Niin se joulu vaan lähenee.

Tylsä aloittaa toteamalla, että kyllä on ollut taas kiirusta, mutta niin se vaan on ollut. Jotenkin tuntuu, että aika ei näin ennen joulua yksinkertaisesti riitä mihinkään. Varmaankin se johtuu nyt tällä kertaa siitä, joukuun alun kouluviikko vei vapaapäivistä kolme ja yksittäiset vapaapäivät tuntuvat kovin lyhyiltä. Se saattaa myös johtua siitä, että vaikka kotihommia ei oliskaan, kaikenmoista muuta menoa on kertynyt melkein joka päivälle. Yhtenä päivä oltiin Jorman kanssa pikkujouluissa syömässä, parina päivä oli kutsu kylään ja parina päivänä on meillä porukkaa käymässä. Tosin vieraat oli mieluisia, mummu ja vaari, velipoika ja avokki... ja paketteja :) Tosin tällä kertaa utelian pakettikassien penkoja on ollut Viivi-koira. Että voi mäyräkoira olla utelias. Yhtenä yönä heräsin siihen kun Viivi oli hiippaillut pikkuhuoneeseen (huone jossa on vierasmakkara + työtila) ja kiivennyt sohvalle jonka kautta yritti roikkumassa olleviin joulukasseihin kiinni. Yhtä ystävälle tarkoitettua lahjakassia oli onnistunut vähän puremaan, mutta rapinan herättämänä hain koiran pois huoneesta ja ovi on nyt öisin ollut kiinni. Tosin kiinni oleva ovi ei estä sitä, että siinä oven takana voi istua, nukkua ja marista. Sissi aikanaan osasi availla ovia, mutta Viivi ei ole sitä vielä keksinyt yrittää. 

Lunta saatiin ihan mukavasti, ehkäpä oikein 30 senttiä tai jopa hiukan enemmän. Lumitöitä tehtiin Jorman kanssa molemmat yhteensä kaksi tuntia toissa iltana. Ensin aamulla ja toisen kerran illalla, tai oikeastaan voisi sanoa melkein yöllä koska lähdettiin kolailemaan kymppiuutisten jälkeen ja tultiin sisälle varttia vaille kaksitoista yöllä. Ilma oli kertakaikkiaan niin upea, vähän tähtiä, ei tuulta ja pakkasta pari astetta. Viivikin jaksoi koko ajan paahtaa pihalla. Välillä vain kävi kärttämässä lumipalloa heitettäväksi ja painui sitten taas omille tutkimusretkilleen saunan rantaan. Jäätäkin on, mutta siinä on nyt taas vettä päällä, että ei arvaa mennä edes kokeilemaan kuinka kestävää on. Pakkasta on ollut öisinkin vain pari astetta, se ei vielä riitä kunnon jään syntymiseen. Mukava kuitenkin olisi jos jäätyisi järvi tänä talvena ensin kunnolla ja sitten vasta pakkaslunta päälle, että päästäisiin järvelle hiihtämään. Pari vuotta on mennyt niin, että lumi on jäänyt jään päälle ja paksu lumikerros pitää jään pinnan märkänä ja se, jos mikä on kurjaa hiihtämisen kannalta.

Siinä illan hämyssä sitten innostuttiin niin niistä lumitöistä, että tehtiin tie rantaa asti ja putsattiin samalla koko saunan ympärystä, että pääsee vaikka autolla käätymään. Tulisi vain nyt edes se yksi vapaapäivä, että pääsisi sinne rantasaunan kamariin fiilistelemään. Meillä kun on sellainen suunnitelma, että laitamme sinne kuusen ja vietämme aikaa joulun alla siellä. Näin ei tarvitse siirrellä olohuoneessa mitään huonekaluja, kuusi kun ei oikein muuten sinne mahtuisi. Ja toisaalta viileämmässä kamarissa säilyykin varmaan pitempään hyvänä. Edellyttäen tietysti, että ei tule mitään yli 10 asteen pakkasia, koska silloin kamarin lämmittäminen ei ole enään kovin energiatehokasta.

Eilen ajelin aamulla itsekseni kauneushoitolaan Laukaaseen ja maisema oli todella kaunis katsella. Maalla asumisen parhaat  puolet tulivat tämän 30 kilometrin aikana kyllä selvästi esiin. Lumiset puut taipuvat tien päälle kaarena, peltoaukeat kimmeltävät vähisen valon kajossa ja pikkulintuja näkyi siellä täällä aina jos kohtalle sattui talo tai maalaistalo, erityisesti hevostilojen ympärillä viihtyviä keltasirkkuja ja varpusia näkyi paljon joita meildän ruokinnalla käy todella harvoin, ehkä vain kerran, pari talven aikana. Alkutalven peltokin on kauneudessaan vertaansa vailla. Vielä näkyy siellä täällä viljan olkien tynkiä, ehkä viljaakin on pudonnut puidessa ja sen perässä tietenkin ovat myös fasaanit. Matkalle sattuu myös paikka jossa olen nähnyt aamuhämärässä tai iltapäivän viimeisinä hetkinä peuroja ruokailemassa pellon laidalla joka päättyy metsän reunaan. Enkä siellä on myös joku ruokintapaikka, en tiedä koska en ole käynyt katsomassa, pitäisikin tehdä joskus pieni retki sinne. Usein etsitään näkemistä ja kokemista pitkän matkan päästä, vaikka arkipäivänäkin voi läheltä löytyy hieno paikka. Hyvä retkipaikka tai mukava pätkä tietä käveltäväksi, metsäkin on ensilumen aikaan hiljainen ja kaunis, eikä liikkuminenkaan poluilla tuota vaikeuksia. Pitäkää se mielessä kun jonain päivänä mietitte, että mitähän tänään tekisi. 

Itse olen tänä vuonna itsekkäästi ostanut itse itselleni lahjaksi pari kertaa ihonhoitoa ja kampaajakäynnin sekä puukon. Kyllä. Aivan oikein puukon. Ja sehän ei olekkaan ihan mikä tahansa puukko vaan juuri sellainen jota käytetään kaikilla retikillä ja vain itse. Jorma on minulta pari puukkoa tärvännyt, mutta tähän en anna Jormankaan koskea. Ajattelin palkita tällä pitkän opiskeluni ja hyvä puukkohan on tärkeä muutenkin, etenkin jos pääsen jatkamaan lukujani vielä eräopaskoulutukseen johon olen hakeutunut. 

Kuva: Turdus puukko

Puukko on kaunis. Tuppi on tehty täpläkissakalan nahasta (Anarhichas minor), terä taottu hiiliterästä ja sen on takonut Leevi Kaski, terän pituus noin 90 mm. Puukon pää on raidan juuripahkaa, helat messinkiä.

Joulua odotellessa olisi tarkoitus ehtiä tekemään vielä pari askartelujuttua. Tämmöisiä käpymalleja löysin Pinterestin sivulta. Käpyjä on kerätty syksyllä ja nyt pitäisi vielä niitä koristella. Ehkä toteutan tuon kultajutun sellaisella geeliliimalla, se lienee yksinkertaista. Joulusiivo tietysti pitää tehdä ja kauppareissu on edessä tietenkin, mutta kinkkuhomma on muuten meillä reilassa kun Jorma voitti bingon arpajaisissa melkein neljän kilon kinkun. Että sattui sopivasti tuo kokokin, eipä sitä juuri enempää tarvitakkaan. Tosin on laitettu heti paistamisen jälkeen kinkkua pakkaseen paloiteltuna, silmällä pitäen joulun jälkeistä aikaa jolloin tavallisesti keitämme ison kattilan hernekeittoa. Siihen on sitten hyvä lisätä kinkkua mukaan.

 

Kuva: Pinterest

Kuva: Pineterst

Tässäpä näitä kuulumisia tällä erää ja koska ollaan taas perjantaissa, toivottelen myös oikein suloista ja talvista viikonloppua. Ilman kiireitä :)

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla. 

Eino Leino

Kokoelmasta hiihtäjän virsiä