Uutta luettavaa!

Käsitöiden lisäksi syksyä kohti mentäessä jää myös aikaa enemmän lukemiselle. Iltaisin ennen nukahtamista meillä molemmilla on tapana lukea kirjoja tai lehtiä joka ilta. Tai ei ihan joka ilta, kerran kuussa kuunnellaan ennen nukahtamista Luontoilta netistä kännykällä, tosin joskus menee ilta ja parikin kun uni vetää voiton :). Mutta siis tuohon lukemiseen palatakseni; Hanna Tuuri julkaisi uuden kirjan Irlannista. Olen aikaisemmin lukenut vain yhden, tuon kertomuksia vihreältä saarelta, mutta aikomukseni on talven aikana lukea muutkin. Kerronta on mukavaa, lempeää ja kertomukset olivat juuri sopivan mittaisia, siis erittäin oivaa iltalukemista. Ja keskittyyhän hänen kirjansa minulle tärkeään aiheeseen, puutarhaan. 

Tuulen maa- kirjan varasin Uuraisten kirjastosta, käyn huomenna pyörälenkillä sen hakemassa, jotan pääsen siis jo viikonloppuna pureutumaan uusiin tarinoihin. Tuurin kirjan ohella pidin kovasti myös kirjasta punapukuisen naisen talo jonka on kirjoittanut Maija Asunta-Johnston. Häneltä on ilmestynyt myös kaksi muuta kirjaa jotka ovat jatkoa ja kasvutarinaa tähän ensimmäiseen kirjaan. Lämpimästi suosittelen myös näiden kirjojen lukemista.

 

Aitoa kuvausta herkullisesta irlantilaiselämästä maaseudun kylissä ja pikkukaupungeissa, missä arki on yhtä arvaamatonta kuin nopeasti kääntyvä tuuli

Irlanti on tarinoiden saari, tuulten sekoittamien ja todella tapahtuneiden, paranneltujen ja keksittyjen juttujen kudos. Aidoin Irlanti löytyy kaupunkien ja turistialueiden ulkopuolelta, sisämaan kylistä ja pikkukaupungeista, kuten Länsi-Irlannissa sijaitsevasta Mayon kreivikunnasta.
Mayosta on aina lähdetty, eikä siellä Euroopan unionin mielestä
pitäisi kenenkään edes asua. Sen vapaudessa kuitenkin viihtyvät monet, niin tuulten karaisemat hampaattomat irlanninjäärät, maaseudun rauhaa rakastavat herkkäsielut kuin tarmokkaat vaihtoehtoihmiset. Kun he kohtaavat toisensa, syntyy loppumaton ketju hykerryttäviä arkipäivän tilanteita. Mayossa on aina aikaa leppoisalle turinatuokiolle, ja sattumusten päivittelylle.

Kirjailija Hanna Tuuri (s. 1970) asuu Irlannin länsiosassa mayon maakunnassa aviomiehensä kanssa. Hän on kirjoittanut aiemmin kaksi Irlanti-aiheista tietokirjaa Irlantilainen aamiainen – Kertomuksia vihreältä saarelta ja Vihreän saaren puutarhoissa sekä romaanin Orapihlajapiiri.

-teksti: Otavan nettisivu-

***

Ei riitä, että opiskelee, täytyy myös oppia

Ei riitä, että luulee oppineensa, täytyy myös muistaa

Ei riitä, että muistaa, täytyy myös ymmärtää

Ei riitä, että ymmärtää, on myös osattava tehdä

Ensi kevään odotuslistalle.

Messuostoksia puutarhamessuilta.

Istuttelin toista viikkoa sitten sormustinkukkia toiveissa, että ensi- ja seuraavana keväänä saisimme nauttia kauniista sormustinkukkaloistosta jollaista näkyy olevan mm. naapureiden pihalla tuolla tien alkupäässä. Sormustinkukka tai rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea) on perinteinen, vanha perena joka kuuluu ratamokasveihin (Plantaginaceae) ja se on myös paitsi koristekasvi, myös vanha lääkekasvi josta uutettiin sydänlääkkeisiin käytettyä digitalista. Kasvi on alkuperäinen Länsi- Norjassa, Englanninssa ja sitä tavataan aina Marokossa ja Sardiniassa asti. Sitä on vanhana viljelyjäänteenä lähes koko Euroopassa. Minulle tuo kukka edustaa lähinnä perinteistä englantilaista puutarhakasvia.

Sormustinkukka on kaksivuotinen joka ensimmäisenä vuonna kasvattaa lehtiruusukkeen.  Toisena vuonna nousee komea kukkavana joka voi olla jopa 150 cm korkea. Kukat ovat sormustimen muotoisia kelloja, yleensä purppuranpunaisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kasvi hoitaa itse itsensä siementämällä ja varmistamalla seuraavan vuoden kasvua. Itse varmistelin tulevia keväitä laittamalla maahan Suomalaista siemenseosta ja Multasormesta ostamiamme taimia; toiset yksivuotisia ja yksi kaksivuotias josta jälkimmäisen toivon tuottavan muutaman siemenen. Toinen naapurimme jonka kanssa olimme keväällä puutarhamessuilla Tampereella, osti messuilta uuden lajikkeen sormustinkukasta, sellaisen jossa kukkakellot ovat ylöspäin. Pitäisikin käydä katsomassa miten kukka lähti kasvuun ja palauttaa samalla kesän lainassa olleet puutarhalehdet.

