja siisti myös. Tästä klaffipöydästä jossa kirjottelen, on vaaleaa viilutettua lastulevyä jonka maalaminen on lienee mahdotonta. Tuoleista toinen on tumma, toinen vaalea. Mitä siis tehdä ensin? Päädyin miettimään tuolien päälystämistä. Tumman ja vaalean tuolin saisi lähelle toisiaan kun niihin vaihtaisi molempiin päälikankaat. Olen miettinyt punaista ruutua.

Isompaa vai pienempää ruutua?

Pieni ruutu näyttää tuolin muotoon nähden liian pieneltä.

Istuinosa saisi olla muhkeampi.

Pidän tuolin kaiverruksista, niitä ei siis voi maalilla peittää.

Etsinnässä ruutupussilakanat, pitsilakanoita olisi.

Toisaalta vähän ruutujakin riittäisi, pieni lisä.

Tai sitten sinistä, ehkä ei ...

Kulmakaapin voisi kesällä maalata, mutta jos ei halua vaaleea, mikä väri sitten sopisi? Toisaalta huoneen pieni koko asettaa tiettyjä rajoituksia, pienessä tilassa ei voi olla montaa eri puuväriä tai montaa erilaista maalipintaa. Siinäpä miettimistä toviksi. 

La-la-la-lauantai!

Eilen sain kuvan meille tulevista pienen pienistä kanantipusista jotka ovat syntyneet kolmisen viikkoa sitten. Varasin kolme tipua pesueesta joista yksi meille tulevista on musta. Kaksi muuta päätetään kun käymme katsomassa tipuja piakkoin. Lasse tykkäsi valkoisesta, että ehkä se sitten yksi on valkoinen. On ne niin pieniä ja suloisia. Brahamoja nämäkin. Olen tykästynyt tuohon rotuun koska ne on rauhallisia ja sopuisia kanoja. Ja mikä tärkeää, suhteellisen hyviä munimaan eikä kovin tautiherkkiä. Lisäksi Brahmat on myös hyviä emoja ja huolehtivat hyvin poikasistaan. Siinähän sitä syitä riittävästi :)

Kohti viikonloppua.

Viikko mennä sujahti, johtunee siitä, että tuo maanantai oli vielä pääsiäispyhiä. Viikonloppu on aina jotenkin odotettu ja tervetullut, silloin saa lyhyeksi ajaksi irtioton arjesta ja tavallisesti se meilläkin on sellaista omaa aikaa leppoisan puuhailun merkeissä. Viikolla pyritään tekemään siivoukset ja kauppareissut, viikonloppuina ollaan tavallisesti kotona tai ystävien seurassa.

Ikkunat on saatu pestyä ja taisin unohtaa mainita, että pitkän tovin suunniteltu varastonsiivous on tehty. Vihdoin. Kaatopaikalle ja kierrätykseen menevät tavarat on kasattu siististi ja hyllyt on järjestyksessä. Rakentamisen jälkeen on ollut maalipurkkeja jemmassa lähinnä siksi, että jos tarvitsee niitä värejä ja laatuja laittaa ylös. Ratkaisin asian kuvaamalla purkit ja tein kansion josta löytyvät kaikki maalit järjestyksessä ja mihin niitä on käytetty. Asian on piankin ajankohtainen koska juuri pari päivää sitten katseltiin, että maalaushommiin päästään tänä kesänä. Rantasauna rakentamiesta on jo neljä vuotta joten huoltokäsittelyä on jo tehtävä ennen kuin aurinko ehtii pintoja haalistamaan. Maalauslistalle menee myös talon kaiteet ja autokatoksen aidanne. Aidanteen teimme viime syksynä ja niissä laudoissa on vain pohjamaali + yksi kerros maalia.

Kohta voi alkaa suunnittelemaan myös mitä kesäistutuksia tehdään ja etenkin, että mitä kukkia laitetaan pihaan. Suunnitelmat tosin menevät helposti uusiksi kun puutarhat avaavat ovensa. Ainahan sitä jotain uusia värejä ja lajikkeita on ja helposti tulee kerättyä kärry täyteen kaikkea ihanaa :)

Kukka- ja puutarha-asioita miettiessä tuli mieleen käydä katsomassa, että miten meidän alppiruusut voi kun äiti kertoi peitellevänsä omansa kankaalla. No, ei ole vielä kiire peittelemään kun kumpaakaan ei näkynyt hangen alta. Lunta näyttää niillä paikoilla kertyneen enemmän, että odotellaan vielä tovi. Kasvihuonekin on vielä puoleen väliin asti lumen puristuksessa, emme tänä vuonna tehneet sinne tietä ja lumet ovat saaneet olla paikallaan. Mitäpä asiaa sinne talvella on eikä lumiakaan tarvinnut tänä vuonna käydä pudottamassa kuin kerran katolta.

Nyt sitten toivotaan aurinkoisia päivä ja odotellaan lumien sulamista. Hyvää viikonloppua!

Ikkunaluukut. Näitä jaksaa ihastella!

Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu kaiken kotiin kertyneen pölyn ja lian.

Aurinkoiset päivät ovat tehneet selväksi myös sen, että mistä on talvena aikana ollut onnellisen epätietoinen. Pöly, tahrat, lika.... outs! Kun on pimeää suurimman osan ajasta, ei huomaakkaan kaikkea vaikka tuleekin viikkosiivo tehtyä. Nyt auringon valo on armottomasti tuonu esille kaiken mitä ovien pielissä, kaappien ovissa ja pienissä kulmissa on kertynyt. Eka kierros toluvesirievun kanssa ei vielä tuonut toivottua puhtautta ja loistetta, joten otin kasan uusia ja puhtaita riepuja ja kävin ovet- ja oven pielet vielä kerran läpi. Suurin syyllinen mustiin tarhoihin ovien alareunassa on kyllä meidän koirat jotka nuuskivat ovennurkkia ja töhnäävät niitä kuonoillaan. Muu töhnä menee isäntäväen piikkiin :)

En jaksa lakata ihmetellemästä, että miten ihmiset joiden kodit ovat valkoisia kauttaaltaan ja kaikki kalusteetkin valkoisia, oikein pärjäävät?? Itse ole puhunut jopa meidän väliovien maalamisesta joksikin muuksi kuin valkoiseksi. Kun katselee esim. ulkolaisia sarjoja, Emmerdale, saksalaiset sarjat jne.... näkee paljon värikkäämpiä koteja kuin meillä täällä Suomessa. Värejä käytetään ovissa ja seinissä paljon rohkeammin. Katseleppa uusin silmin telkan sarjoja, niin huomaat mistä puhun. Mutta valkoisen ystävät tietenkin laittavat kotinsa oman maun mukaan, kuten minäkin :)

Ei auta, ei auta. Yritän saa pian tehtyä niin pääsen vielä aurinkoisesta päivästä nauttimaan itsekkin.

Kuva: Huiskula. 

Ihan tavallinen tiistai.

Se on jotenkin tuo sisäinen kello sekaisin. Aamulla herää mielestään ajoissa ja kuitenkin kello on jo vaikka ja mitä. Sitten vastaavasti iltasella tuntuu ettei nukuta yhtään vaikka kello on jo hirveästi. Mokoma kesäaika! Kesäaikaan siirtyminen ei tuonut kevättä lähemmäksi, pakkaset jatkuvat ja säätiedoissa luvattiin sen yhä kiristyvän ja luntakin taitaa tulla. Viime vuonna pääsiäisen aikaan satoikin ihan kunnolla lunta, että tuskin ne lumityöt vielä tältä vuodelta ohi ovat. Aurinkoista päivistä on saatu kuitenkin nauttia ja vaikka tuuli on pitänyt ilman viileänä, aina sitä sentään joku tuuleton nurkka tältäkin tontilta löytyy :)

Tässä muutama kuva pääsiäisen ajan ajejeluista ja touhuista.

Viivillä oli pääsiäisenä leikkakaverina puolivuotias cocceri Opri.

Ja vauhtia riitti, korvat heilumaan!

Oikarinmäeltä.
Omiakin kulmia kannattaa katsella kameran kautta.

Oikarin tila. Vanhat pihapiirit ovat kiinnostavia.
Tässäkin on mukavasti rakennukset keskittetty ja kokonaisuuteen
sopivat mainiosti nuo keskellä olevat puut.

Mahtava koivukuja. Kaunis näin keväälläkin.

Kurkistus ikkunoihin.
Vanhat ikkunat ja puitteet ovat todella kauniita
Siistit ikkunat antavat talolle viimeistellyt ja omaperäisen leiman.

Uuraisillakin on muutamia hienoja kohteita joiden soisi säilyvän. Pari vanhaa taloa on sellaisia meitäkin kiinnostavia kohteita, enemmän kylläkin sillä lailla haaveilun puolella. Silti aina jonkin talon nähdessään sitä miettii, että vieläkö joskus olisi rohkeutta ja rahaa kunnostaa joku kohde. Kyllä puu- tai hirsitalossa on ihan oma tunnelmansa ja hyvä henki. Saahan sitä aina haaveilla. Tuon Oikarin tilan omistaa muuten nykyään Keski-Suomen Ajokoirayhdistys ja tiloja voi myös vuokrata.

Toinen pääsiäispäivä.

Raamatun mukaan toisena pääsiäispäivänä, maanantaina, Jeesus ilmestyi häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille, vakuuttaen heidät siitä, että hän oli noussut kuolleista ja on jatkuvasti läsnä.

Ja tähän päättyykin sitten hiljainenviikko tai pääsiäisviikko miten sitä haluammekin kutsua. Tähän onkin hyvä laittaa lopuksi pieni musiikkiarvoitus. Kuuntele tästä. Arvaatko esittäjän? Oikea vastaus on tuolla postauksen ihan alareunassa, älä kurki ennen kuin kuuntelet! 

Niin ja tänäänhän on myös aprillipäivä! 

Oikea vastaus on kaikkien tuntema Dingo-yhtye ja kappale on julkaistu levyllä Albion. Dinfon kappale "Sana saapui Ranskaan" on traditionaalinen sävellys. "Gaudete" (iloitkaa, ylistäkää) on keskiaikainen latinankielinen ja latinaksi esitetty Jeesus Kristuksen syntymän ylistys, jonka musiikki on sävelletty 1500-luvulla. Kappale esitetään a capellana (kappelityyliin). Soolo-osuudet laulaa poikatenori Niko Haukkala Cantores Minores-kuorosta. Neumannin version innoittajana on brittiäinen folk-rock-yhtye joka nousi brittien singlelistalle 1973. Dingo ja Neuman tekivät oman kappaleensa levylle vuonna 1989. 

Ja vielä vertailun vuoksi jos kiinnostaa itselleni tärkeän kuoron esityksenä Libera, Gaudete. versio.