Voihan korpipaatsama!

Kun aloitin opinnot ympäristönhoitajakoulutuksessa, tulee tutuksi myös kasvit ja puut uudelleen kun sitäkin tentitään ja opetellaan. Ja vaikka kuljenkin paljon luonnossa ja metsällä, aina sitä jotain uutta silmään pistää tutuillakin seuduilla. Tuossa kuukausi sitten viimeisellä sienireissulla Kangasniemellä otin pinehköstä puusta pari lehteä tunnistusta varten, kun en heti keksinyt, että mistä puusta on kyse. Kotona katselin kirjasta, että puuhan oli korpipaatsama.

Korpipaatsama, Rhamnus frangula, syn. Frangula alnus  
(kuva Luontoportti)

Paatsama on harittavaoksainen pensas, joka voi kasvaa 2–6 metrin korkuiseksi. Joskus se kasvaa pieneksi puuksi, jonka halkaisija rinnan korkeudella on harvoin paksumpi kuin 10 senttimetriä. Puuaines on kellertävää ja ydinpuu oranssia. Leikkauspinta tuoksuu voimakkaasti samalta kuin tuomi. Sen lehdet ovat samantapaiset kuin lehtokuusaman, mutta kasvavat kierteisesti ja ovat kaljuja. Kukka on kellanvihreä ja teriö valkoinen. Marjat ovat raakoina vihreitä, puolikypsinä punaisia ja kypsinä mustia. Kuori ja marjat ovat myrkyllisiä. Puun kuori on musta ja sileä, ja siinä on pieniä valkoisia täpliä.

Korpipaatsama kasvoi alun perin vain Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa, mutta 1900-luvun alussa sitä vietiin koristekasviksi Pohjois-Amerikkaan missä se karkasi luontoon ja kasvaa nykyisin paikoin yleisenä.

Suomessa se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta Lapin läänissä harvinainen. Korpipaatsama kasvaa nimensä mukaisesti korpimailla, soiden reunamilla, purojen varsilla ja muilla kosteilla paikoilla. Värjäyksessä korpipaatsaman kuoresta saadaan keltaista väriä ja rautasuoloihin sekoitettuna mustaa. Kasvin lehdistä saadaan keltaista väriainetta ja ruosteen eri sävyjä, jotka rautasuoloilla muuttuvat mustaksi.

Taukoon toppi :)

En vaan ole ehtinyt kirjoittelemaan, on ollut olevinaan niin paljon puhaa, mutta nyt korjataan tilanne. Opiskelu vie aikaa, mutta täytyy myöntää, että tuo alan valinta on ollut ainakin oikea ja tunnen sen niin omakseni. Ja tuntuu hyvältä kun onnistuu tekemisessä ja opiskelussa. Toisaalta on niin paljon opittavaa ja toisaalta taas on paljon sellaista tietoa ja kokemusta josta on hyötyä opiskelussa. Tuntuu tosi hyvältä!

Tässäpä muutama maistiainen kuvien merkeissä. Viime jaksolla opeteltiin traktorin ja erilaisten perään tai eteen liitettävien koneiden, peräkärryjen ja lisälaitteiden käyttöä ja käsittelyä. Peruutellakin piti ja muutaman vikayrityksen jälkeen sainkin ihan hyvin peruutettua pitkän peräkärryn kolme metriä leveään aukkoon. Muuten sinällään mukavaa puhaa tuo traktorilla työskentely.

Toinen opeteltava asia oli moottorisahan purku ja huoltaminen. Ja tietysti sen kokoaminen toimintakuntoiseksi. Sekin sujui varsin mallikkaasti ja nyt voinkin huoltaa meidän omat sahat joita täältäkin löytyy kolme kappaletta. Mutta nyt niihin kuviin.

Syysistuksia rapulle.

Ihan hirveesti tekemistä...

mutta laitan tänne muutaman kuvan ja toivon, että minulla olisi tovi aikaa myös kirjoittaa tänne viime viikkojen kuulumiset. Ritun poikaset ovat jo aika isoja ja ikääkin yli viisi viikkoa. Eli tohinaa ja vauhtia riittää. Ruoka maistuu hyvin ja emo on opettanut nille jo tärkeimmät asiat; syömisen, juomisen, kylpemisen, peseytymisen jne... onneksi on lämmin ja kaunis syksy, saavat pienet olla ulkona nauttimassa.

