Potut pottuina!

Peruna-asiat mietityttää taas. Tosin on jo ostettu Siikliä ja Van Goghia säkit kumpaakin, mutta lisää lajikkeita hommataan kyllä. Perinteisesti lisäksi tietysti ainakin Rosamundaa. Ja yleensä on kokeiltu jotain uuttakin, mutta tänä vuonna uuden keksiminen tuottaa vähän päänvaivaa kun suosituimmat lajikkeet on jo nyt myyty loppuun. Itse olisi kiinnostunut esim. Asparges lajikkeesta joka tunnetaan myös nimillä parsaperuna ja Ratte. Muita kiinnostavia olisivat mm. Saarenmaan piirakkaperuna, Ylämaan punainen ja Shetlannin musta jota viljellään mm. Helsingin lähellä tilalla nimeltä Gobbas Gård. Ihan perinteiset ja vanhat lajikkeet ovat näköjään muutenkin muodissa kun mm. Kotipuutarha-lehdessä oli huima perunajuttu jossa esiteltiin vanhoja lajikkeita. Sielläkin oli esitelty minua kiinnostavat Norjan punainen ja Lemin punanen josta olen aikaisemmin lukenut ja nähnyt telkussa juttua.

Lemin punanen tuotiin Suomeen vuonna 1856 Krimin sodasta. Myöhemmin sadot pienenivät virusten takia. Kun virukset poistettiin, saatiin hyviä satoja.  Lajike on vanha ja siinä on syvät silmät ja uurteet jonka vuoksi sitä on hankalampi kuulemma kuoria, mutta koska itse tykkään kovasti uuniperunoista, sen ominaisuus ei minua haittaisi. Netistä löysin tietoa, että lajiketta saa ostaa mm. Lappeenrannan torilta, että pitänee kilauttaa tuttavapariskunnalle sinne, että toisivat sitä tulleessaan kun piakkoin tapaamme. Jostain muistan myös lukeneeni, että jostain syystä Lemin punanen ei kuitenkaan kasvaisi missään muualla Suomessa niin hyvin kuin Lemillä ja sato jäisi siksi pieneksi. Mutta vähän mietityttää tuo kun peruna on kuitenkin alkujaan tuotu Krimin alueelta Suomeen. Testaamallahan sen sitten varmaan saisi parhaiten tietää.

Perunan luonnonlajia on nykytietämyksen mukaan viljelty Perun ja Bolivian Andeilla noin 5000 eKr. Löytöretkeilijät toivat siemenperunoita mukanaan Espanjaan todennäköisesti vuonna 1565, mistä se levisi muualle Eurooppaan jokseenkin nopeasti, esimerkiksi Belgiaan jo 1567. Suomeen ensimmäiset perunat tulivat Fagervikin kartanoon, Inkooseen, 1730-luvulla saksalaisten peltiseppien mukana, mutta meillä sen viljely alkoi nihkeästi. Nauris ja lanttu olivat pääasiallisin ravintokasvi. Pommerin sodalla (1762) oli ratkaiseva merkitys, jossa suomalaiset sotilaat oppivat syömään perunoita ja joita he toivat viljeltäviksi mukanaan Suomeen. Myös suosion muuttumiseen vaikutti tieto, että siitä pystyttiin keittämään viinaa. Viranomaisten ja pappien kannustus ja opastus tuottivat myös vähitellen tulosta. Tunnetuin perunanviljelyn valistaja oli Asikkalan kappalainen Axel Laurell, joka kirjoitti jopa suomenkielisen oppaan perunan viljelystä.

Hyviä ohjeita perunan viljelyyn saa mm. Palstanviljeliän perunaoppaasta. Meidän mielestä peruna pitää aina viljellä tarkistetusta ja puhteaasta siemenperunasta.  Perunan taudit ja tuholaiset leviävät useimmiten juuri siemenperunan mukana. Kunhan siemen on tervettä, suurin osa perunan tautiongelmista on jo voitettu. Lisäksi jotkut taudit ja tuholaiset, kuten peruna-ankeroinen, perunasyöpä ja maltokaarivirus, voivat jäädä peltoon jopa vuosikymmeniksi sinne kerran päästyään. Perunarutto ja seittikin selviävät maassa 4-5 vuotta ilman perunaa ja harmaahilsekin muutaman vuoden.

Jormahan on meidän perunatietäjä ja hänellä on enemmän kokomustakin, mutta kyllä asia minuakin kovasti kiinnostaa. Ja perunan käyttö ravintona yleensäkkin. Perunahan on joillekkin nykyään ihan halveksittu ja paha aine, mutta itse en kyllä ole ihan sitä mieltä. Tosin matkustellessa olen huomannut, että mm. Thaimaassakin perunaa käytetään, mutta sitä laitetaan ruokiin kuten meillä porkkanaa tai sipulia, antamaan makua ja tekemään täyteläisyyttä. Intiassa Goalla taas perunaa syötiin enemmän koska siellä on paljon väestöstä uskontonsa vuoksi kasvissyöjiä. Ja Goan peruna, kuten muutkin vihannekset maistuivat kyllä todella hyviltä, mm. porkkana ja pinaatti joita kaikkia söin joka päivä.

Perunanvarsista pavunvartta pitkin seuraavaan asiaan; Kotipuutarha- lehden näytenumeron voit tilata kahdella eurolla tästä linkistä: tilaa näytenumero 

 

 Varusta itsesi unelmilla, 
anna viikonlopun rakentaa tikapuut ja ryhdy maanantaina kiipeämään.