 |
| Kuva: Pinterest. |
Jokin aika sitten kerroin kanalan kuulumisia ja Ritun hautomisesta. Tämä Rituhan on naapureiden kana, mutta olemme mekin kovasti osallistuneet Ritun haudontaan ja hoivaamiseen. Ensimmäinen haudonta epäonnistui täysin kun toiset kanat halusivat väen vängällä munia siihen pesään missä Ritu hautoi. Yksin toisensa jälkeen munat rikkoutuivat ja pari kertaa kävi niinkin, että Ritun itse palatessa pesälle muna meni rikki kun varpaankynsi meni kuoresta läpi. Kanahan on ensikertalainen tässä haudontahommassa, mutta ainakin se on sinnikäs. Ensimmäisen kerran epäonnistuessa se alkoi uudelleen haalia munia allensa. Aluksi otimme munat pois, mutta viikon jälkeen totesimme, että kana on päättänyt hautoa eikä sillä ole aikomustakaan luovuttaa, joten keräsimme kahdeksan muiden kanojen munimia munia sen alle ja eristimme pesän. Toisille kanoille tehtiin uusia pesiä, mutta ne käyvät kaikki itsepintaisesti uudellakin pesällä aina samalla pesällä munimassa.
Ritu sai siis vanhan pesän kokonaan itselleen ja sille eristettiin verkolla oma tila kanalan yhteydestä. Alussa kaksi munaa meni rikki muutaman päivän välein, mutta nyt loppusuoralle selvinneet munat ovat kuoritumassa. Tänään perjantaina tuli täyteen se kanan haudonta-aika 21 vrk ja päivällä kun olimme kanalassa, huomasin kun yksi muna liikahti. Tarkempi tutkiminen osoitti, että kolmesta munasta oli jo sisältäpäin puskettu reikää munaan ja parista munasta kuului jo pienen pientä piipitystä! Ritu itsekkin oli aika ihmeissään ja katseli vähän päästä allaan olevia munia. Kolmen aikaan iltapäivällä oli jo ensimmäinen poikanen kuoritunut sinne emon alle. Pieni pää oli kuulemma näkynyt jo sieltä emon alta. Olemme tietysti iloisia jos moni selviää, mutta toivomme, että ainakin yksi tai kaksi tipua selviää elämän alkuun, että Ritu saa sinnikkkäästi hautomansa poikaset viimein hoidettavakseen ja päästään koko kanala taas päiväjärjestykseen.
Tässä kolmen viikon aikana päivän rutiini on ollut, että Ritu kannetaan muiden kanojen joukkoon pari-kolme kertaa päivässä jalottelemaan 10-15 minuuttia ihan maksimissaan. Sinä aikana se ehtii juomaan, vähän syömään, jaloittelemaan, sukimaan sulkiaan ja ottamaan pienen hiekkakylvyn. Sitten se kannetaan taas takaisin pesälle ja annetaan pesälle ruokaa. Ritu nimittäin ei poistu pesältä syömään. Aluksi se kävi juomassa ja syömässä, mutta toista viikkoa sitten se lakkasi käymästä, joten päätimme alkaa sitä hiukan auttelemaan. Toisaalta pitkään paikalla olleena se liikkuminen on kankeaa ja olimme kovasti huolissamme kun se on kuitenkin tätä pesätouhua ja hautomista tehnyt yli seitsämän viikkoa yhteen kyytiin ja aluksi laihtuikin. Pesään syöttämisen myötä paino vakiintui eikä enään pudonnut. Ja nyt siis sen sinnikäs hautominen palkitaan. Siitä tulee varmasti hyvä äiti. Ja kuvia sitten kun pikkuiset ovat siinä kunnossa, että voi hiukan olla pois emon lämmöstä. Ruokkiminen aloitetaan parin päivän kuluessa, aluksi poikaset pärjäävät ruskuaisen avulla, sitten aloitamme lämpimässä vedessä haudutettujen kaurahiutaleiden tarjoamisen ja keitetty munan keltuaista hienonnettuna annetaan myös + muuta asiaan kuuluvaa. Ja aika pian saa antaa jo ihan poikasrehuakin.
Muuten on mennyt entiseen malliin, kesälomaan on vielä ikuisuus.....
p.s. Jore oli käynyt varovasti illalla kurkistamassa Ritun alle. Yksi poikanen vasta kuoritunut ja se näyttää melkein mustalta. Huomenna ehkä kerrottavaa lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti