Anopin muistolle!

Anoppini nukkui pois muutama viikko sitten. Hän oli myös ahkera puutarhaihminen viime vuosiin asti ja hänen mökkipihansa oli kaunis ja kukoistava. Loppuaikoina kun hän ei itse enään käynyt mökillä, kävimme Jorman ja hänen veljiensä kanssa talkoilemassa mökin pihalla vuorotellen ja joskus yhdessäkin. En koskaan voinut olla ajattelematta Mailan kukkapenkkejä kitkiessä, kuinka paljon vaivaa ja työtä hän oli aikanaan nähnyt omaa puutarhaansa perustaessa ja hoitaessa. 

Mailan muistolle kaunis kukka-aiheinen kappale hänen  ihailemansa näyttelijän ja laulajan, Leif Wagerin esittämänä kappale kukkaiskieli.

Viikko on ollut niin työntäyteinen, että suunnitelmat eivät ole aivan pitäneet. Ilma on mukavsti viilentynyt, ainakin tälläisen syysihmisen mielestä ja ensimmäiset syksyn merkit ovat jo näkyvissä. Syksyssä on parasta sen tuoksu, sateiset päivät jolloin on mukava käpertyä lukemaan hyvällä omallatunnolla, seesteiset illat ja aamut, syksyn valo on lempeä ja hyvä kuvatessa pihaa ja kasveja. Syksy tuo rauhan puutarhurille ja palkan kevään ja kesä uurastamisesta. Miksi siis kaikki eivät pidä syksystä :)

Pitemmittä turinoitta, hyvää viikonloppua ja syysunelmia!

Kesäinen kahvihetki.

Tänään vietettiin meitsin synttäripäivää ja olikin mukava herätä Jorman leipoman kääretortun ja vastakeitetyn kahvin tuoksuun. Synttärilahjaksi tuli ihanasta Desing by Pia´s kokoelmasta pusero jota olen jo jonkin aikaa tsiikaillut pudin nettisivulta. Pusero on pellavaa ja tuo sama sininen joka sopiikin kesän päivittämään ihoon hyvin ja pehmeä pellava tuntuu mukavalta iholla. Ja paranee vain joka pesun jälkeen. On myös mukava, kun vaate on egologisesti tuotettu. Huolellisesti suunniteltu vaate kestää käyttöä, istuu hyvin päälle ja se tulee pidettyä sananmukaisesti loppuun, ilmiselvä suosikkipaita siis.

Jos vaatteet kiinnostavat,  täältä löytyy lisää tietoa: Desing by Pia´s

Kuva: Desing by Pia´s

Muutama kuva loppuviikon iloksi.

Eilen kerroinkin tuosta Välimerenpenkiksi ristitystä kukkapenkistä jossa siis yrttejä ja kukkia. Laventelit ovat kasvaneet hienosti ja on saatu ihastella niiden hienoa tuoksua ja syvän violettia kaunista väriä. Niissäkin näkyy olevan eroja; se mitä olen pitänyt perinteisesti hyvänä lajikeena, ei ole tänä vuonna ruukussa menestynyt ollenkaan. Plantagenista ostettiin sellainen kuuden taimen päksi, ne ovat kyllä olleet hyvässä kasvussa, mutta niihin ei sitten ole tullut yhden ainoaa kukkaa. Kaikista halvimmat kolme isohkoa ruukkua alle 10 ekeä jotka ostettiin Hong Kongista ovat olleet kauneimmat; kaksi violettia ja näyttäisivät viihtyvän parhaiten.

Tässä uusi penkki kesäisenä ja kukkivana etupihan puolelta.

Toiselta puolelta katseltuna.

Kerrottu päivänkakkara.

