Flunssa. Flunssassa, Flunssaa....yäk!

Viikko sitten Tallinan reissun jälkeen iski flunssa. Ensin ajattelin, että josko sain kylmää kun Tallinnassa oli niin kylmä ensimmäisenä päivänä, mutta tarkemmin tuumittuani laskeskelin itämisaikaa ja oireita ja tulin siihen tulokseen, että kyllä se taitaa olla flunssa. Tämä viikko on siis mennyt osin sairastellessa ja osin yrittäessä tehdä edes jotain. Ilmatkin ovat vaihdelleet alkuviikon -11 pakkasasteesta tämän päivän +5 viiden asteen lämpötilaan. Nyt syksy näyttää sen kurjemman puolensa, pilviset päivät, sadetihku ja tuuli eivät juuri houkuttele ulos liikkumaan tai puuhailemaan. Itse selätän syksyn harmautta sohvan syleilyssä, shaalin alla, lukien tai rästissä olevien puutarhaohjelmien katselulla. Pitkästä aikaa katselin myös pitkä elokuvan Mona Lisan hymy jossa pääosaa, opettajatarta näyttelee Julia Roberts. 

Lintulaudankin touhuja on ollut mukava seurata. Ensimmäisiä ruokailijoita ovat olleet ahkerimpina töyhtötiaiset, hömötiaiset, talitintit ja muutamia sinitiaisiakin on nähty. Ja tietenkin tikat ja närjet ovat käyneet myös katsastamassa tarjontaa. Ekan kerran kevään jälkeen näyttäytyi ensimmäinen oravakin. Meillähän niitä ei näy muuta kuin talvisin ruokinnalla tai näin alkusyksystä. Oravien liikkeitä seurailee myös Viivi mielellään. Ja ompa muuten vielä punarinnatkin ahkerasti pyörineet pihassa. Isommista linnuista on Jorman näköhavainto yli lentäneestä ukkometsosta, pyyt on kuultu, mutta ei nähty. Teeriä ei olla nähty nyt lainkaan. Ehkä sekin korjaantuu talvea kohti.

Ja vähän jo joulun tuloakin on ehtinyt miettimään ja tietysti jouluun liittyviä puuhia. Niitä odotellessa voisi askarrella vaikka näitä:

  

 

 Tuohon pallohommaa tietysti pitää olla mahdollisimman ohutta paperia, mielellään silkkipaperia. Ja jos et halua ihan noin teräväkukkaista, niin leikkaa päät pyöreämpinä. Joka tapauksessa hauska ja helppo tehtävä. Isoja tehden saa vaikka piristystä synttärijuhliin tai oikein pieniä tehden koristeita joulukuuseen. Sitten vaan saksimaan!

Hyvää alkavaa viikkoa!

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille 

joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

Nyt saisi alkaa jo talvi tekemään tuloaan...

Lokakuun puolella ollaan ja melkein puolessa välissä. On ollut pitkä ja lämmin syksy, pihatyöt on tavallaan tehty, mutta silti kukkapenkit vielä vihertävät. Viimeisen höppänät yrittävät vielä tehdä kukintaa, mutta se ei ole hyvä asia talvehtimista ja tulevaa kevättä ajatellen. Vähän säälimättä on joutunut saksimaan kasvustoja.

Minulla sopisi jo hyvin, että olisi vähän pakkasta ja aamut kauniita ja huurteen kuoruttamia. Ainakin linnut ovat jo alkaneet pörräämään pihalla siihen malliin, että talvea odotellaan. Lintulauta on kaivettu jo esiin meilläkin, ekat talipallot on ripusteltu ja vähän on annettu jo maistiaisia pähkinöistä ja auringokukansiemenistäkin. Pihassa on nähty myös jokatalvinen harmaapäätikka, tai itse asiassa pariskunta. Aikaisempina vuosina vain yksi uros. Ja heille on varattuna pakkasessa talia. Harmaapäätikka käy mielellään talviruokainnalla ja erityisen mielellään juuri talia naputtelemassa ja kyllä se tali näkyy kelpaavan tietysti käpytikoille, mutta myös pikkulinnuillekkin.

Talven rauhaa ja lepoa odotelessa olen jo hiukan miettinyt joulua ja siitä tietysti sujuvasti kodin koristeluun ja pieniin lahjoihin perheelle, sekä ystäville. Myös tuleva Nuoriseuran jouluaskertelupaja jossa olen yhtenä vetäjänä, on ollut ajatuksissa ja olen miettinyt millaisia askarteluita tänä vuonna tekisimme sinne tulevien kanssa. Niistä kerron sitten vähän myöhemmin, koska päivähän on vasta 29.11.

Ehkäpä näitä olis helppo näperrellä. 

