Tähdenlentoa elokuun yössä!

Todelisia tähdenlentojen öitä on taas luvassa elokuiseen tapaan kun maapallo risteää sellaisten komeettojen kanssa joissa on tarpeeksi ainetta tuottamaan selvästi havaittavat tihentymät tähdenlennoissa. Parvi on aina nimetty sen tähtikuvion mukaan, mistä meteorit näyttävät tulevan, siitä siis nimi tälle elokuiselle Perseidien tähdenlentoparvelle joka  pulppuaa Perseuksen tähtikuviosta. Koska Perseus on hyvin korkealla pohjoisella taivaalla, on tämä tähdenlentoparvi erityisen hyvä Suomesta ja muualta pohjoisesta katsottaessa.  Perseidejä näkyy heinäkuun 17. ja elokuun 24. päivän välillä. Tänä vuonna taivaalla on nähtävissä poikkeuksellisen paljon tähdenlentoja 12.-13.8. välisenä yönä johon meteroriparven maksimin pitäisi ajoittua.

Olemme Joren kanssa seuranneet tätä elokuista näytöstä jo neljänä aikaisempana vuonna. Yhtenä vuonna ajelin Kangasnimeltä Kirkkonummelle jolloin puhelimessa matkan ajan vertailimme havaintojamme öisellä taivaalla, Jore Kangasniemen mökiltä käsin ja minä autosta mitä matkalla näin.
Jos tähdenlennot ovat oikein kirkkaita, voit nähdä ne myös sellaisella paikalla jossa on "valosaastetta". Meidän kotipiha on hyvä paikka tarkkailla koska katuvalaistusta ei ole ja naapureista kajastuu vain pieniä valoja matkan päästä, Siispä lepolasset makuuasentoon, lämmintä päälle (tänä vuonna ei varmaan tarvikkaan paljon pukea jos lämpimät ilmat jatkuu...), mukava asento ja termariin kahvia. Siinäpä välineet sitten oikeastaan ovatkin joita tarvitset.
Tähtiseurojen sivuja selaillessani luin, että hyvänä yönä tarkaavainen katselija voi nähdä peräti 150 tähdenlentoa tunnin aikana. Sellaista määrää emme ole koskaan nähneet, mutta useita kummeniä kylläkin ja sekin on tehnyt meihin valtavan vaikutuksen vaikka emme mitään erityisiä tähtiharrastajia olekkaan.Joitakin havaintoja on tietysti vuosien mittaan mekin tehty, mm. 2006 oli Kanavuoren yllä poikkeuksellisen kirkas tähdenlento jota ensin luulimme koometaksi (eli pyrstötähti), mutta se oli havaittu ja tunnistettu muuallakin ja näkyi usealla paikkakunnalla mm. Hankasalmella ja videokuvattiinkin Pieksämäellä. Ilmakehään törmännyt kappale oli ehkä nyrkinkokoinen tai hieman suurempi kivenmurikka. Hieno näky ja kokemus meille!

Perseidien meteoriparvesta on tehty havaintoja jo kahden tuhannen vuoden ajan Varhaisimmat havainnoista ovat Aasiasta ja Euroopassa parvi on tunnettu myös nimellä Pyän Laurentiuksen kyyneleet, joka viittaa keskiajalla kuolleeseen katoliseen pyhimykseen; Pyhään Lauriin.

Tomaatit.