Kerrottu päiväkakkara on myös uusi meillä, ostimme kaksi taimea kokeeksi josko se täällä menestyisi. Meillä on ennestään samantyyppinen kukka, mutta keltainen. Alkuvuosina se kukki hyvin ja talehtikin, mutta viime kesänä ja tänä kesä ei ole juuri kasvanut, eikä oikein ole kehumista kukissakaan. Kohensin kyllä kevällä sen kasvupaikkaa reilulla annoksella hyvää multaa ja lannoitinkin, mutta sillä ei ollut juuri vaikutusta. Olkoon vielä talven yli ja katsotaan ensi keväänä, josko sitten luovutan jos ei kohennu. Yksi vaihtoehto on tietysti vaihtaa se tuosta pyöreästä pöllöpenkistä toiseen paikkaan, sitä vaihtoehtoa mietin vielä.

Tuo Välimerenpenkin teko oli aikamoinen haaste meille molemmille, aluksi ei oikein päästy kivien latomisessa alkuun ja pariin kertaan purettiin melkein sitä mukaan kuin saimme valmista. Mutta sitten tuli joku oivallus niitä kiviä pyöritellessä ja olemme lopputulokseen varsin tyytyväisiä. Oma haasteensa on löytää sopivia kiviä jotka käyvät rakentamiseen. Kiveä täällä kyllä riittää, mutta parhaiten onnistuu näköjään kun on sellaisia tasareunaisia reilusti. Voi vain ihailla entisajan kiviaitojen ja muiden rakennelmien rakentajia ja heidän töitään. Siinä sitä taas tälläinen tavallinen tano tuntee itsensä vaatimattomaksi :) Ehkä vielä joskus teemme jonkun vastaavan rakentelun jonnekkin, tosin tällä tontilla onkin kiveä käytetty muutenkin paljon, että sen puoleen sellainen tänne sopiikin. Ja niissä on se hyvä puoli, että ainahan voi purkaa pois jo lakkaa mielyttämästä.

Vihdoinkin omenia meidän puista.

Hyvä omenasato johtunee osittain lämpimästä kesästä, 

mutta arvelemme kahdella tontilla olevalla 

mehiläispesälläkin olevan ratkaiseva osuus.

Puutarhavattujakin on saatu.

Keväällä leikattu hortesia, mutta näyttää siltä, että ensi keväänä pitää leikata
enemän ajatuksella kun kukat noin kummallisesti kahdessa kerroksessa.

PItkästä aikaa blogin pariin.

Kesä on mennyt tähän asti vauhdilla. Monenlaista puuhaa on tehty, vaikka oma lomani 3 viikkoa kesäkuussa menikin ihan päivälleen sadetta pidellessä. Aina sitä sateen lomassa ehti jotain nurkkaa hiuka kuopasemaan, mutta sateen mukana tuli myös kylmät ilmat jotka aiheuttivat kasvihuoneella ja ulkokaseveissakin pienen taantumisen ja kasvu pysähtyi hetkeksi. Ennen juhannusta ollut -7 asteen pakkanen oli täällä Uuraisilla erittäin huono juttu. Tästä läheltä paletui kokonainen kuusitaimikko, meiltä meni mm. pesäkuusista vuosikasvaimet, osa kesäkukista kokonaan, osa kärsi pieniä vaurioita ja vaikka suojasimme perunapenkin kaksikertaisella harsolla, osa varsista paleltui silti.  Kesäkukkia ja muita istutuksia peiteltiin kaikilla ylimääräisillä peitoilla ja harsoilla mitä talosta löytyi ja selvittiin siitä pakkasyöstä. Sen jälkeen lämpöä onkin riittänyt, onneksi kastelu hoituu järvivedellä, muuten olisikin odotettavissa iso vesilasku.

Tässä kuitenkin muutama kukkivasta pihasta, tosin kova helle on aiheuttanut sen, että kaikki kukkivat kovin nopeasti ja syksylle ei jää niin paljon silmäniloa kuin tavalisesti.

Pöllöpenkki alkukesästä on vielä aika vihreä ja harva.

Kun oikein pitkän päivän pakertaa pihalla, voi illalla olla olo niin sekainen,
että kataa reilusii sokeria, kuten meidän Jorelle yksi ilta kävi.

Ensimmäiset uudet perunat omasta maasta juhannuksena.

Tässä tekeillä uusi kukkapenkkimme joka sai nimekseen Välimerenpenkki.
Nimin tulee siitä, että siinä on kukkien lisäksi Välimeren yrttejä.

Pääsiäisen kuulumiset.

Pääsiäinen hurahti nopeaan ja olikin kiva kun Tero ja Essi ynnä Ukko-koira olivat täällä meidän kanssa. Viivilläkin oli koirakaveri jota se nyt kovasti etsii :)

Hyvää pääsiäistä!

Iloista pääsiäisen aikaa täältä meidän kulmilta. Jäät ovat järvestä lähes lähteneet, toisella rannalla on vielä ranta ummessa, mutta miedän kohdalla on sulaa ja sehän tarkoitti sitä, että verkot on laskettu jo kertaalleen. Saapa nähdä tärppääkö mitään vai onko tyytyminen kaupasta ostettu loheen.

Jos tekee vielä mieli tehdä jotain pikku juttuja pääsiäiseksi, niin piipahdappa Unelmien Talo&Koti- lehden sivuilla katsomassa vinkkejä.  Ja pitäähän sitä kurkata Kodin ykkösen uutta ilmettä myös, mukavia inspiraatioita näin keväällä kun tekisi mieli tehdä vaikka mitä muutoksia kotiin. Kannattaa kurkata myös Indiskan sivuja. Meilähän ei ole enään muutamaan vuoteen ollut Jyväskylässä Indiskan myymälää, eikä ole oikein Helsingin reissuillakaan kauppaan ole ehtinyt. Sääli, koska sieltä saisi varsin edullisesti pieniä juttuja kotiin minibudjetillakin. Ennen kävin siellä usein ja tein hyviä löytöjä. Onneksi sentään on tuo nettikaupan sivu, voi käydä edes katselemassa. Suomeksi ei ole sivuja, mutta englanninksi ja ruotsiksi kyllä.

Strömsö-ohjelmassa oli muuten kivoja vinkkejä munien myrkyttömään ja turvalliseen värjäykseen punakaalilla, sipulilla, mustikalla, cyrrylla ja kahvilla. Ja samaisessa ohjelmassa käytiin myös kanalassa ja tehtiin kanaviilokkia. Ohjelmassa tehtyä kanaviilokkiohjetta voisi itsekkin kokeilla, niin herkulliselta se näytti. Monelle tulee mieleen kanaviilokista koulussa tarjottu ällöruoka joka ei kai ihan lasten suosikki aikanaan ollut, vieläköhän sitä tarjoillaan kouluissa? Eipä silti, itse kyllä tykkäsin siitäkin ruoasta kouluaikana, tosin käymäni Juhannuskylän koulun, Johanneksen koulun ruokalan ruoka oli muutenkin hyvää ja puiseen ruokalarakennukseen oli mukava mennä syömään. Puisessa ruokalassa joka oli ensin rakennettu opettajien asuntolaksi ja sittemmin muutettu ruokalakäyttöön, oli oma hieno tunnelmansa. Itse asiassa koko koulu oli hieno ja historiallinen, olihan kivikoulu Erkkilänsillan kupeeseen rakennettu jo vuonna 1898. Jestas sentään siis 116 vuotta sitten!

