Flunssa. Flunssassa, Flunssaa....yäk!

Viikko sitten Tallinan reissun jälkeen iski flunssa. Ensin ajattelin, että josko sain kylmää kun Tallinnassa oli niin kylmä ensimmäisenä päivänä, mutta tarkemmin tuumittuani laskeskelin itämisaikaa ja oireita ja tulin siihen tulokseen, että kyllä se taitaa olla flunssa. Tämä viikko on siis mennyt osin sairastellessa ja osin yrittäessä tehdä edes jotain. Ilmatkin ovat vaihdelleet alkuviikon -11 pakkasasteesta tämän päivän +5 viiden asteen lämpötilaan. Nyt syksy näyttää sen kurjemman puolensa, pilviset päivät, sadetihku ja tuuli eivät juuri houkuttele ulos liikkumaan tai puuhailemaan. Itse selätän syksyn harmautta sohvan syleilyssä, shaalin alla, lukien tai rästissä olevien puutarhaohjelmien katselulla. Pitkästä aikaa katselin myös pitkä elokuvan Mona Lisan hymy jossa pääosaa, opettajatarta näyttelee Julia Roberts. 

Lintulaudankin touhuja on ollut mukava seurata. Ensimmäisiä ruokailijoita ovat olleet ahkerimpina töyhtötiaiset, hömötiaiset, talitintit ja muutamia sinitiaisiakin on nähty. Ja tietenkin tikat ja närjet ovat käyneet myös katsastamassa tarjontaa. Ekan kerran kevään jälkeen näyttäytyi ensimmäinen oravakin. Meillähän niitä ei näy muuta kuin talvisin ruokinnalla tai näin alkusyksystä. Oravien liikkeitä seurailee myös Viivi mielellään. Ja ompa muuten vielä punarinnatkin ahkerasti pyörineet pihassa. Isommista linnuista on Jorman näköhavainto yli lentäneestä ukkometsosta, pyyt on kuultu, mutta ei nähty. Teeriä ei olla nähty nyt lainkaan. Ehkä sekin korjaantuu talvea kohti.

Ja vähän jo joulun tuloakin on ehtinyt miettimään ja tietysti jouluun liittyviä puuhia. Niitä odotellessa voisi askarrella vaikka näitä:

  

 

 Tuohon pallohommaa tietysti pitää olla mahdollisimman ohutta paperia, mielellään silkkipaperia. Ja jos et halua ihan noin teräväkukkaista, niin leikkaa päät pyöreämpinä. Joka tapauksessa hauska ja helppo tehtävä. Isoja tehden saa vaikka piristystä synttärijuhliin tai oikein pieniä tehden koristeita joulukuuseen. Sitten vaan saksimaan!

Hyvää alkavaa viikkoa!

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille 

joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

Nyt saisi alkaa jo talvi tekemään tuloaan...

Lokakuun puolella ollaan ja melkein puolessa välissä. On ollut pitkä ja lämmin syksy, pihatyöt on tavallaan tehty, mutta silti kukkapenkit vielä vihertävät. Viimeisen höppänät yrittävät vielä tehdä kukintaa, mutta se ei ole hyvä asia talvehtimista ja tulevaa kevättä ajatellen. Vähän säälimättä on joutunut saksimaan kasvustoja.

Minulla sopisi jo hyvin, että olisi vähän pakkasta ja aamut kauniita ja huurteen kuoruttamia. Ainakin linnut ovat jo alkaneet pörräämään pihalla siihen malliin, että talvea odotellaan. Lintulauta on kaivettu jo esiin meilläkin, ekat talipallot on ripusteltu ja vähän on annettu jo maistiaisia pähkinöistä ja auringokukansiemenistäkin. Pihassa on nähty myös jokatalvinen harmaapäätikka, tai itse asiassa pariskunta. Aikaisempina vuosina vain yksi uros. Ja heille on varattuna pakkasessa talia. Harmaapäätikka käy mielellään talviruokainnalla ja erityisen mielellään juuri talia naputtelemassa ja kyllä se tali näkyy kelpaavan tietysti käpytikoille, mutta myös pikkulinnuillekkin.

Talven rauhaa ja lepoa odotelessa olen jo hiukan miettinyt joulua ja siitä tietysti sujuvasti kodin koristeluun ja pieniin lahjoihin perheelle, sekä ystäville. Myös tuleva Nuoriseuran jouluaskertelupaja jossa olen yhtenä vetäjänä, on ollut ajatuksissa ja olen miettinyt millaisia askarteluita tänä vuonna tekisimme sinne tulevien kanssa. Niistä kerron sitten vähän myöhemmin, koska päivähän on vasta 29.11.

Ehkäpä näitä olis helppo näperrellä. 

Pari viikkoa sitten palasin lomalta ranskasta, sen jälkeen onkin ollut kovin kiireistä ja arki työssä. Ranskasta päälimmäiseksi jäi tietysti suuri määrä valokuvia joita katsellessa voi elää matkaa uudelleen ja muistella mukavia hetkiä ystävien parissa. Sain hienoja kokemuksia ja tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin jotka avasivat kotinsa oven ja näyttivät ranskalaisen vieraanvaraisuuden kaikessa mahtavuudessaan. Opin myös oikeaoppisten poskisuudelmien vaihdon mikä oikeastaan onkin varsin mukava ja lämminhenkinen toimitus. Kuten myös ranskalaisten hienot käytöstavat, kättely ja tuntemattomien tervehtiminen hississä, kaupoissa, torilla, kahviloissa tai kadulla. Siitä saisi meillä kotisuomessakin ottaa oppia. Paljon tuli taas nähtyä (tämä oli tonen kerta kun kävin Montpellierissä, etelä-Ranskassa), mutta paljon jäi vielä näkemättäkin. Jos reissuni kiinnostaa, voi lukea matkablogia täällä: Ranskanmaalle.

Ellei talvea olisi, ei kevät olisi niin suloinen;

ellei välillä maistaisi vaikeuksia,

ei hyvinvointi olisi niin miellyttävää.

-Anne Bradstreet

Syksyn tullen.

Piha valmistautuu syksyyn. Ensimmäiset pakkasyöt on jo takana ja ilma on selvästi viileämpää. Nyt tulee kiire tehdä vielä viimeiset pihatyöt ja varastossa odottaa satakunta tulppaaninsipulia istutusta. Perunat ja punajuuret nostettiin eilen. Samoin viimeiset pinaatit ja persiljat pakastin talven varalle. Porkkanat saavat vielä hetken olla maassa ja makeutua. Niiden maku paranee näin loppusyksyä myöden.