Ruokakippo tyhjenee hetkessä :)

Tämä taitaa olla kukko. 

Oletettu kukkopoika on rohkea ja utelias. 

Omassa pienessä kanalassa vielä emon kanssa.

Jokainen poikanen on omanlaisensa luonne.

Sipulit kuivumassa puuvajan takaseinällä.

Vielä viimeiset, sitten on sato tallessa.

Siinähän niitä pullukoita on :)

Sitten mennäänkin kouluun. Eli tässä uusi opinahojoni: Tarvaala. Aloitin täällä opinnot muutama viikko sitten ja olen suorittamassa kaksivuotista ympäristönhoitaja tutkintoa. Tässä muutama kuva Tarvaalasta jolla on pitkä historia mm. agrolgi-kouluttajana. Kerron tästä omasta koulutuksestani myöhemmin lisää.

Sininen talo.

Keskusrakennus. 

Itse opsikelen tässä talossa. 

Koulun ympäristö on kaunis.

Suoja-alue ennen järveä viljeltävän alan jälkeen.

Jo ensimmäisenä maastopäivänä löytyi herkkusieniä samalla :)

Kolme pientä kananpoikasta :)

Kolmas syntyi päivällä ja kaikki kolme voivat hyvin. Vielä pari munaa jotka varmaan sitten huomenna.. Ensitunnelmia kuvina, juttua sitten myöhemmin.

Ensimmäinen tipu kuoresta ulos :)

Kuva: Pinterest.

Jokin aika sitten kerroin kanalan kuulumisia ja Ritun hautomisesta. Tämä Rituhan on naapureiden kana, mutta olemme mekin kovasti osallistuneet Ritun haudontaan ja hoivaamiseen. Ensimmäinen haudonta epäonnistui täysin kun toiset kanat halusivat väen vängällä munia siihen pesään missä Ritu hautoi. Yksin toisensa jälkeen munat rikkoutuivat ja pari kertaa kävi niinkin, että Ritun itse palatessa pesälle muna meni rikki kun varpaankynsi meni kuoresta läpi. Kanahan on ensikertalainen tässä haudontahommassa, mutta ainakin se on sinnikäs. Ensimmäisen kerran epäonnistuessa se alkoi uudelleen haalia munia allensa. Aluksi otimme munat pois, mutta viikon jälkeen totesimme, että kana on päättänyt hautoa eikä sillä ole aikomustakaan luovuttaa, joten keräsimme kahdeksan muiden kanojen munimia munia sen alle ja eristimme pesän. Toisille kanoille tehtiin uusia pesiä, mutta ne käyvät kaikki itsepintaisesti uudellakin pesällä aina samalla pesällä munimassa.

Ritu sai siis vanhan pesän kokonaan itselleen ja sille eristettiin verkolla oma tila kanalan yhteydestä. Alussa kaksi munaa meni rikki muutaman päivän välein, mutta nyt loppusuoralle selvinneet munat ovat kuoritumassa. Tänään perjantaina tuli täyteen se kanan haudonta-aika 21 vrk ja päivällä kun olimme kanalassa, huomasin kun yksi muna liikahti. Tarkempi tutkiminen osoitti, että kolmesta munasta oli jo sisältäpäin puskettu reikää munaan ja parista munasta kuului jo pienen pientä piipitystä! Ritu itsekkin oli aika ihmeissään ja katseli vähän päästä allaan olevia munia. Kolmen aikaan iltapäivällä oli jo ensimmäinen poikanen kuoritunut sinne emon alle. Pieni pää oli kuulemma näkynyt jo sieltä emon alta. Olemme tietysti iloisia jos moni selviää, mutta toivomme, että ainakin yksi tai kaksi tipua selviää elämän alkuun, että Ritu saa sinnikkkäästi hautomansa poikaset viimein hoidettavakseen ja päästään koko kanala taas päiväjärjestykseen.