No eksyin taas tapani mukaan aiheesta, mutta haitanneeko tuo. Päivällä kun käytiin ostoksilla, tultiin siihen tulokseen, että Tete-narsissien sesonki taisi mennä. Jotenkin oli ajatus ostaa niitä pääsiäiseksi, joka kauppa mainosti 3-ruukkua melkein samoihin hintoihin, mutta hyllyt ammottivat tyhjinä tai sitten jäljellä olevat olivat sellaisessa kunnossa, että niistä ei olisi ollut enään iloa kotona. Niimpä piti sitten ostaa keltaiset orvokit, että olisi jotain keltaista ulkonaruukussa. Se kun jotenkin tuo keltainen on niin pääsiäisen väri. Täytyy aamulla taikoa niistä jotain ruukkuun ja katsoa mitä omalta pihalta löytyy lisäksi. Olisi mukava kun rapulla olisi muutakin kuin perunaämpärit joilla Jore aikoo kasvattaa peruna niin, että uusia perunoita olisi jo juhannusviikolla.

Näissä merkeissä hyvää pääsiäistä, kevättä rintaan ja ulos linnunlaulua kuuntelemaan!

Niin hyvä vinkki, että voiko olla tottakaan!

Pari päivää sitten kuulimme, että jänistuhoja voisi torjua varsin yksinkertaisella kikalla. Nimittäin Kannukan oksalla. Ja kun tarkemmin ajattelee, totta tosiaan... eipä ole jänikset koskeneet kertaakaan juuri Kannukoiden oksiin vaikka niitä on kyllä hyvin tarjolla. Viereiset tammet ja vaahterat käydään kyllä napsimassa jos vähänkin silmä välttää ja mikä oudointa, myös juhannusruusun oksat kelpavat! 

Kikka on siis niin yksinkertainen, että otetaan oksa tai pari kannukkaa ja sidotaan omemapuun runkoon kevyesti narulla ja voi laittaa myös oksiin riippumaan. Mutta yksikin oksa olisi kuulemma riittäävä. Haju on kuulemma sellainen, että jänö ei tule lähellekkään. Tätä pitää kokeilla. Toimii ja testattu kuulemma myös kirsikka- ja luumupuilla.

Itse kyllä pidän kovasti kannukoista koska niissä on runsas lehdistö kesällä, oksat ovat kauniit talvella ja niiden lisääminen on helppoa. Niiden oksia voi käyttää myös kransseihin ja muuhun askarteluun, että varsin monikäyttöinen vaikka monet eivät siitä tykkääkkään, mutta toki pensaalla on myös kannattajansa koska sitä löytyy lähes jokaisen pihalta. 

Kaunis, mutta tuulinen päivä taas.

Viikonlopun pääsiäisaskartelupaja lähenee ja olenkin keksinyt... tai siis tarkemmin löytänyt netistä muutamia hyviä ja helppoja juttuja jotka ajattelin ottaa tehtäväksi lapsille. Tietysti tehdään myös perinteisiä virpomisoksia ja pääsiäiskortteja ja tärkeä on myös styroksi-muna johon veitsen avulla painellaan haluttua kangasta ja munan voi vielä viimeistellä erilaisilla koristeilla tai nauhoilla. Askartelun kestosuosikki ja jouluaskartelussa samalla tekniikalla tehdään eri kokoisia joulupalloja.
Onneksi tajusin soittaa ja varata tarvikkeet Sinelistä. Täältä kun lähti Tiimari, niin ostovirta on sellainen, että suosituin tavara loppuu sesonkiaikana kesken. Ne styroksimunat oli jo pari viikkoa sitten loppu, mutta sain varattua viikonloppuna tulleesta pikatoimituksesta 8 cm munia tarvittavan määrän. Lisäksi sitten niitä pahvimunia jotka avautuvat, niihin voi oma mielen mukaan tehdä koristeet pintaan.

Tässä muutama kuva mitä ajattelin pajalla ohjata lapsille ja aikuisille... sehän on koko perheelle tarkoitettu tapahtuma. Ja mikä hienointa, ilmainen kaikille, joten osallistuminen ei jää ainakaan hinnan vuoksi.

Kuva: Pinterest.
Tämä voisi olla hauska idea myös.