Pari viikkoa sitten palasin lomalta ranskasta, sen jälkeen onkin ollut kovin kiireistä ja arki työssä. Ranskasta päälimmäiseksi jäi tietysti suuri määrä valokuvia joita katsellessa voi elää matkaa uudelleen ja muistella mukavia hetkiä ystävien parissa. Sain hienoja kokemuksia ja tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin jotka avasivat kotinsa oven ja näyttivät ranskalaisen vieraanvaraisuuden kaikessa mahtavuudessaan. Opin myös oikeaoppisten poskisuudelmien vaihdon mikä oikeastaan onkin varsin mukava ja lämminhenkinen toimitus. Kuten myös ranskalaisten hienot käytöstavat, kättely ja tuntemattomien tervehtiminen hississä, kaupoissa, torilla, kahviloissa tai kadulla. Siitä saisi meillä kotisuomessakin ottaa oppia. Paljon tuli taas nähtyä (tämä oli tonen kerta kun kävin Montpellierissä, etelä-Ranskassa), mutta paljon jäi vielä näkemättäkin. Jos reissuni kiinnostaa, voi lukea matkablogia täällä: Ranskanmaalle.

Ellei talvea olisi, ei kevät olisi niin suloinen;

ellei välillä maistaisi vaikeuksia,

ei hyvinvointi olisi niin miellyttävää.

-Anne Bradstreet

Syksyn tullen.

Piha valmistautuu syksyyn. Ensimmäiset pakkasyöt on jo takana ja ilma on selvästi viileämpää. Nyt tulee kiire tehdä vielä viimeiset pihatyöt ja varastossa odottaa satakunta tulppaaninsipulia istutusta. Perunat ja punajuuret nostettiin eilen. Samoin viimeiset pinaatit ja persiljat pakastin talven varalle. Porkkanat saavat vielä hetken olla maassa ja makeutua. Niiden maku paranee näin loppusyksyä myöden.

Anopin muistolle!

Anoppini nukkui pois muutama viikko sitten. Hän oli myös ahkera puutarhaihminen viime vuosiin asti ja hänen mökkipihansa oli kaunis ja kukoistava. Loppuaikoina kun hän ei itse enään käynyt mökillä, kävimme Jorman ja hänen veljiensä kanssa talkoilemassa mökin pihalla vuorotellen ja joskus yhdessäkin. En koskaan voinut olla ajattelematta Mailan kukkapenkkejä kitkiessä, kuinka paljon vaivaa ja työtä hän oli aikanaan nähnyt omaa puutarhaansa perustaessa ja hoitaessa. 

Mailan muistolle kaunis kukka-aiheinen kappale hänen  ihailemansa näyttelijän ja laulajan, Leif Wagerin esittämänä kappale kukkaiskieli.

Viikko on ollut niin työntäyteinen, että suunnitelmat eivät ole aivan pitäneet. Ilma on mukavsti viilentynyt, ainakin tälläisen syysihmisen mielestä ja ensimmäiset syksyn merkit ovat jo näkyvissä. Syksyssä on parasta sen tuoksu, sateiset päivät jolloin on mukava käpertyä lukemaan hyvällä omallatunnolla, seesteiset illat ja aamut, syksyn valo on lempeä ja hyvä kuvatessa pihaa ja kasveja. Syksy tuo rauhan puutarhurille ja palkan kevään ja kesä uurastamisesta. Miksi siis kaikki eivät pidä syksystä :)

Pitemmittä turinoitta, hyvää viikonloppua ja syysunelmia!

Kesäinen kahvihetki.

Tänään vietettiin meitsin synttäripäivää ja olikin mukava herätä Jorman leipoman kääretortun ja vastakeitetyn kahvin tuoksuun. Synttärilahjaksi tuli ihanasta Desing by Pia´s kokoelmasta pusero jota olen jo jonkin aikaa tsiikaillut pudin nettisivulta. Pusero on pellavaa ja tuo sama sininen joka sopiikin kesän päivittämään ihoon hyvin ja pehmeä pellava tuntuu mukavalta iholla. Ja paranee vain joka pesun jälkeen. On myös mukava, kun vaate on egologisesti tuotettu. Huolellisesti suunniteltu vaate kestää käyttöä, istuu hyvin päälle ja se tulee pidettyä sananmukaisesti loppuun, ilmiselvä suosikkipaita siis.

Jos vaatteet kiinnostavat,  täältä löytyy lisää tietoa: Desing by Pia´s

Kuva: Desing by Pia´s

Muutama kuva loppuviikon iloksi.

Eilen kerroinkin tuosta Välimerenpenkiksi ristitystä kukkapenkistä jossa siis yrttejä ja kukkia. Laventelit ovat kasvaneet hienosti ja on saatu ihastella niiden hienoa tuoksua ja syvän violettia kaunista väriä. Niissäkin näkyy olevan eroja; se mitä olen pitänyt perinteisesti hyvänä lajikeena, ei ole tänä vuonna ruukussa menestynyt ollenkaan. Plantagenista ostettiin sellainen kuuden taimen päksi, ne ovat kyllä olleet hyvässä kasvussa, mutta niihin ei sitten ole tullut yhden ainoaa kukkaa. Kaikista halvimmat kolme isohkoa ruukkua alle 10 ekeä jotka ostettiin Hong Kongista ovat olleet kauneimmat; kaksi violettia ja näyttäisivät viihtyvän parhaiten.