Tänä vuonna kasvihuoneella on tomaatti onnistunut hyvin, siis kasvanut erinomaiesti, mutta mikä lie sitten on kun ei kuitenkaan tomaatit valmistu? Yhtään punaista poskea ei ole vielä näkynyt vaikka kaikki asiaankuuluvat jutut; on katkottu lavat ajoissa, varkaat karsittu pois, lehtiä on karsittu ja kasteluakin on vähennetty. Luomulannoitetta on annettu kuten aikaisempinakin vuosina, istutuksen yhteydessä ja heinäkuussakin.
Tänään otin yhden oksan jossa muutama tomaatti, sisälle kypsymään Saapa nähdä tuottaako tuo toiminpide yhtään punaposkea.
Jostain keskustelupalstalta luin, että lajike Tanskan vienti, jota siis meilläkin on pari, on myöhäinen lajike joka ei ehdi täällä kunnolla valmistumaan ja kypsymään. En tiedä kuinka tuo pitää paikkansa, mutta ajattelimme kuitenkin kokeilla sen sijaan ensi vuonna jotain muuta. Muitakin lajeja tietysti on, kuten pensastomaatti, kirsikkatomaatti ja yksi jota en nyt taas tähän hätään muista. Kaikissa lajikkeissa on sama tilanne, punaisia tomskuja ei vaan näy.
Nyt kokeilimme myös basilikan kasvattamista tomaattien välissä tuhohyönteisten varalle ja niitä ei ole tänä vuonna ilmestynytkään. Yhtenä vuonna taisi olla jo ostetussa kurkussa kirvoja joisa oli hiukan riesaa. Ja tänä vuonna jos milloin noita erilaisia siivekkäitä onkin riittänyt. Jore katseli juuri harmistuneena, että nauriit, punajuuret ja kaalikin on lehtiosiltaan tyystin syöty reijille. Samoin kävi myös rucola-salaatille josta juuri ei  syötävää omaan pöytään saatu.

Kasvihuoneilmiö.

Näin kuumalla on muuten oma hommansa tuo kasvihuonekkin. Aamulla pitää kiiruhtaa avaamaan kattoluukku ja ikkuna, ettei lämpö nouse liian korkealle ja kasvit voi huonosti ja varjostaakkin pitää ettei tomaattien lehdet saa liikaa aurinkoa. Siitä seurauksena on lehtipolte joka vioittaa lehtiä. Vettä tietysti heti aamupäivällä ja vielä illallakin, jos on niin kuin meillä; tomaattia ja kurkkua samalla lavalla, pitää olla erityisen tarkka kastelun suhteen. Kurkku tarvitsee paljon, paljon vettä kun taas liika vesi tomaatille aiheuttaa tomaattien halkeilua.

Eilen lannoitin luomulannoitteella tomaatit ja kurkut. Tänään istutin tomaattien väleihin basilikaa. Näin torjutaan luonnonmukaisesti pikku tilulaisia joita tänä kesänä tuntuu riittävänkin oikein runsaasti. Olivat pannahiset ehtinee nakertamaan kaalintaimen poikki, harmi sikäli, että meillä oli vain kaksi kaalia. Ei olla aikaisemmin täällä sitä viljelty, joten tässä on vähän sellainen koeviljely kyseessä. Mutta tomaateista vielä... ne on tietenkin tuettu hyvissä ajoin ja kukkiakin on. Kukkia kannattaa ravistella aamukäynnin yhteydessä, näin ne pölyttyvät hyvin ja autetaan luontoäitiä. Varkaita on varressa syytä tarkkailla myös, nehän pitää ottaa alkumeterillä heti pois että tomaatti pysyy siistinä ja tuottaa satoa kun ei tuhlaa energiaansa turhiin sivuhaaroihin. Lisäksi pitää ottaa rohkeasti kesän aikana myös latva käsittelyyn, että tomaatti keskittyy sitten niiden olemassa olevien oksien ja tomaattien kasvattimiseen eikä tässäkään tapauksessa tuhlaa voimiaan latvan kasvattamiseen jota se tekeisi vaikka syksyyn asti jos vain antaa.

Toinen luonnonmukainen ja hyvä torjuntakeino ötököille on samettiruusu. Niitä meillä oli viime vuonnakin, tänän vuonnna nähtiin yhdessä puutarhaohjelmassa tuo Basilika-vinkki jota päätettiin nyt kokeilla. Samettiruususta on toki iloa, mutta basilikasta voi kerätä satoa samalla kun noukkii tomaatteja. Sitten vain valmistelemaan pakkaseen pestoa ja tuoreenahan se maistuu parhaiten.
Moni on näppäränä ajatellut kasvattavansa uudet perunat kasvihuoneella. Se ei vain valitettavasti käy jos on aikomus kasvattaa samassa tilassa tomaatteja. Nämä kaksi kasvia ovat liian läheisiä sukukasveja toisilleen ja perunasta irtoaa pitkään sellaisia aineita jotka aiheuttavat tauteja tomaatissa. Eli tämä vinkkinä. Itsekkin sitä suunnittelimme ekana kasvihuonevuotenamme, mutta onneksi satuimme lukemaan asiasta eikä vahinkoa tapahtunut.

Tässä viime päivinä on valmistunut uusi kukkapenkki erkkerin alle, siitä laitan paikkoin kuvia. Me tässä olemme kovasti miettineet, että mitä siihen laittaisimme ja mahtuuhan siihen kun penkki on 11 metriä pitkä ja 1,7 metriä leveä :) Mahtuu kerrankin kaikki suosikkikasvit samaan ja ajatus tässä on se, että voimme ihailla penkkiä sekä sisältä käsin istuessamme erkkerissä jossa on ruokapöytä, että se näkyy upeasti myös tielle ja mikä tärkeintä, päät näkyvät etu- ja takapihalle.
Muutakin pihassa on tapahtunut, mutta palataan niihin.

Juhannusmorsian ehti ennen juhanusruusua kukkimaan.

Lukinlilja kukassa.

Kahdeksan nuppua, viisi kukkivaa.

Lukinlija

Äidiltä sain keväällä kaksi lukinlijan sipulia jotka laitoin uuteen kuosiin muokattuun pöllöpenkkiin josta näin ollen tuli liljapenkki. Eilen kastelin pikaisesti penkkiä ja totesin, että siellähän on lukinlija pukannut pitkän varren ja kaksi nuppua varren päähän. Tänään kierreltiin istutuksia naapurin Raijan ja heidän japanilaisen vieraansa kanssa ja huomattiin, että liljahan oli aukaissut jo ensimmäisen kukkansa! Ja erikoisen kaunis kukka se onkin, kuvankin otin, mutta en ehdi sitä nyt tähän väliin latailemaan. Paljon muutakin on puutarhassa tapahtunut ja toivosi, että ehtisi itsekkin pistää tapahtumaan, vaan kaikkea ei ehdi millään.

Niin ja myös äidiltä ja Kallulta saamamme juhannusmorsian pullistelee nuppujaan lupaavasti. Taitaa käydä niin, että se ehtii avaamaan kukkansa ennen ihan siinä vieressä olevaa neljän polven naisen juhannusruusua, että terveiset tässä samalla sitten myös Pirkolle!

Palaampaa asiaan kuvan kera huomisella- juhannusmorsiamme kuvaan heti kun ensimmäinen kukka aukeaa. Ja niin muuten, kauniita ovat nuo luonnonkukatkin nyt. Koskikierroksella Kapeenkoskella kuvasin mm. kukkivaa Vanamoa joka on tarkemmin tarkasteltuna myös lumoavan kaunis ja herkkä vaatimattomuudessaan. Kielo lopettelee kukiintaansa, mutta tienvarret ovat aivan punaisenaan ailakkia ja kurjenpolvia on aivan mahdottoman paljon. Viikko, toista sitten ihastelimme pientä mesimarjankukkaa ja tänään todettiin, että puolukankukkaa on lupaavasti. Mustikkaankin pääsemme varmaan jo ihan parin viikon päästä kun raakileet ovat jo niin kauniilla kasvulla.

Tulppaanin hurmaa.

Hyvää syntymäpäivää mulle! Juu, kyllä ei ole minun synttäri, mutta lahjat ainakin tulivat ajoissa Äidiltä. Tosin täytyy tunnustaa, että toinen kirja oli minulla ensin lainassa äidiltä. Loisto-opuksia. Tänä vuonna tuota Puutarhurin ABC- ohjelmaa tulikin vain kuusi jaksoa. Löysin netistä ohjelmatiedoista YLE:n sivuilta, että luvassa olisi lisää jaksoja ihan elokuulle asti, vaan eipä ollutkaan koska se oli viime vuoden ohjelmatietoja. Harmi. Minulta kuin meni neljä jaksoa ohi, kaksi ehdin katsoa ja nauhoittaa, mutta ehkäpä jaksoja vielä esitetään josku myöhemmin.

Kotipihalla on ihasteltu Joren yllätyspenkistä paljastuneita upeita tulppaaneja. Muut sipulikukat eivät olekkaan kukkineet tänä vuonna niin hyivn, mutta se lienee kovan talven jälkeisiä ilmiöitä koska vastaavaa olen kuullut ystäviltäni ja mm. äidin puutarhassa on samat ongelmat. Ensi vuonna uusin odotuksin ja tänä syksynä uusia sipuleita maahan.

Kasvimaa on nyt valmis ja siitä innostuneena värkättiin vielä väliaikainen kasvimaa johon tuli perunaa (kuusi lajiketta; Viktoria, Rieken, Van Gogh, Rosamunda, Pito ja Timo. Lisäksi Jore innostui sekoittelemaan sokeriherneestä, tavallisesta herneestä ja kahdesta muusta lajikkeesta erän jota taisi tulla hieman liikaa. Penkkejä tuntuu olevan nyt vähän siellä sun täällä. Viime vuonna herne kasvoi hyvin, toivotaan että myös tänä vuonna. Jore totesikin viime vuonna, että sai kerrankin syödä herneitä niin paljon kun huvittaa!

Yllätyspenkin kukintaa.

Joren pieni puuviljelmä.

Viime syksynä Jore tilasi toista sataa erilaista pientä puuntaimea mm. mustakuusi, douglaskuusi, siperianpihta, lehtikuusi, visakoivu, runkoruusua jne... ja ne istutettiin talven ajaksi purkkeihin jotka sitten haudattiin maahan. Taimet ovat selvinneet hyvin talvesta, vain parissa pienessä kuusessa oli pienehköt paleltumat jotka saadaan häivytettyä pienellä hoitoleikkauksella. Tässä kuvassa osa taimista, osa on puutarhan puolella pellossa.

Pöllöpenkki.

 Tässä kukkapenkkiprojektista kuva viime vuodelta, tämä penkki nimettiin pöllöpenkiksi. Johtuu lähinnä siitä, että meillä oli lintuharrastusmielessä hyvä kevät ja alkukevät kun meidän entisellä mökillä oli viirupöllön poikasia jonka rengastamisessa olimme mukana. Ja olihan niitä viirupöllöjä meidän kotitontillakin runsaasti.

Kesällä 2009 penkki oli kesäkukilla enimmäkseen.

Ja täältä näyttää 2010. Nyt on erilaisia liljoja.

Pitkästä aikaa muutama rivinen.

Jep.- en ole kirjoitellut. Kaksi syytä tähän joista ensimmäinen on se, että meidän pihalla ja puutahassa ei tapahdu mitään. Oikeasti!! siis mikään ei kasva, eikä kylmien ilmojen vuoksi ole voinut tehdä mitään. Multakasatkin on osittain vielä jäässä. No, se toinen syy; kannettavani päsähti ja sehän johtaa auttamattomasti tilanteeseen, että ei voi, ei pysty. Uuden hankintaa on mietitty ja tutkailtu malleja. Mutta asiaan kuitenkin näin lainakoneelta.
Sarin puutarhablogista luin, että koivuissa jo vihertää. Piti käydä oikein katsomassa, että mikä miedän koivujen tilanne on. Ei viherrä. Pihalla on nyt sellainen pysähtyneisyyden tila. Päähän sattuu kun toivorikkaana aamuisin aina vetäisee pihakamppeet niskaan ja marssii päättäväisenä pihalle, ihan vain todetakseen, että ilma on yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä, lätäköissä ja ojissa on jääriitettä. Jäät sentään lähtivät kotijärvestä vappuna vaikka taisin epäillä, että eivät sula tänä vuonna juhannukseenkaan mennessä :O

Jotain pientä on kuitenkin yritetty aina vesi-räntä-rae-kuurojen välissä tehdäkkin. Raparperi sai lopullisen paikan kasvimaan takaa luomualueen reunasta ja samalla revimme myös villivadelman pois. Vaikka kuinka vahvat hanskat laittaisi, niin aina vaan piikit tulevat hanskoista läpi, on se sitkeä kasvi se.
Aikaisemmin kerroin jänistuhoista. Yksi omenapuu on niin pahoin jäniksen syömä, että siitä on jäljellä enään alle puolimetrinen runkoranka, ei ainuttakaan oksaa. Pari muuta on kokenut jäniksen koston myös, mutta ne saatiin varmaankin leikkauksen avulla pelastettua. Kesä näyttää miten onnistuimme. Lunta oli niin paljon, että parhaimmatkaan suojaukset eivät riittäneet ja pahinta vielä, että ihan kevät-talven lopulla koettiin nämä menetykset kun pitkä talvi oli jo selvitty ilman mitään vahinkoja. Tätähän se on kotipuutarhurin arki, aina jotain pientä vitsausta vaivana, milloin myyrät, kasvitaudit tai jänikset. Kaikista pienistä tappioista on kuitenkin aina jotain oppinut seuraavan talven varalle.

Etupihan puolelta kaivelin tänään syksyllä istuttamaani narsissipenkkiä ja ihmettelin kun ei mitään ala näkyä. Ja totta tosiaan, ei siellä ollut sipuleissa juuri eloa, muutamassa oli ihan pienoiset piipat päässä, mutta juurikasvustuokaan ei ollut syksyllä tullut lainkaan! Nostelin koko penkin ympäri ja siirsin narsissit uuteen aurinkoisempaan ja lämpimämpää paikkaan. Toivotaa, että tämä oli viisas veto. Taitaa olla niin, että tuo rakoliiterin edusta on niin pitkään keväällä kylmä ja varjoinen paikka sipulikukille. Uusi paikka on rakoliiterin tien puoleisella sivulla ja sinne laitoimme myös mökiltä siirtämäämme juhannusruusua sekä muutamia  kääpiövuorimäntyjä. Mukava kun pihasta päin näkyy kaunista myös tielle.

Aloitimme tänään myös muokkaamaan uutta perenapenkkiä joka tulee tieltä katsellen talon vasemmalle puolelle, erkkerin kohdalle. Ajatus on, että penkki avautuu mukavasti pihaan päin, reunustaa pihan vasenta laitaa ja mikä tärkeintä; voimme ihailla sitä sisältä käsin istuessamme erkkerissä syömässä tai kahvilla.
Pituutta penkillä on n. 12 metriä ja leveyttä yksi metri. Penkki reunustetaan HB-betonin vallikivellä. Otin muutaman aloituskuvan, mutta en saa niitä nyt tähän hätään tänne siirrettyä.
Perenapenkkiä on iltaisin suunniteltu Joren kanssa yhdessä ja siihen meillä onkin kaikki tarvittavat kasvit jo olemassa ja odottamassa siirtoa. Huolellinen suunnittelu on paitsi järkevää myös kutkuttavan mukavaa kun voi selailla lehdet ja kirjat etsien vinkkejä ja mikä tärkeintä, voi muistella samalla mistä siihen siirrettävät kasvit ovat peräisin. Ilta ja toinen siinä vierähtikin, mutta kuten Jore tänään tuumaili: "siitä tulee muuten hyvä!"
Ja minä taas olen tuumaillut, että miten mukavaa on kun kevät etenee ja pääsemme pakertamaan pihaamme.

Viikko vielä töitä ja sitten viikko lomaa, se tuleekin nyt hyvään saumaan kun on tuota puuhaa ja mikä vielä mukavaa, äiti ja Kallu tulevat lomaviikolla piipahtamaan. Minulla onkin äiteelle taas kaikenlaista näytettävää ja kerrottavaa :) Samalla vietetään jälkikäteen äitienpäivää jolloin ajelemme Puurusen puutarhalle hakemaan varaamani keijunmekot äidille ja minulle. Käynti puutarhalla on aina elämys koska tämä Puurusen tarha on siistein, kaunein, ammattitaidoiltaan ja valikoimiltaan paras puutarha jossa olen koskaan käynyt, että tiedätte jos tänne Uuraisille päin eksytte :)

Tässäpä vielä kuva raparperistamme, se on alkujaan äidiltä tuotu ja meillä ainakin näyttäisi voivan ja kasvavan hyvin. Saapa nähdä tuleeko viime syksyn kaltaisia superlehtiä tänäkin vuonna siirrosta huolimatta.

Temppelikellot tuulessa...

Orvokki.

Meinasipa unohtua kertoa yksi pieni, mutta tärkeä puutarhajuttu! Maanantaina 12.4. kierrellessämme pihaa ja puutarhaa tarkastelemassa pisti silmään pöllöpenkiksi ristimässämme kukkapenkissä kovasti vihreitä lehtiä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että siellähän on orvokin vihreitä lehtiä ihan mahdottoman paljon penkin aurinkoisessa kulmauksessa ja yksi kukkakin oli jo ehtinyt nupusta avautumaan! Muistelimme, että todentotta viime syksyllä tökittiin kasvihuoneen takaa löytyneitä orvokinalkuja tuohon penkkiin ja osa kukkikin viime syksynä.
Muutamia piippoja pistää jo sieltä täältä esiin sitä mukaan kun lumi väistyy, mutta muuten puutarha näyttää vielä nukkuvan vaikka arvatenkin koko ajan jotain tapahtuu mullan alla meidän silmiltämme näkymättömissä. Voi tätä odottamisen riemua.

Thaimaasta ostin kaksi pientä temppelikelloa jotka ripustin  etuoven sisäänkäynnin molemmilla puolilla oleviin lamppuihin. Siinä ne somasti kilisevät tuullessa, hiljaa ja kauniisti eikä mitenkään häiritsevästi. Aamulla lehteä hakiessani postilaatikolta, kuulin kellojen hiljaisen helinän tielle vaikka laatikolle matkaa on tästä talolta melkein satametriä. Thaimaassa näitä kelloja käytetään mm. temppeleiden räystäillä joita sitten tuuli hiljalleen heiluttaa ja tämän sanotaan symbolisoivan paratiisin ääntä.

Kevätmielellä!

Lähes kuukauden tauon jälkeen laitampa tännekkin muutaman rivin.. Syy hiljaiseloon tämän blogin osalta on tietenkin ollut thaimaanmatkamme jonka aikana keskityin matkablogin ylläpitoon, mutta toisaalta kevään antaessa odottaa itseään, eipä ole ollut juuri mitään kirjoitettavaakaan puutarha-asioissa. Lunta on edelleen, mutta toisin kun vähän aika sitten epäilin, ihan varmasti ne kaikki sulavat vappuun mennessä vaikka tänne keski-suomeenki on povattu takatalvea ja pakkasia.
Jore aloitti eilen pihan kalkitsemisen, kalkkia meneekin aikamoiset määrät kun perustamme nurmikkoa. Ensimmäiset kolmesataa kiloa alkavat olla levitetty niihin kohtiin joissa maa on näkyvissä eikä lähde sulamisvesien mukana vaeltamaan tontin alapäähän eikä rantaan. Itse aloitan ikkunoiden pesun täältä sisäpuolelta ja jatkan ulkopuolisten ikkunoiden pesulla sitten kun kalkkimestari saa oman urakkansa loppuun.

Pakkanen vaan jatkuu..

Mitenkäs tämä talvi tuntuu nyt niin kovin pitkältä? Kevättä kohti mennään ja pakkanen vaan kiristyy. Tänäänkin meidän mittari näytti -24,8 astetta. Sitten vähän harmittavakin juttu on pihassa havaittu. Lumihangen noustessa yli metrin reilusti, olipa jänis päässyt järsimään kahta pientä omenapuuta aivan tontin laidalla. Koko talvena ei ole juuri jäniksenjälkiä näkynyt, mutta jostain metsän reunasta on yksi tiensä tällekkin tontille löytänyt. Verkkoa ja ruonkosuojaa on, mutta eihän sitä syksyllä osannut varautua tälläisen lumimäärään ja siihen, että koko omenapuu olisi pitänyt paketoida. Tänä vuonna myyrät eivät ole olleet kiusana, että sen puoleen on päästy helpolla. Pakkasesta huolimatta on mukava seurailla lintulaudan tapahtumia.

Terassin kukkatynnyrit.

Tältä näytti syksyllä etuoven sisäänkäynti. Huiskulan kallunat ja kanervat ovat kestäneet kovan talven yllättävän hyvin ja kesäkukka-asetelmista siirretyt muratit näyttivät pitkään talveen hyvältä. Nyt alkaa tosin lehtiä irtoilla. Voi kun voisikin nauttia noista ihanista elämänlangoista pitempään kuten esim. saksassa, englannissa ja ranskassa. Niin ja taisi olla niin, että tuo talvehtii ikivihreänä myös tanskassakin.

Latoprojekti.

Polttopuiden säilyttämiseen piti löytää joku rakennus, päädyimme Kannalan pieneen latoon jossa puut saavat tuulettua rauhassa, se oli helppo koota itse ja mikä tärkeintä: se soveltuu ympäristöön ja maisemaan. Myöhemmin syksyllä kulkuteiden molemmille puolille istutettiin juhannusmorsian ja juhannusruusu (kerroinkin siitä aikaisemmin pari-kolme kirjoitusta sitten). Nurmikko laitetaan tänä tulevana kesänä ja hiekkakäytävien reunat rajataan.

Ja tässä samainen lato tieltä taloon päin tarkasteltuna.

Kukkapenkkiprojektit.

Viime vuonna aloitimme pihanteon ja puutahan muokkaamisen. Kun lumet alkavat sulaa,  päästään näkemään miten aloitetut penkit ovat talvehtineet ja mitä niille vielä pitäisi tehdä. Tässä kuvakertomus etupihalla olevasta pyöreästä penkistä joka sai viime vuonna jo lähes lopullisen asunsa.
Alimmaisessa kuvassa näkyy jalanjälkiä vana, niiden on tarkoitus osoittaa missä kohtaa tulee kulkemaan pieni kivipolku joka jakaa kasveja ja helpottaa penkin huoltoa.

Uusi tuttavuus.

Joulukuussa pisti Kodin Terrassa jouluostoksilla silmää saksalainen lehti nimeltä Landlust. Ostin sen itseasiassa parin muun lehden kanssa äidin joulupakettiin ja viime vierailulla äiti toi sen tänne. Ja sori vaan äite, jos luet tätä, kerron ettet saa sitä enään takaisin.

Lehti on yksi parhaita viimeaikaisia ja vaikka en osaakkaan kovin hyvin saksaa, nettisanakirjan avulla olen saanut sitä tankattua. Toisaalta lehden parasta antia ovatkin toinen toistaan upeammat kuvat joita paksuissa lehdissä riittää. Lehti on myös mukavaa vaihtelua valkoiselle linjalle jota mm. nykyiset sinällään ihanat lehdet tarjoavat. Meidän kotiin ei valkoinen väritys sovi, itse pitäisin valkoisen tuomasta harmoniasta jossain määrin kyllä, mutta pitääpä muistaa, että tässä perheessä on toinenkin kenen mielipidettä ja ajatuksia kodin laittamisesta pitää myös kuunnella. Onneksi mieheni onkin myös kiinnostunut kodin laittamisesta,  kaikki hankintapäätökset tehdään yhdessä ja meillä on aikalailla samantyylinen maku hankintojen suhteen. Tässä kuitenkin pari makunäytettä tuosta kehumastani lehdestä. Ja nettisivuille linkki tässä: Landlust

Kevään kukkaloistoa odotellessa...

Kaivelin syksyllä istuttamieni sipuleiden pakkauskuvat kaapista. Ouhhh...totta tosiaan on pakko hykerrellä käsiä, että jos kaikki nuo keväällä nousevat, niin voi sitä ilon päivää!! Joitakin lajikkeita on tietysti useampi pussi, kalliimpia lajikkeita ostimme vielä marraskuun lopulla ja tökimme vielä maahan joulukuussa kun täällä oli sula ja lämmin maa. Jyväskylässä Kodin Terra myi sipuleita -50-70% alella ja alennushan on sana joka tepsii meikäläisiin, niinkus tierätte ; ) Lisäksi sain äidiltä vielä sekalaisen pussin ainakin Angelique-tulppaanin sipuleita, sinistä heinätähteä, iiristä ja mitä vielä, en muistakkaan kaikkea. Mut jep. Veikkaan, että hieno kevät tulossa eikä myyrätkään ole olleet riesana syömässä sipuleita kun myyräkanta on ainakin täällä keski-suomessa ihan nollissa.

Viime kesän ruusut.

Vielä tuoksuvat viime kesänä pihan juhannusruususta kerätyt ja kuivatut kukat. Olen pitänyt tätä Mariskoolia astiakaapissa josta otin sen taas esille ja hämmästelin siitä vielä tulevaa mietoa tuoksua. Pitääpä muistaa taas ottaa tulevana kesänä nuppuja ja kukkia kuivumaan. Viime syksynä äidiltä saamani vaalean punainen juhannusmorsian sai paikan etupihalta ja siihen lähelle isutettiin myös arvokas äidin tuliainen. Nimittäin juhannusruusu joka on tuotu äidin-äidin-äidin kotipihalta Teiskosta. Nyt tulevana kesänä se toivottavasti kukkii myös meidän pihallamme. Olisihan se hienoa, että neljän polven naisten Juhannusruusu kasvaisi täällä!
Kuvan kuivatut ruusunkukinnot on kerätty Jorman kesämökiltä siirtämästä Juhannusruususta. Sekin on kaunis ja kerrottu, menestyy täällä hyvin ja valmistautuu kolmanteen kesäänsä lumipeitteen alla.

Auringonpilkettä.

Eilen kurkisteli aurinkokin tovin aikaa pilven lomasta ja meillähän se tarkoittaa sitä, että mäyräkoiramme Sissi on kyllä hetkessä istumassa etupihan oven puoleisilla rappusilla jos vähäkin aurikoa näkyy. Parista lämpöasteesta huolimatta viima oli kylmä, mutta eipä hätää.... koppa ulos ja vällyä ylle. Kyllä siinä Sissin kelpasi päivää paistatella ja tarkkailla tiellä kulkijoita.

Risut ja oksat kransseiksi.

Tuulen pudottamat oksat taipuvat moneksi. Tässä olen pyöräytellyt pieniä kransseja jotka saivat lisäksi pitsinauhaa ja löysivät paikan ruokapöydän yläpuolella olevasta lampusta. Oksat ovat kiinnostava ja mukava materiaali työstää ja tuulisena keväänä tarvikkeita löytyy helposti hangelta keräillen. Pajunkissat ovat tänä vuonna varmaankin vaikeasti saatavissa kun lunta on niin paljon. Tavallisesti tähän aikaan on jo saanut kerätä ensimmäisiä oksia, mutta nyt saadaan vielä hyvä tovi odotella. Pajun keräämiselle kuulemma (siis jos aikoo tehdä jotain niistä..) olisi tammikuu jolloin ei ole vielä silmuja. Itselläni on pari ideaa josta ainakin yksi olisi kiva toteuttaa.

Tervetuloa Ukkivaaraan!

Talven vaan kestäessä ja kestäessä ja kestäessä... ei jaksaisi enään millään odottaa kevättä. Lumikuvat on kauniita ja maisemat upeita, mutta malttamattoman puutarhurin mieli halajaa jo tonkimaan multakasoja, pöyhimään kompostia, haravoimaan ja ihmettelemään mitä kaikkea ihanaa kukkapenkeissä taas olikaan. Ja voi sitä ihmettä kun ensimmäiset sipulikukat aukaisevat kukkansa! Siinä palkitaan koko syksyn uurastus. Oikeastaan jo syksyllä istuttaessaan mullan sisään kallisarvoisia sipuleita, miettiikin jo tulevaa kevättä ja hykertelee käsiään malttamattoma, mutta samalla tyytyväisenä itseensä. Palkitaanhan uurastus sitten aikanaan sipuleiden työntyessä vihreinä ja terhakoina maan uumenista.