Tässä kolmen viikon aikana päivän rutiini on ollut, että Ritu kannetaan muiden kanojen joukkoon pari-kolme kertaa päivässä jalottelemaan 10-15 minuuttia ihan maksimissaan. Sinä aikana se ehtii juomaan, vähän syömään, jaloittelemaan, sukimaan sulkiaan ja ottamaan pienen hiekkakylvyn. Sitten se kannetaan taas takaisin pesälle ja annetaan pesälle ruokaa. Ritu nimittäin ei poistu pesältä syömään. Aluksi se kävi juomassa ja syömässä, mutta toista viikkoa sitten se lakkasi käymästä, joten päätimme alkaa sitä hiukan auttelemaan. Toisaalta pitkään paikalla olleena se liikkuminen on kankeaa ja olimme kovasti huolissamme kun se on kuitenkin tätä pesätouhua ja hautomista tehnyt yli seitsämän viikkoa yhteen kyytiin ja aluksi laihtuikin. Pesään syöttämisen myötä paino vakiintui eikä enään pudonnut. Ja nyt siis sen sinnikäs hautominen palkitaan. Siitä tulee varmasti hyvä äiti. Ja kuvia sitten kun pikkuiset ovat siinä kunnossa, että voi hiukan olla pois emon lämmöstä. Ruokkiminen aloitetaan parin päivän kuluessa, aluksi poikaset pärjäävät ruskuaisen avulla, sitten aloitamme lämpimässä vedessä haudutettujen kaurahiutaleiden tarjoamisen ja keitetty munan keltuaista hienonnettuna annetaan myös  + muuta asiaan kuuluvaa. Ja aika pian saa antaa jo ihan poikasrehuakin.

Muuten on mennyt entiseen malliin, kesälomaan on vielä ikuisuus.....

p.s. Jore oli käynyt varovasti illalla kurkistamassa Ritun alle. Yksi poikanen vasta kuoritunut ja se näyttää melkein mustalta. Huomenna ehkä kerrottavaa lisää :)

Pihatöitä sateessa ja mäkäräisten syötävänä...

Juu ei se aina satu kohdilleen tuo sää. Silloin paistaa kun on töissä ja vapailla tuntuu aina satavan. Ja vettä on saatu kyllä tosiaan ja ukkosen kera. Ja niitä rakeita. Niitä on tänä kesänä kyllä tullut enemmän kuin koko aikana yhteensä minkä olemme täällä keski-Suomessa asutelleet.

Tänään on sateiden lomassa perattu kukkapenkkejä jotka tuntuvat karkaavan käsistä. Etupihan pyöreässä penkissä jota kutsumme pöllöpenkiksi, on havut aika huonovointisia. Osan leikkasin tänään, osan leikkaamista vielä suunnittelen. Osa istutuksista on kärsinyt kevätauringosta. Kaukaasian maksaruoho joka kukki viime vuonna upean punaisena mattona, on kokonaan hävinnyt penkistä. Samoin on pitkät ottanut  kolme kesää sitten istuttamani Salviat. Yhtään ei ole enään noussut. Toiseenkin penkkiikin vain yksi Salvia on sinnitellyt kasvuun. Ja kolmas häipyjä on punainen Bellis. Se hävisi nyt kolmannen kerran, eli taidan uskoa että se ei tällä tontilla viihdy. Kolmena vuonna olen istuttanut sitä uudelleen ja uudelleen, lopputulos aina sama. Seuraavana kevään ei nouse yhtään. Valkoista Bellistä on vielä muutama huonon ja vaalean näköinen yksilö, mutta nekin tosiaan hailakkalehtisiä ja kitusia kasvultaan.

Uusi kukkiva kukka meidän puutarhassa on tuo upea, vanha perena: rohtosormustinkukka. Siihen olen ollut oikein tyytyväinen. Toiveekkaana istutin niitä viime syksynä sekä ostamistani taimista, että siemenistä. Siemenistä ei tullut yhtään alkua, taimet voivat hyvin ja kukkivat kauniisti. Toivomme kovasti, että ne siementävät ja uusia ruusukkeita puskee ensi keväänä. Mietin vaan, että kun se kerran on kaksivuotinen, eli ensimmäisenä vuonna tulee siemenistä ruusukkeet jotka talvehtivat talven ja toisena vuonna tulee sitten vasta nuo kauniit kukkavanat, niin mitä penkisämme on ensi keväänä jos nämä siementävät? Pelkkiä lehtiruusukkeitako? Pitäisiköhän nyt ostaa vielä syksyllä puutarhalta taimi joka kukkii varmasti ensi vuonna? Sitäkin olen miettinyt, että kun kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä, miten on ollut mahdollista tehdä rohtosormustinkukasta sydänlääkettä? Häviääkö se myrkky ko. prosessin aikana jonnekkin....? Kaikkea tulee tuumailtua tuossa pihassa kuopsutellessa, kuten huomaatte ;) Ja liekö syy ylilämpimän alkukesän kun se nyt jo kukkii ja on kukkinut oikeastaan jo toista viikkoa vaikka oikea kukkimisaika olisi kait heinä-elokuu.

Sormustinkukat kukkivat.

Osassa havuja on pahojakin vauroita talven jälkeen. Pahiten ehkä meidän silmäterämme, pihta jonka siirsimme tänne Kangasniemen mökiltä 2007. Joka kesä on ihasteltu sen kauniita ja suuria vuosikasvaimia ja se on ollut pihan ehdoton komistus. Tänä vuonna ilmestyi tuo ruskea alue. Se on osa joka ei toivu ja siitä on nestevirtaus täysin loppu. Leikkaamista on lykätty, on mietitty mikä olisi ylipäätään oikea aika leikata ja etenkin kuinka paljon, mutta se ei lykkää väistämätöntä. Saksiin on tartuttava. Ehkä kasvu on parempi ensi vuonna ja aukko korjantuu muun kasvun myötä. Se jää nähtäväksi.

Ihan kaikki talvivauriot eivät ole korjaantuneet.

Meillä on muutama pioni kukassa, äidiltä saatu vanha pioni on itsepäisesti vaihtanut paikkaa, eikä kuki. Sen paikan katson äidin kanssa kunhan tulevat täällä käymään. Olisi mukava saada sekin kukkimaan. Pioneita olisi mukava muutenkin kasvattaa enemmän, ei vain ole oikein sopivaa paikkaa. Tosin olen harkinnut heivaavani osan keltaisista päivänliljoista jotka tosiaan riistäytyvät käsistä. Sateinen ja lämmin kesä lisää vielä kasvua ja penkit rehottavat aika valtoimenaan uusia lehtiä joita tuntuu tulevan koko ajan lisää.

Pionit sateesta maljakkoon.

Yleiskuvaa etupihalta. 

Ensimmäiset uudet perunat on maisteltu.

Salaattiainekset löytyvät kaikki omasta takaa.

Kasvihuoneelta basilikaa ja kurkkua.

Kasvihuoneelta saa nyt hyvin kurkkua. Toinen lajike on taas sitä piikikästä josta joutuu veitsellä sipaisemaan piikkinystyrät pois ja tässä lajikkeessa on sekin huono puoli, että se ei oikeastaan maistu kovin mehukkaalle. Onko sitten vika kasvattajissa vai missä, sitä ei tiedetä, mutta on meillä ollut hyviäkin lajikkeita tässä vuosien varrella. Toinen taimi on mehukkaampi ja siinä ei ole niitä piikkejä. Pitääkin katsoa huomenna, että mitä lajiketta se on, että tietää sitten olla ensi keväänä ostoksilla tarkkana ja etsiä juuri tätä lajiketta.

Meillä on kasvihuoneella myös basilikaa kasvamassa. Itse asiassa tänä vuonna kolmea eri lajiketta. Thai-basilikaa, tavallista basilikaa ja Kanelibasilikaa. Tänään harvennettiin kasvua ja meintaan kuivurilla kuivata ne. Pidän itse kovasti basilikan mausta ja käytän sitä paljon. Se sisältää paljon rautaa ja tekee mm. pastaruokaan upean maun. Ja tietysti käy ihan sellaisenaan salaatteihin tai tomaatin kanssa syötäväksi. Tuo  Kanelibasilika maistuu miehosti ja tuoksuukin kanelille, Thai-basilika on taas enemmän aasian makumaailmaan viittaava. Kaikille löytyy kyllä käyttöä ja kasvihuoneella ne turvaavat tomaattien kasvua, se on sitä luomutorjuntaa parhaimmillaan, kuten myös siellä kasvavat samettiruusut.

Tässäpä nämä pikaisesti viime päivien kuulumiset. Paljon muutakin olisi vielä kerrottavana, mutta jää nyt seuraavaan kirjoitukseen. Toivotan sinulle hyvää alkavaa heinäkuuta ja ihania kesäiltoja!

~SILMUT JA SIEMENET KASVATTAA,

LÄMMIN SYDÄN JA HYVÄ MAA~