Hyvää alkuviikkoa!

Viileää sellaista on vaan pidellyt. Saattaapi olla, että näitä pakkasia kestää vielä kuukauden päivät- täällä meidän nurkilla pitää vielä pitkään odotella ennen kuin pääsee pihalle varsinaisiin kevät-töihin. Eilen Jore oli kokeillut, että josko ottaisi pihasta ja pihatieltä aurauskepit pois kun eihän niille tänä vuonna ole oikeastan ollenkaan käyttöä. Eipä irronneet vielä maasta, niin on vielä maa jäässä.

Aamuisin on pakkasta ja koko päivän tulee. Poltettavaa risuakasaa olisi aika paljon, mutta näillä ilmoilla se pitää nyt vain unohtaa ja siirtää tuonnemmaksi.

Sisällä kyllä riittää tekemistä; ensi töikseni ajattelin käydä pakastimet läpi. Kolme pakkasta on ollut talven aikana käytössä kun on aina syksyisin pakastettu paljon sieniä, marjoja, nokkosta sekä omaa kasvimaan tuotantoa; pinaattia, persiljaa, tilliä, porkkanaa, sipulinvarsia, yrttejä ja maa-artisokkaa. Lisäksi on syksyllä ostettu paikalliselta tuottajalta Hereford-karjan lihaa. Eli talvi on menty pakkasten varassa ja kaupasta sitten niitä muita mitä on tarvittu. Yksi pakkanen on jo tyhjentynyt ja nyt olisi tarkoitus katsoa, että joko jäljellä olevat pakasteet mahtuisivat yhteen pakkaseen.

Toinen hommeli jota olen lykkäillyt, on tuo jääkaapin ja pakasteen pintojen puhdistus, siis ulkokuori. Se on sitä rosterin näköistä. Uutena hieno, mutta käytössä ei sitten olekkaan niin hieno. Tai on jos jaksaa sen kerta kuukauteen puhdistaa perusteellisesti ja öljytä pinnan ruokaöljyllä. Kumma kyllä siihen on kovasti taas ilmestynyt pienten vieraiden kädenjälkiä ja koiran kuonon kuvia :) Eli jos nyt rakentamisimme, emme ehkä tekisi näitä nykyisiä valintoja, vaan ostaisimme maalipintaisen retrojääkaapin ja kaksi korkeaa pakastinta. Jääkaappi tulisi tietysti keittiöön, mutta molemmat pakastimet sijoitettaisiin tuonne sivuvarastoon. Jääkaapin pakastinlokerossa olisi jatkuvasti tarvittaville pienille erille tilaa ja varaston pakastimista haettaisiin sitten täydennystä tarpeen mukaan. Näin olisi yhden kaapin verran enemmän tilaa astioille, pakastimet olisivat jatkuvasti hiukan viileämmässä kun varaston lämpötila on alhaisempi kuin täällä sisällä, sähkökulutus vähenisi hiukan ja myös hurinat tupakeittiössä. Vaikka eihän nuo nykylaitteet niin kovin äänekkäitä olekkaan, mutta ainakin nuo automaattisesti itsesulattavat tuntuvat käyvän usein. Vähän sama ilmiö kuin tuossa meidän uunissa. Se ensin lämmittää ja käytön jälkeen jäädyttää itseään, eli tavallaan energiaa menee siinä jäädytyksessäkin siitäkin huolimatta, että käytön jälkeen uunin luukkua pidetään auki. Lämpöhän tietysti kannattaa hyödyntää, mutta vaikka luukku on auki, silti masiina jäähdyttää. No, tälläistä se on. Nämä asiat pitää muistaa selvittää kun seuraavan kerran vaihdetaan joku kodinkone uuteen.

Tässä välillä kävin katsomassa säätiedotukset telkusta ja siinä sohvalla istuessa huomasin, että läheiseen puuhun lensi varpushaukka. Siinä on lintujen ruokintapaikka ja haukalla oli tietysti ruoka mielessä myös. Lähdin hakemaan kameraa ja tietysti kamerasta oli akku loppu. Haukka istui vielä edelleen vaanimassa ja lähdin hakemaan järkkäriä ja kun palasin toisen kameran kanssa, haukka lähti pikkulinnun perään, mutta ei saanut tällä kertaa iltapalaa. Enkä minä kuvaa. Että kamera pitäisi olla aina valmiina. Kiikarit kyllä olikin ruokapöydällä kun pari tuntia aikaisemmin katseltiin rannan männyssä pomppivaa puukiipijää. Se on kanssa hauska seurattava kun pomppii iloisesti runko pitkin ylös päin. Ja aina ylöspäin kiipien. Jos näet saman kokoisen pienen linnun jolla on vaalea rinta, vastaavasti pomppivan pää alaspäin ja alas päin runkoa, kyseessä on melko varmasti pähkinänakkeli. Sitä täällä ei olla nähty, eikä varmaankaan tulla koskaan näkemään vaikka se onkin vaeltajalintu. Paras mahdollisuus on nähdä lintu itärajan tuntumassa, itä- ja kaakkoisrajalla.

Taannoin oli muuten aivan mainio ohjelma Luonto-Suomessa. Nimittäin lintupönttöilta. Kannattaa kuunnella, siinä oli tosi hienoa tarinaa lintupöntöistä ja lajien käyttäytymisestä, sekä tietoa siitä, miten voit vaikuttaa millaisia lintuja omalla pihalla, mökillä tai lähiympäristössä pesii. Suosittelen lämpimästi tätä ohjelmaa. Ja muutenkin olemme molemmat pitäneet kovasti noista Luonto-Suomen teemailloista. Iltaisin kuunnellaan sängyssä netin kautta ohjelmat Yle Areenasta. Harvoin on mahdollisuus kuunnella radio-ohjelmia  silloin kun ne tulevat suorana.

Viikonloppuna tuli muuten myös hieno elokuva; Debt- Velka josta valitettavasti jäi meiltä tunti alusta näkemättä kun unohtui laittaa nauhoitukseen. Israelilaista elokuvaa nähdään harvoin Suomessa ja kun niitä tulee, kannattaa hankkiutua telkun ääreen. Joskus toista vuotta sitten sitten tuli myös yksi erittäin hieno elokuva nimeltä Sitruunapuu (Lemontree). Isralelissa tehty leffa, jossa Palestiinalainen nainen, Selma, joutuu puolustamaan sitruunaviljelmäänsä kun naapuriin muuttaa Israelin puolustusministeri.

Eilisestä sunnuntaista vielä sen verran, että tehtiin oikein kunnon sillilounas. Semmoinen kaupan "joulusillin" näköinen paketti jossa sillifileitä. Ja kyllä maistuikin hyvälle vaikka oli kaverina vanhaa perunaa. Punajuurisalaattia tehtiin ja lohkottiin omenaa ja keitettyä munaa kaveriksi. Ja vaikka ei ollakkaan mitään viinämäen miehiä, eikä naisia- niin pieni parin sentin viinaryyppy vaan jotenkin kuuluu mojovasti tähän silliannokseen. 

No, tästähän tuli pitkä postaus jonka juttu rönsyili aiheesta toiseen :) Toivon sinulle hyvää alkavaa viikkoa ja iloista mieltä, toivottavasti saadaan vähän aurinkoa ja lämpimämpiä kelejä!

Sunnuntain sillilounas.