Tässä uusi penkki kesäisenä ja kukkivana etupihan puolelta.

Toiselta puolelta katseltuna.

Kerrottu päivänkakkara.

Kerrottu päiväkakkara on myös uusi meillä, ostimme kaksi taimea kokeeksi josko se täällä menestyisi. Meillä on ennestään samantyyppinen kukka, mutta keltainen. Alkuvuosina se kukki hyvin ja talehtikin, mutta viime kesänä ja tänä kesä ei ole juuri kasvanut, eikä oikein ole kehumista kukissakaan. Kohensin kyllä kevällä sen kasvupaikkaa reilulla annoksella hyvää multaa ja lannoitinkin, mutta sillä ei ollut juuri vaikutusta. Olkoon vielä talven yli ja katsotaan ensi keväänä, josko sitten luovutan jos ei kohennu. Yksi vaihtoehto on tietysti vaihtaa se tuosta pyöreästä pöllöpenkistä toiseen paikkaan, sitä vaihtoehtoa mietin vielä.

Tuo Välimerenpenkin teko oli aikamoinen haaste meille molemmille, aluksi ei oikein päästy kivien latomisessa alkuun ja pariin kertaan purettiin melkein sitä mukaan kuin saimme valmista. Mutta sitten tuli joku oivallus niitä kiviä pyöritellessä ja olemme lopputulokseen varsin tyytyväisiä. Oma haasteensa on löytää sopivia kiviä jotka käyvät rakentamiseen. Kiveä täällä kyllä riittää, mutta parhaiten onnistuu näköjään kun on sellaisia tasareunaisia reilusti. Voi vain ihailla entisajan kiviaitojen ja muiden rakennelmien rakentajia ja heidän töitään. Siinä sitä taas tälläinen tavallinen tano tuntee itsensä vaatimattomaksi :) Ehkä vielä joskus teemme jonkun vastaavan rakentelun jonnekkin, tosin tällä tontilla onkin kiveä käytetty muutenkin paljon, että sen puoleen sellainen tänne sopiikin. Ja niissä on se hyvä puoli, että ainahan voi purkaa pois jo lakkaa mielyttämästä.

Vihdoinkin omenia meidän puista.

Hyvä omenasato johtunee osittain lämpimästä kesästä, 

mutta arvelemme kahdella tontilla olevalla 

mehiläispesälläkin olevan ratkaiseva osuus.

Puutarhavattujakin on saatu.

Keväällä leikattu hortesia, mutta näyttää siltä, että ensi keväänä pitää leikata
enemän ajatuksella kun kukat noin kummallisesti kahdessa kerroksessa.

PItkästä aikaa blogin pariin.

Kesä on mennyt tähän asti vauhdilla. Monenlaista puuhaa on tehty, vaikka oma lomani 3 viikkoa kesäkuussa menikin ihan päivälleen sadetta pidellessä. Aina sitä sateen lomassa ehti jotain nurkkaa hiuka kuopasemaan, mutta sateen mukana tuli myös kylmät ilmat jotka aiheuttivat kasvihuoneella ja ulkokaseveissakin pienen taantumisen ja kasvu pysähtyi hetkeksi. Ennen juhannusta ollut -7 asteen pakkanen oli täällä Uuraisilla erittäin huono juttu. Tästä läheltä paletui kokonainen kuusitaimikko, meiltä meni mm. pesäkuusista vuosikasvaimet, osa kesäkukista kokonaan, osa kärsi pieniä vaurioita ja vaikka suojasimme perunapenkin kaksikertaisella harsolla, osa varsista paleltui silti.  Kesäkukkia ja muita istutuksia peiteltiin kaikilla ylimääräisillä peitoilla ja harsoilla mitä talosta löytyi ja selvittiin siitä pakkasyöstä. Sen jälkeen lämpöä onkin riittänyt, onneksi kastelu hoituu järvivedellä, muuten olisikin odotettavissa iso vesilasku.

Tässä kuitenkin muutama kukkivasta pihasta, tosin kova helle on aiheuttanut sen, että kaikki kukkivat kovin nopeasti ja syksylle ei jää niin paljon silmäniloa kuin tavalisesti.

Pöllöpenkki alkukesästä on vielä aika vihreä ja harva.

Kun oikein pitkän päivän pakertaa pihalla, voi illalla olla olo niin sekainen,
että kataa reilusii sokeria, kuten meidän Jorelle yksi ilta kävi.

Ensimmäiset uudet perunat omasta maasta juhannuksena.

Tässä tekeillä uusi kukkapenkkimme joka sai nimekseen Välimerenpenkki.
Nimin tulee siitä, että siinä on kukkien lisäksi Välimeren yrttejä.

Pääsiäisen kuulumiset.

Pääsiäinen hurahti nopeaan ja olikin kiva kun Tero ja Essi ynnä Ukko-koira olivat täällä meidän kanssa. Viivilläkin oli koirakaveri jota se nyt kovasti etsii :)