 Tässä ostetut taimet.

Iltojen pimetessä ja syksyä kohti mentäessä pitää taas keksiä iltapuhdetta. Kesän korvalla tilasin netistä alelankoja, oikein hyvälaatuista, Perulaista villa-alpakkalankaa jossa oli todella kauniit ja maanläheiset värit. Pussi on ollut avaamattoma odottamassa parempaa aikaa ja nyt muutama päivä sitten kaivelin langat ja ohjeet esille ja aloittelin tilkuista koottavaa peittoa. Tässäpä ohje on kiinnostaa:  Drops-peitto.

 

Valmiin peiton värit ovat kauniit ja maanläheiset.

Tässä ensimmäinen tilkku virkattuna.

***

Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin. Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se. Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.

-Kiinalainen Sananlasku-

sadonkorjuu alullaan!

Sipulit sentään saatiin kerättyä kuivumaan. Ja hyvä sato tulikin, onhan niitä tasaseen tahtiin jo koko kesä syöty, viety tuliaisina ja annettu ystäville. Punasipulin kasvuun olemme erityisen tyytyväisiä, samoin keltasipuli onnistui hyvin. Valkosipuli sai pientä takapakkia kun istutin sen, kuten kuulukin, viime syksyllä. Jore tosin ei muistanut talvivalkosipuliviljemääni lainkaan ja lättäsi aika kasat savea sipulipenkkiin. Ensin arveltiin, ettei nouse yhtään, mutta iloksemme sieltä sitkeä varret työntyivät läpi saven ja mullan. Sipulin koko jäi tosin pienemmäksi kuin viime syksynä, mutta josko tuo koko ei sitten niinkään vaikuta makuun.
Naapurista saatiin lisäksi kymmenen isoa valkosipulia, kiitos Tuovin ja Jallun, meillä on nyt kolmea eri kantaa ja tämä heiltä saatu on semmoinen vanhempi "Jokihaaralaiskanta" jota on jo vuosikymmeniä näillä nurkilla viljelty.

Viime päivät olemme nauttineet aurinkoisista ilmoista, ehkä kesän kauneimmat päivät ovat olleetkin juuri nämä. Lomanihan sattui sellaiseen aikaan, että melkein neljän viikon aikana oli vain kaksi sateentonta päivää. Toisaalta olen kyllä enemmän syysihminen, joten nautin suuresti kun puiden lehdet alkavat suhista syksyn lähestyvällä äänellä, järven pinta on aamuisin tyyni, ilma on raikas ja viileä vaikka aurinko paistaisikin. Metsä on täynnä kaikkea kaunista ja innolla odotellaan taas alkavaa sienestyskautta. Syksyllä on omat tuoksunsa, omat värinsä, oma tunnelmansa ja tunnen aina uhkuvani voimaa ja intoa tuntiessani syksyn ensin henkäykset. Siis tervetuloa ihana syksy!

Täällä blogitoimittajan puolella on taas ahkeroitu, pohjiin on tullut muutoksia ja se tarkoittaa taas sitä, että vanhat kauniit kuvapohjani eivät näyttäneetkään enään niin kovin hyviltä. Eli uusiksi meni. VINKKI! Blogissa olevia kuviani klikkaamalla saat ne isommiksi! Ja uutta ilmettä saa kommentoida!!
Kuvan tuohon taustaa löytäminen ei olekkaan niin helppo juttu ja omat kuvat venyvät kummallisiksi, malleissa taas ei ollut oikein mitään silmää mielyttävää.!Eli jos ihmettelit, että mitä ihmettä kuvassa oleva hääkakku liittyy blogiini, niin kerron ettei yhtiskään mitenkään. Se vain oli mielestäni sopivan sävyinen ja kaunis kuva, joten otin se pohjaksi. Vaikka hääkakkua on kyllä saatu natustaa kun Joren veli paukkasi yllätysvihille ja saimme olla todistamassa liiton siunaamista Tahkolla. Ja itku tuli silmään, oli niin yksinkertaisesti kaunis tilaisuus.

Ravintolapäivä on taas sunnuntaina, mutta emme valitettavasti osallistu siihen tällä erää koska olen töissä. Ohjelma on tänä vuonna kait muutenkin hiukan erilaisella konseptilla. Jos suunnittelet osallistuvasi tapahtumaan, löydät lisätietoa täältä:  http://www.restaurantday.org/fi/
Äkkiseltään katsellen Jyväskylästä löytyy 14 osallistujaa, Toivakasta kolme ja Äänekoskelta kaksi. Uuraisilta ei tällä kertaa ketään. Toivottavasti seuravan kerran meillä on taas mahdollisuus lähteä tempaukseen mukaan.

Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti aurinkoisia puuhailupäivä toivotellen!

Jaana Ukkivaarasta

Epäröinnin hetkellä mieti kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä.
- Tommy Taberman -