Tämä alkuviikko on mennyt nopeasti kun on ollut koulua ja siihen liittyviä moninaisia puuhia. Nauttisin niistä vielä enemmän jos flunssan jälkiolo ei olisi kiusana. Tänään mm. oli tehtävinä ulkoilureittien ja taukopaikkojen suunnittelua, kustannuslaskelmien tekoa, tutustumista Saarijärvellä oleviin luontoretkikohteisiin ja niihin liittyviin hankkeisiin. Saimme myös ryhmätyönjossa suunnittellemme lähialueelle kevytrakenteisen tauko/nuotiopaikan ja siihen liittyvät huoltorakennukset, reityksen ja opastuksen. Tehtävän pohjalta pitää myös laatia asiakastyytyväisyyskysely. Mielenkiinoiten hommeli siis.
Itse olen miettinyt sitä, miksi kovin monet lähtevät täältä keski-Suomesta näkemään ja kokemaan luontoelämyksiä esim. Lappiin tai yleensä pohjoisen suuntaan, itsenkin mukaan lukien :) Syy on varmaan se, että pohjosissa on ymmärretty paremmin luonto- ja elämysmatkailuun ja retkeilyyn liittyvät asiat. Huoltopaikat, yöpyminen, palvelut, reittien monipuolisuus ja asianmukainen viitoitus, opastus ja kartat. Täällä keski-Suomessa erilaisia luontoreittejä on paljon ja kohteitakin minusta erittäin hienosti ja varmaan tuo uusi etelä Konneveden kansallispuisto tuo alueelle lisää retkeilijöitä ja luontomatkailusta kiinnostuneita jotka löytävät myös muut alueen kohteet.
Omia haaveita on ollut käydä joskus vähän tunnetulla Peuran polulla. Kohde on upea ja onnekas kulkija saattaa nähdä matkalla villipeuroja. Ainakin reitti on suunniteltu hyvin ja matkalle osuus useita yöpymiseen ja taukokäyttöön sopivia paikkoja ja toki on tarjolla myös ihan oikeaa majoituspalveluakin. Ehkäpä saan joskus vaikkapa Teron ja Essin innostumaan reissusta.... yksinkin tietysti reissun voi toteuttaa, mutta mukavampi on pienessä porukassa. Ja oma polvikin alkaa olla taas siinä kunnossa, että voi mennä ja paahtaa melkeimpä entiseen malliin. Sen verran olen saanut sitä itsenäisesti kuntoutettua, toki kuluma on kuluma ja siellä se on eikä lähde minnekkään, mutta sen kanssa voi kuitenkin elää.
Hieno kohde jonka maisemia voi verrata suoraan lappiin, on eräreitti Lapin sormi. Reitti kulki aikoinaan Pihtiputaalta
Kinnulan, Salamajärven ja Kivijärven kautta Pylkönmäelle. Nykyään
reittimerkinnät ovat maastosta lähes kadonneet ja taukopaikat vailla
huoltoa. Kinnulan kunta on kunnostanut n. 10 km Lapin sormi -reittiä
Kinnulan keskustasta Ahvenlammille vuonna 2003. Eli jokunen vuosi sitten. Opettajamme kertoi, että tämä on ollut joskus 80-luvulla hyvä retkikohde ja reitti, mutta sittemmin jäänyt vaille huoltoa. Koulutuksen aikana pohditaan myös valmistuneiden ja ja olemassa olevien reittien jälkihoitoa. Miten saadaan talkooväkeä, rahoitusta, ja ylläpitoa näille kohteille. Retkireitit ovat tärkeitä siksi, että niille pääsee vaivattomasti ja ennen kaikkea turvallisesti näkemään ja kokemaan luontoa. Jos lähdet metsään rämpimään vailla määränpäätä ja tietoa alueesta, kokemukset ovat yleensä huonot. Kuinka kauan jaksaa taivaltaa rämeikössä, hakatussa metsässä väistellen risuja, kantoja ja liukkaita kiviä. Tuskin monikaan kovin pitkään. Hyvin suunnitellulla ja mielenkiitoista nähtävää sisältävällä reitillä näkee ja kokee luontoa erilailla, kokonaisvaltaisesti ja elämyksellisesti. Myös opastus ja taulut ovat tärkeitä. Hyvä luonto- tai eräopas osaa kertoa alueen historiasta, vallitsevasta kasvillisuudesta ja opettaa havannoimaan luontoa, tulkitsemaan merkkejä ja näkemään asioita muutenkin laajemmin. Sellaista kokemusta minäkin haluaisin oman koulutukseni aikana oppia antamaan.
Jos retkeily kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa mm. Pohjoisen keski-Suomen reitit. Meillä on täällä laajat ja monipuoliset maastoreitit. Hyvää tietoa ja paljon löytyy myös Luontoon.fi-sivulta.
Ja lopuksi totean, että talvea tässä kovasti odotetaan. Saapa nähdä saadaanko tänä iltana tai ensi yönä luvattua lunta! Hyvää loppuviikkoa!
 | ||||
| Oma varustus, rakas pahkakuppini ja luottotermari odottavat talvea. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti