No mekin sitten innostuttiin lähtemään sinne Palsamäen huutokaupalle. Lähtiessä katselin mitä siellä on myynnissä ja yksi toimeksiantokin oli äidiltä. Sen tavaran hinta nousi hurjaksi, joten se meni toiselle huutajalle, mutta sitten oli tuo kaappikello huudettavana. Minähän olen aina haaveillut kaappikellosta, joten ajattelin, että jos kunto on kelpo ja hinta pysyy alle satasen, niin ostan sen. Kello lähti pienen kisan jälkeen kohtuuhintaan, 70 euroa. Se ei ole nyt toimintakuntoinen, mutta tutkin sitä yöllä ja etsin osia netistä. Toivon saavani siitä toimintakuntoisen.
Tässä pari kuvaa, palaan asiaan myöhemmin. Nyt on liian kaunis päivä hukattavaksi tässä koneella.
 |
| Ensin kelloa sovitettiin eteiseen. |
 |
| Mutta näyttäisi sopivan paremmin vierasmakkariin |
Soitin vielä sinne huutokaupanpitäjälle ja kyselin mistä tuo kello on heille tullut. Kuulemma Äänekoskelta Kovistonkylästä. Joskus 70-luvulla on pariskunta sen rakentanut jollain työväenopiston kurssilla tms. ja sittemmin lapsenlapset ovat leikkineet sillä. Siksi siis kello ei toimi kun puntit ja ketjut on kiskottu irti. Tässä tapauksessa pitänee paikkansa siis vanha sanonta, että:" lapsille on annettu vaikka kellostakin viisarit"!.
Niin tai näin. Toimi eli ei, pidän siitä kovasti ja se mielyttää minun silmääni. Olen varma, että jonain päivänä tuo kello vielä meillä käy ja soittaa tunteja. Se on kuitenkin itse tehty ja joku on sitä joskus ajatuksella vääntänyt. Eihän sellaista työtä voi ihan hukkaan heittää. Ja kai sitä kerran elämässä voi antaa uuden elämän vaikka vanhalle kaappikellolle vai kuinka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti