Uuden vuoden kynnyksellä...

Kun vuosi on visusti takana, on aika taas piipahtaa ajatuksissa menneessä vuodessa. Parille ystävälleni vuosi on ollut huono, heille toivon tulevana vuonna parempaa. Tänä vuonna nukkui pois myös kaksi hyvää ystävääni, heitä kiitän menneistä vuosista, yhteisistä hetkistä ja he säilyvät sydämessäni rakkaina muistoina arjessa. 

Oma vuoteni on hyvä, monesta asiasta saan olla kiitollinen. Saan iloita perheestäni, ystävistäni, omasta kodista ja kyvystäni nähdä kauniit asiat vaikeidenkin hetkien keskellä.

 Toivotan sinulle hyvää uutta vuotta 2015

 

Vanhaa vuotta jäljellä on enään ihan vähän,

paljon mahtui tapahtumaa vuoteen tähän.

Uteliaana, rohkeana vuoteen uuten kulje, 

takanasi vanhan vuoden portit sulje.

Anna haaveen,
toivemielen sua uuteen vuoteen kantaa,

katso mitä vuodella tulevalla onkaan sulle antaa.

 - Birgit Ahokas-

Joulu mennä jolkotteli...

Kun jouluisin joulu on jo takana päin, jouluherkut popsittu ja konvehtirasioista jo pilkottaa pohjapahvit, on aika lähteä alennusmyynteihin. Ja halpa kierros olikin, en ostanut mitään. Varsin ärsyttävää mainostaa esim. ale 50% jopa 70% ulkoiluvaatteista kun rekissä roikkuu jo kaupan ovien avautumisen jälkeen aamu yhdeksältä pelkästään koot 34 ja 38. Sama näytti pätevän nettikaupan puolella, muutaman ruppanen hajakoko ja siinä kaikki. Eikä tahdo löytyä enään normaalihinnallakaan talvivaatetta, ne on myyty jo varmaan elokuussa ja kohta tulee kauppoihin kevätvaatteet vaikka pahimmat pakkaset ja talviharrasteet ovat vasta alussa. Ärsyttävää!

No, jotain sentään halavalla. Telkka päsähti, joten uuden ostoon piti lähteä. Siinä sitä sitten meneekin taas tunti ja toinenkin viritellessä ja vispatessa niitä piuhoja. Muuten mennään mukavassa talvisäässä ja eilen oltiin Nuorisoseurantalolla Tapanintansseissa jotka järjesti paikallinen karaokekerho. Ja hyviä laulajia siellä olikin. Tieysti olisi ollut mukava jos väkeä olisi ollut enemmänkin kun oli maksuton tapahtuma, mutta ehkä uusien asioiden omaksuminen kestää tällä meidänki kylällä aikansa, moista kun ei aikasemmin ole järjestetty. Toisaalta päihteetön tapahtuma voi karsia osanottajia, mutta uskon, että tulevaisuudessa järjestetty tapahtuma kerää enemmän väkeä. Toivotaan niin.

Muistitteko katsoa Huutokauppakeisarin jouluspeciaalin? Se oli hauska. Mukava, että jatkoa saadaan siihenkin sarjaan, niin näette mitä täällä meidän kylällä touhutaan :) 

Entä mitä pukki toi? Minulle ainakin ihania pieniä lahjoja joista kaikista on paljon iloa.

Hyvää viikonloppua ja ihania ulkoiluilmoja toivotellen.... itse ainakin ajattelin kaivaa kameran esille ja käydä vähän päivännäöllä kuvailemassa, se on taas jäänyt sivuun kun on ollut tässä yhtä ja toista.

Hyvää joulua!

 

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin.

Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin.
Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin.
Mitä ymmärsin, sit' en tiedä, pyhätunnelman muistan vain.
Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain.

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.

 Viljo Kajo 

Oikein hyvää joulunaikaa ja iloista mieltä. Tästä vielä viimeinen joulutoivotus :) Klikkaan ensin linkkiä ja sen jälkeen klikkaa kuuta.

http://www.jacquielawson.com/preview.asp?cont=1&hdn=0&pv=3274600&path=83563

Lisää lunta kiitos!

Upea maisema, lumiset tiet ja puut. Mukava kun tulee lisää lunta, tällä menolla voi jo pian kaivaa sukset esille ja kokeilla pienen ladun tekemistä. Minua enemmän lumesta nauttii Viivi joka oli yölläkin töistä tullessa vastassa ja odottamassa, että saisi muutaman lumipallon. Niitä pitää tehdä ja sitten heittää jonka jälkeen koira juoksee pallon perään ja töpöttelee sen tassuilla tasaiseksi. Ilmeisesti hauskaa ja yritti Viivi kyllä vielä sisällekkin tuoda suussaan yhden lumipallon :) 

Muistaessani vinkkaan, että la. 27.12. klo 18.15 tulee hieno, koko perheen elokuva suomalaisesta metsästä, sen värikkäästä ja monimuotoisesta elämästä, sitä asuttavista eläimistä ja satojen vuosien ikäisistä puista. Ohjaaja: Ville Suhonen, Kim Saarniluoto. 

Kannattaa katsoa hienoa kuvausta ja maisemia. Ja kanava on on ykkönen.

Jouluaattona taas päästään meidän Uuraisten oman porukan ohjelmaa katsomaan kun tulee Jimiltä Suomen huutokauppakeisarin joulu. Tutut Aki, Heli ja Markku taas vauhdissa. Eli aattona telkku Jimille klo 21.00

Meille molemmille, mutta aeiryisesti Jorelle on mieleinen konsertti telkussa kanssa, kun Sunrise avenue- bändin keikka näytetään myös aattoiltana klo 22.50 kakkosen puolella. Todella hieno juttu. Tämä meidän suosikkibändi on erityisen suosittu mm. Saksasssa, mutta siitä huolimatta ei live-konsertti ole nähty koskaan Suomessa. Ehkä tulevaisuudessa.

Ja aattona myös hieno koko perheelle suunnattu elokuva klo 15.15. ykkösellä; Suden arvoitus jossa 12-vuotias Salla joutuu elämänsä seikkailuun pelastaessaan kaksi sudenpentua salametsästäjien käsistä. Ohjaaja: Raimo. O. Niemi

Tässäpä näitä vinkkejä, mukava kun tulee ohjelmaa suomalaisesta luonnosta. Ulkoilaiset eläimet ja dokkarit ovat suomalaisille tuttuja ja kiinnostavia. Miksiköhän? Suomen luonnosta löytyy yhtä hienoja juttuja ja ihan läheltä. Ihmetellään niitä!

Mukavaa lauantain päivää!

Niin se joulu vaan lähenee.

Tylsä aloittaa toteamalla, että kyllä on ollut taas kiirusta, mutta niin se vaan on ollut. Jotenkin tuntuu, että aika ei näin ennen joulua yksinkertaisesti riitä mihinkään. Varmaankin se johtuu nyt tällä kertaa siitä, joukuun alun kouluviikko vei vapaapäivistä kolme ja yksittäiset vapaapäivät tuntuvat kovin lyhyiltä. Se saattaa myös johtua siitä, että vaikka kotihommia ei oliskaan, kaikenmoista muuta menoa on kertynyt melkein joka päivälle. Yhtenä päivä oltiin Jorman kanssa pikkujouluissa syömässä, parina päivä oli kutsu kylään ja parina päivänä on meillä porukkaa käymässä. Tosin vieraat oli mieluisia, mummu ja vaari, velipoika ja avokki... ja paketteja :) Tosin tällä kertaa utelian pakettikassien penkoja on ollut Viivi-koira. Että voi mäyräkoira olla utelias. Yhtenä yönä heräsin siihen kun Viivi oli hiippaillut pikkuhuoneeseen (huone jossa on vierasmakkara + työtila) ja kiivennyt sohvalle jonka kautta yritti roikkumassa olleviin joulukasseihin kiinni. Yhtä ystävälle tarkoitettua lahjakassia oli onnistunut vähän puremaan, mutta rapinan herättämänä hain koiran pois huoneesta ja ovi on nyt öisin ollut kiinni. Tosin kiinni oleva ovi ei estä sitä, että siinä oven takana voi istua, nukkua ja marista. Sissi aikanaan osasi availla ovia, mutta Viivi ei ole sitä vielä keksinyt yrittää. 

Lunta saatiin ihan mukavasti, ehkäpä oikein 30 senttiä tai jopa hiukan enemmän. Lumitöitä tehtiin Jorman kanssa molemmat yhteensä kaksi tuntia toissa iltana. Ensin aamulla ja toisen kerran illalla, tai oikeastaan voisi sanoa melkein yöllä koska lähdettiin kolailemaan kymppiuutisten jälkeen ja tultiin sisälle varttia vaille kaksitoista yöllä. Ilma oli kertakaikkiaan niin upea, vähän tähtiä, ei tuulta ja pakkasta pari astetta. Viivikin jaksoi koko ajan paahtaa pihalla. Välillä vain kävi kärttämässä lumipalloa heitettäväksi ja painui sitten taas omille tutkimusretkilleen saunan rantaan. Jäätäkin on, mutta siinä on nyt taas vettä päällä, että ei arvaa mennä edes kokeilemaan kuinka kestävää on. Pakkasta on ollut öisinkin vain pari astetta, se ei vielä riitä kunnon jään syntymiseen. Mukava kuitenkin olisi jos jäätyisi järvi tänä talvena ensin kunnolla ja sitten vasta pakkaslunta päälle, että päästäisiin järvelle hiihtämään. Pari vuotta on mennyt niin, että lumi on jäänyt jään päälle ja paksu lumikerros pitää jään pinnan märkänä ja se, jos mikä on kurjaa hiihtämisen kannalta.

Siinä illan hämyssä sitten innostuttiin niin niistä lumitöistä, että tehtiin tie rantaa asti ja putsattiin samalla koko saunan ympärystä, että pääsee vaikka autolla käätymään. Tulisi vain nyt edes se yksi vapaapäivä, että pääsisi sinne rantasaunan kamariin fiilistelemään. Meillä kun on sellainen suunnitelma, että laitamme sinne kuusen ja vietämme aikaa joulun alla siellä. Näin ei tarvitse siirrellä olohuoneessa mitään huonekaluja, kuusi kun ei oikein muuten sinne mahtuisi. Ja toisaalta viileämmässä kamarissa säilyykin varmaan pitempään hyvänä. Edellyttäen tietysti, että ei tule mitään yli 10 asteen pakkasia, koska silloin kamarin lämmittäminen ei ole enään kovin energiatehokasta.

Eilen ajelin aamulla itsekseni kauneushoitolaan Laukaaseen ja maisema oli todella kaunis katsella. Maalla asumisen parhaat  puolet tulivat tämän 30 kilometrin aikana kyllä selvästi esiin. Lumiset puut taipuvat tien päälle kaarena, peltoaukeat kimmeltävät vähisen valon kajossa ja pikkulintuja näkyi siellä täällä aina jos kohtalle sattui talo tai maalaistalo, erityisesti hevostilojen ympärillä viihtyviä keltasirkkuja ja varpusia näkyi paljon joita meildän ruokinnalla käy todella harvoin, ehkä vain kerran, pari talven aikana. Alkutalven peltokin on kauneudessaan vertaansa vailla. Vielä näkyy siellä täällä viljan olkien tynkiä, ehkä viljaakin on pudonnut puidessa ja sen perässä tietenkin ovat myös fasaanit. Matkalle sattuu myös paikka jossa olen nähnyt aamuhämärässä tai iltapäivän viimeisinä hetkinä peuroja ruokailemassa pellon laidalla joka päättyy metsän reunaan. Enkä siellä on myös joku ruokintapaikka, en tiedä koska en ole käynyt katsomassa, pitäisikin tehdä joskus pieni retki sinne. Usein etsitään näkemistä ja kokemista pitkän matkan päästä, vaikka arkipäivänäkin voi läheltä löytyy hieno paikka. Hyvä retkipaikka tai mukava pätkä tietä käveltäväksi, metsäkin on ensilumen aikaan hiljainen ja kaunis, eikä liikkuminenkaan poluilla tuota vaikeuksia. Pitäkää se mielessä kun jonain päivänä mietitte, että mitähän tänään tekisi. 

Itse olen tänä vuonna itsekkäästi ostanut itse itselleni lahjaksi pari kertaa ihonhoitoa ja kampaajakäynnin sekä puukon. Kyllä. Aivan oikein puukon. Ja sehän ei olekkaan ihan mikä tahansa puukko vaan juuri sellainen jota käytetään kaikilla retikillä ja vain itse. Jorma on minulta pari puukkoa tärvännyt, mutta tähän en anna Jormankaan koskea. Ajattelin palkita tällä pitkän opiskeluni ja hyvä puukkohan on tärkeä muutenkin, etenkin jos pääsen jatkamaan lukujani vielä eräopaskoulutukseen johon olen hakeutunut. 

Kuva: Turdus puukko

Puukko on kaunis. Tuppi on tehty täpläkissakalan nahasta (Anarhichas minor), terä taottu hiiliterästä ja sen on takonut Leevi Kaski, terän pituus noin 90 mm. Puukon pää on raidan juuripahkaa, helat messinkiä.

Joulua odotellessa olisi tarkoitus ehtiä tekemään vielä pari askartelujuttua. Tämmöisiä käpymalleja löysin Pinterestin sivulta. Käpyjä on kerätty syksyllä ja nyt pitäisi vielä niitä koristella. Ehkä toteutan tuon kultajutun sellaisella geeliliimalla, se lienee yksinkertaista. Joulusiivo tietysti pitää tehdä ja kauppareissu on edessä tietenkin, mutta kinkkuhomma on muuten meillä reilassa kun Jorma voitti bingon arpajaisissa melkein neljän kilon kinkun. Että sattui sopivasti tuo kokokin, eipä sitä juuri enempää tarvitakkaan. Tosin on laitettu heti paistamisen jälkeen kinkkua pakkaseen paloiteltuna, silmällä pitäen joulun jälkeistä aikaa jolloin tavallisesti keitämme ison kattilan hernekeittoa. Siihen on sitten hyvä lisätä kinkkua mukaan.

 

Kuva: Pinterest

Kuva: Pineterst

Tässäpä näitä kuulumisia tällä erää ja koska ollaan taas perjantaissa, toivottelen myös oikein suloista ja talvista viikonloppua. Ilman kiireitä :)

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla. 

Eino Leino

Kokoelmasta hiihtäjän virsiä

Toinen adventtisunnuntai.

Tämä päivä oli täynnä puhaa, vaikka sunnuntai pitäisikin olla lepopäivä, minunkin kohdalla se valitettavasti menee välillä niin, että sunnuntai on viikon puuhapäivä jos on ollut koko viikko töitä kuten nyt minulla. Ja lisänä tällä menneellä viikolla oli vielä koulu. Maamittaustenttiä ja muuta, kerron niistä kun saan kuvat latailtua ja käytyä läpi.

Tänään kuitenkin oltiin siis pikkujouluissa Teivaalan tuvalla, se on täällä Uuraisilla. Vihtyisä pitopaikka joka on koottu muutamasta lahosta ja sen ympärille on vuosien saatossa rakentunut mielestäni toimivat ja tunnelmalliset tilat. Kotosalla taasen tein rästitöitä ja illan päätteeksi paketteja joiden tekeminen hiukan vaikeutui, koska reipas mäyräkoira on kovin kiinnostunut paketeista ja etenkin niiden availusta. Ja pakkohan oli Viivinkin pari herkkupalaa taas paketoida, että koira sai paketin avata. Tärkeä homma.

Koska kelloi huiskii jo kohti puolta kahta, taidan hippasta maate ja toivotan hyvää alkavaa viikkoa!

Narukassi on huippukiinnostava ja kaapillakin on käyty.

Laadun tarkkailua.

Saatin muutama paketti kuitenkin valmiksi.

Rakkaan ystävän muistolle.

Ystävä anna anteeksi kyyneleet nää.
Ne on surua on ja ikävää.

Niin koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän,
yht´äkkiä huomaat,
nyt päättyi se tähän.

Oltiin ystäviä Aulin kanssa melkein 30 vuotta. 18 vuotta sitten otettiin samanlaiset ruusutatskat ja se oli meidän ystävyyden sinetti. Ruusu oli ystävyyden merkki ja se symboloi myös vaikenemista. Ystävälle kerrottujen asioiden luottamusta ei rikottu, eikä aina tarvittu sanoja, niinkus tiärät kun Tampereella ollaan molemmat asuttu. Jos laskettaisi kaikki se yhteinen aika joita istuttiin työmatkoja junassa, vietettiin yhdessä tai puhuttiin puhelimessa, niin siitä tulis pitkä pätkä vuosia.

KIitos niistä hetkissä kun olit tukena ja kiitos niistä hetkistä jolloin itse sain olla olkapäänä vaikka tässä ei nyt käynytkään niin kun joskus mietittiin, että sä työntelet mua polviikkoista rääväsuumummoa pyörätuolissa, punaiset hiuksesi harmaanksi muuttunena ja iänaikaisissa piikkareissas pitkin stadin mukulakiviå ja juotais skumpaa salaa hoitsulta.
Nyt on sitten aika hyvästien.

Ystäväni nukkui pois sairauden murtama, ihan liian pian ja ihan liian nuorena. Nyt juuri ei jaksa kirjoittaa kauniista päivästä pitkää stooria ja ensimmäisestä adventista, mutta nämä kaikki kuuluvat elämään ja rakkaat seuraavat sydämen mukana lopun elämää.

Hyvää alkaavaa viikko kuitenkin täällä piipahtaneille!