Kuva: Pinterest.
Helppo ja yksinkertainen jos osaa vähän ommella.

Kuva: Pinterest.
Hauska vaikka ikkunaan ja helppo tehdä.

Kuva: Pinterest.
Pupuja langalla tai kortteja. 

Kuva: Pinterest.
Pupuja ja vaaleanpunaista. Joka tyttö tykkää.

Hyvää alkuviikkoa!

Viileää sellaista on vaan pidellyt. Saattaapi olla, että näitä pakkasia kestää vielä kuukauden päivät- täällä meidän nurkilla pitää vielä pitkään odotella ennen kuin pääsee pihalle varsinaisiin kevät-töihin. Eilen Jore oli kokeillut, että josko ottaisi pihasta ja pihatieltä aurauskepit pois kun eihän niille tänä vuonna ole oikeastan ollenkaan käyttöä. Eipä irronneet vielä maasta, niin on vielä maa jäässä.

Aamuisin on pakkasta ja koko päivän tulee. Poltettavaa risuakasaa olisi aika paljon, mutta näillä ilmoilla se pitää nyt vain unohtaa ja siirtää tuonnemmaksi.

Sisällä kyllä riittää tekemistä; ensi töikseni ajattelin käydä pakastimet läpi. Kolme pakkasta on ollut talven aikana käytössä kun on aina syksyisin pakastettu paljon sieniä, marjoja, nokkosta sekä omaa kasvimaan tuotantoa; pinaattia, persiljaa, tilliä, porkkanaa, sipulinvarsia, yrttejä ja maa-artisokkaa. Lisäksi on syksyllä ostettu paikalliselta tuottajalta Hereford-karjan lihaa. Eli talvi on menty pakkasten varassa ja kaupasta sitten niitä muita mitä on tarvittu. Yksi pakkanen on jo tyhjentynyt ja nyt olisi tarkoitus katsoa, että joko jäljellä olevat pakasteet mahtuisivat yhteen pakkaseen.

Toinen hommeli jota olen lykkäillyt, on tuo jääkaapin ja pakasteen pintojen puhdistus, siis ulkokuori. Se on sitä rosterin näköistä. Uutena hieno, mutta käytössä ei sitten olekkaan niin hieno. Tai on jos jaksaa sen kerta kuukauteen puhdistaa perusteellisesti ja öljytä pinnan ruokaöljyllä. Kumma kyllä siihen on kovasti taas ilmestynyt pienten vieraiden kädenjälkiä ja koiran kuonon kuvia :) Eli jos nyt rakentamisimme, emme ehkä tekisi näitä nykyisiä valintoja, vaan ostaisimme maalipintaisen retrojääkaapin ja kaksi korkeaa pakastinta. Jääkaappi tulisi tietysti keittiöön, mutta molemmat pakastimet sijoitettaisiin tuonne sivuvarastoon. Jääkaapin pakastinlokerossa olisi jatkuvasti tarvittaville pienille erille tilaa ja varaston pakastimista haettaisiin sitten täydennystä tarpeen mukaan. Näin olisi yhden kaapin verran enemmän tilaa astioille, pakastimet olisivat jatkuvasti hiukan viileämmässä kun varaston lämpötila on alhaisempi kuin täällä sisällä, sähkökulutus vähenisi hiukan ja myös hurinat tupakeittiössä. Vaikka eihän nuo nykylaitteet niin kovin äänekkäitä olekkaan, mutta ainakin nuo automaattisesti itsesulattavat tuntuvat käyvän usein. Vähän sama ilmiö kuin tuossa meidän uunissa. Se ensin lämmittää ja käytön jälkeen jäädyttää itseään, eli tavallaan energiaa menee siinä jäädytyksessäkin siitäkin huolimatta, että käytön jälkeen uunin luukkua pidetään auki. Lämpöhän tietysti kannattaa hyödyntää, mutta vaikka luukku on auki, silti masiina jäähdyttää. No, tälläistä se on. Nämä asiat pitää muistaa selvittää kun seuraavan kerran vaihdetaan joku kodinkone uuteen.

Tässä välillä kävin katsomassa säätiedotukset telkusta ja siinä sohvalla istuessa huomasin, että läheiseen puuhun lensi varpushaukka. Siinä on lintujen ruokintapaikka ja haukalla oli tietysti ruoka mielessä myös. Lähdin hakemaan kameraa ja tietysti kamerasta oli akku loppu. Haukka istui vielä edelleen vaanimassa ja lähdin hakemaan järkkäriä ja kun palasin toisen kameran kanssa, haukka lähti pikkulinnun perään, mutta ei saanut tällä kertaa iltapalaa. Enkä minä kuvaa. Että kamera pitäisi olla aina valmiina. Kiikarit kyllä olikin ruokapöydällä kun pari tuntia aikaisemmin katseltiin rannan männyssä pomppivaa puukiipijää. Se on kanssa hauska seurattava kun pomppii iloisesti runko pitkin ylös päin. Ja aina ylöspäin kiipien. Jos näet saman kokoisen pienen linnun jolla on vaalea rinta, vastaavasti pomppivan pää alaspäin ja alas päin runkoa, kyseessä on melko varmasti pähkinänakkeli. Sitä täällä ei olla nähty, eikä varmaankaan tulla koskaan näkemään vaikka se onkin vaeltajalintu. Paras mahdollisuus on nähdä lintu itärajan tuntumassa, itä- ja kaakkoisrajalla.

Taannoin oli muuten aivan mainio ohjelma Luonto-Suomessa. Nimittäin lintupönttöilta. Kannattaa kuunnella, siinä oli tosi hienoa tarinaa lintupöntöistä ja lajien käyttäytymisestä, sekä tietoa siitä, miten voit vaikuttaa millaisia lintuja omalla pihalla, mökillä tai lähiympäristössä pesii. Suosittelen lämpimästi tätä ohjelmaa. Ja muutenkin olemme molemmat pitäneet kovasti noista Luonto-Suomen teemailloista. Iltaisin kuunnellaan sängyssä netin kautta ohjelmat Yle Areenasta. Harvoin on mahdollisuus kuunnella radio-ohjelmia  silloin kun ne tulevat suorana.

Viikonloppuna tuli muuten myös hieno elokuva; Debt- Velka josta valitettavasti jäi meiltä tunti alusta näkemättä kun unohtui laittaa nauhoitukseen. Israelilaista elokuvaa nähdään harvoin Suomessa ja kun niitä tulee, kannattaa hankkiutua telkun ääreen. Joskus toista vuotta sitten sitten tuli myös yksi erittäin hieno elokuva nimeltä Sitruunapuu (Lemontree). Isralelissa tehty leffa, jossa Palestiinalainen nainen, Selma, joutuu puolustamaan sitruunaviljelmäänsä kun naapuriin muuttaa Israelin puolustusministeri.

Eilisestä sunnuntaista vielä sen verran, että tehtiin oikein kunnon sillilounas. Semmoinen kaupan "joulusillin" näköinen paketti jossa sillifileitä. Ja kyllä maistuikin hyvälle vaikka oli kaverina vanhaa perunaa. Punajuurisalaattia tehtiin ja lohkottiin omenaa ja keitettyä munaa kaveriksi. Ja vaikka ei ollakkaan mitään viinämäen miehiä, eikä naisia- niin pieni parin sentin viinaryyppy vaan jotenkin kuuluu mojovasti tähän silliannokseen. 

No, tästähän tuli pitkä postaus jonka juttu rönsyili aiheesta toiseen :) Toivon sinulle hyvää alkavaa viikkoa ja iloista mieltä, toivottavasti saadaan vähän aurinkoa ja lämpimämpiä kelejä!

Sunnuntain sillilounas.