Syyspäivän puuhat.

Onpa hieno ja aurinkoinen päivä. Josko puuhommiin.... tuumittiin ja levittelimme pressut puupinojen päältä. Ja kuten aina, salama kirkkaalta taivaalta alkoi vesisade joka muuttui hetkessä raekuuroksi. Peitot takaisin puupinon päälle ja se hommat jäivät tällä erää siihen. Tyydyimme aloittelemaan pelkän puuliiterin siivouksella ja homma jatkuun kun kelit on suosiollisemmat.
Kaikkia ei vesisade ja viileä ilma häiritse, ei ainakaan silloin kun on peitot tukevasti niskassa :)

Viivi ja Sissi tarkkailevat rappusilla peiton alta pihan tapahtumia. 

 Ihan koko päivää ei tarvinnut sateesta kärsiä, onneksi- koska olimme luvanneet ystävälleni opastetun suppilovahveroretken lähimaastoon. Kävin eilen tarkastamassa lähimaaston ja varmistamassa, että viime vuotisilla paikoilla on sieniä. Ja olihan niitä. Mojovat saaliit saatiin ja takaisin ehdittiin juuri kun sade alkoi uudestaan. Supilovahverot alkavat täällä keski-suomessa nousta, kanttarellejakin löytyy vielä pieniä määriä, mutta kunnon rouskupaikat ovat vielä löytymättä. Aikaisempien vuosien paikoilta on saatu vain vähäinen määrä suolasieniksi säilöttäväksi, mutta sen verran sentään, että joulu on pelastettu. Meidän joulunpöytäämme kuuluu ehdottomasti sienisalaatti. Eli rouskupaikkojen metsästys jatkuu!

 

Päivän saalis- suppilovahverot

 Syksyisestä metsästä saa myös silmäniloa. Vanamoa kiedottuna lautasliinan ympärille.

Talven marjat ja mehut alkavat olla jo säilöttynä. Vielä on ollut ajatuksissa tehdä pihlajanmarjoista hyytelöä. Sattuikin niin sopivasti, että eilen - perjantaina, tuli sähköpostiin jokaviikkoinen Puutarhurin perjantaiposti jossa oli monta hyvää ohjetta. Niistä helpoimmaksi ja nopeimmaksi osoittautui tämä:

Pihlajanmarja- tai herukkahyytelö

1 kg marjoja joista osan pitää olla ehdottomasti puolikypsiä/raakoja mehustetaan Mehumaijassa puoli tuntia normaaliin tapaan. Syntyneeseen mehuun lisätään 1 kg taloussokeria jota sekoitetaan niin kauan, että sokeri on sulanut. Seos kaadetaan purkkeihin jossa se hyytyy jäähtyessään. 

Onnistuu varmasti kunhan vain osa marjoista on raakoja.

 Tällä samalla ohjeella voi varmaankin tehdä myös puolukkahyytelön tai herukkahyytelön. Jossain ohjeissa olen nähnyt myös maininnan tilkasta konjakkia jonka itsekkin mielelläni mukaan lisäisin makua terästämään. Kerron sitten alkuviikosta kuinka onnistuimme. Nyt pitää keräillä marjat ja mieleen tuli, että josko miten onnistuisi Minttuhyytelö? Se vaatinee ehkä toisen ohjeen.

                                                                              ***

 Joskus tulee aina tilanteita, että jotain tarjottavaa pitää taikoa lähes tyhjästä kaapista. Tässäpä oiva ohje jonka ainekset yleensä löytyvät jokaisen kaapista:

Nopea suklaakakku mikrossa

2dl jauhoja

1 ½dl sokeria

3rkl kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat ainekset keskenään.

Lisää:

2dl sulaa margariinia

3 munaa

Seos mikronkestävään astiaan ja mikroon! 4-5 minuuttia täydellä teholla, pling! - valmista tuli!

Sopii tarjottavaksi sellaisenaan, jäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Miksei kermavaahdonkin.

Toinen helppo ja nopea, vähän enemmän tarpeita vaativat suklaakakku mikrossa:

Sekoita mukissa:

• 4 ruokalusikallista vehnäjauhoa
• 4 ruokalusikallista sokeria
• 2 ruokalusikallista kaakaota
• 0,25 teelusikallista leivinjauhetta
• muutama pala suklaata rouhittuna.

Heitä joukkoon vielä pähkinärouhetta ja mausteita, kuten vaniljaa tai kanelia.

Yhdistä toisessa kupissa

• puoli desiä maitoa
• kaksi ruokalusikallista öljyä tai sulaa voita
• ruokalusikallinen maustamatonta jogurttia.

Kaada seos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikinaksi.

Paista kakkusta mikrossa täydellä teholla noin 3-4 minuuttia. Muista tarkkailla paistumista, sillä paistoaika voi vaihdella mikrosta riippuen! Jos kakku tuntuu kuivakalta, kostuta sitä hieman maidolla tai vaikka kahvilla.

Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kera!

Näiden suussa sulavien herkkujen kera toivottelen hyvää viikonloppua ja mukavia syyspäiviä!


***

Kukaan ei voi havitella omakseen sitä mikä on maan päällä kauneinta – iltapäivää jolloin sade lyö ikkunaan, tai nukkuvan lapsen herättämää rauhan tunnetta – mutta me voimme katsella ja rakastaa sitä. Noina hetkinä Jumala näyttäytyy ihmiselle

                                                                            - Brida-

Omalta kasvimaalta.

-Talvivalkosipulit-

Nyt pääseekin maistelemaan omia valkosipuleita. Määrä on taas edellisestä syksystä tupaantunut ja kun vain tökkii uskollisesti maahan kaikki uudet pikkusipulit niin voi olla varma, että kanta säilyy ja vahvistuu taas ensi syksynä.Valkosipuleita tunnetaan useita eri lajikkeita jotka voi karkeasti jakaa valko- tai lilakuorisiin kesävalkosipuleihin tai talvivalkosipuliin, jotka nimensä mukaisesti talvehtivat maassa. Talvivalkosipuli on kotoisin kylmästä Siperiasta josta johtuen se menestyy hyvin koko Suomessa aina Lappia myöden. Suomalaisia kantoja on kymmenkunta, joista tunnetuimmat ovat Melinin ja Kiskon kannat. Helimivalkosipuli on puolestaan valkosipulin muunnos joka muodostaa pieniä sipulirykelmiä varsien latvoihin. Tätä helmisipulijaketta taitaa olla tuo Tuovilta ja Jallulta saamani "Jokihaaralaiskanta". Aito talvisipulikanta on puolestaan ilmeisesti tuo omani jonka olen ostanut pari syksyä sitten Viherlandiasta. Siinä siis varteen muodostuu pikkusipuleita eli itusilmuja joista tehdään sipulin lisäys. Lisätä voi myös kynsistä ja kannattaakin koska pullea kynsi tekee pullean sipulin jossa syötävää on enemmän heti ensimmäisenä syksynä. 

Valkosipuliin liittyy monenmoisia uskomuksia, mm. flunssaa parantava voimaan on uskottu aina, vauvojen koliikin hoitoon sitä on käytetty myös. Haavojen ja ruhjeiden hoito ja puhdistus, mutta hurjimmat uskomukset liittyvät sen voimaan ruton parantamisessa ja  vampyrien karkottamiseen pitämällä valkosilpulilettiä kaulassa. Varmaa on takuulla se, että haittaa valkosipulin käyttämisestä ei ole tiettävästi kenellekkään. Tutkittua tietoa puolestaan on ainakin sen, että valkosipulilla on antibakteerisia ominaisuuksia, verenpainetta ja kolestrolia laskevia vaikutuksia ja hiihin minä ainakin luotan, mutta suurin syy valkosipulin käyttämiseen lienee useimmilla sen hyvä maku.

***

 Life's a journey, not a destination.

Elämä on matka, ei määränpää.

Muorikukka, narsissisipulit ja taas rohtosormustinkukka.

Sunnuntaita vietettiin mukaviss merkeissä kun äiti ja iskäpuoli olivat meillä kyläilemässä. Aika meni taas nopeasti ja kaikkea olisi pitänyt vielä ehtiä tekemään ja puhumaan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla :)
Piipahdimme tänään myös Viherlandiassa josta mukaan tarttuu paitsi aina joku pikkuostos, niin myös kosolti hyviä ideoita. Tällä kertaa retken tarkoitus oli kukkasipuleiden metsästys. Ja löytyihän niitä, tosin muisteltiin Joren kanssa, että niitä oli kyllä paljon enemmän viime syksynä. Liekkö syy se, että olimme näin varhaisessa vaiheessa syksyä liikkeellä vai onko irtosipuleiden määrää vähennetty. Mene ja tiedä, sieltä kuitenkin löytyi ne mitä oli ajatuksissa ostaa; kerrotut narsissit. Samat, joita viime vuonna jo muutamia ostettiin. Nyt hankittiin lisää kun näimme kuinka hyvin ne täällä meillä keväällä kasvoivat.

Alan vähitellen ymmärtää englantilaisten kiinnostusta ja himotusta narsisseja kohtaan. Ensinnäkin tietysti pitkä ja kaunis kukinta, toisena tulee se, että narsissinsipulit eivät hajunsa vuoksi kelpaa myyrille, joten hävikki sen puoleen on pieni. Ehkä ne ovat myös säänkestävämpiä, mutta taatusti ainakin varmempia kukkijoita kuin tulppaanit. Ja lisääntyvät kiitollisesti, enkä muista koskaan tavanneeni keväällä maasta homeista ja pehmennyttä narsissinsipulia- märkineitä tulppaaninsipuleita olen kyllä pettymyksekseni heitellyt keväisin paljon pois. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tulppaaniintoni olisi jotenkin hiipunut, päinvastoin, kyllä niitäkin on Jore käynyt hankkimassa hyvän kasan. Niitä on ihasteltu paketissa jo pari päivää vaikka pitääkin maltaa odottaa vielä hyvä tovi ilmojen viilenemistä ennen kuin pääsemme niitä istuttelemaan.

Rohtosormustinkukan taimikin taas tarttui matkaan. Oli niin hyvännäköinen taimi, että oli ihan pakko ottaa kärryyn. Varmistellen ensi kesän kukintaa :) Kotiin löytyi vihekasvi muorinkukka jollaista en ole koskaan kokeillutkaan vaikka kait aika yleinen onkin ja erilaisiakin on useita. Se somistaa jo erkkerin ruokapöytää kärsimyskukan kaverina.

Muorinkukka

 ***

Mitäpä hyödyttää omistaa mitään hyvää, ellei ole ystävää, jonka kanssa sen voisi jakaa.

       -Seneca-