Ensimmäinen tipu kuoresta ulos :)

Kuva: Pinterest.

Jokin aika sitten kerroin kanalan kuulumisia ja Ritun hautomisesta. Tämä Rituhan on naapureiden kana, mutta olemme mekin kovasti osallistuneet Ritun haudontaan ja hoivaamiseen. Ensimmäinen haudonta epäonnistui täysin kun toiset kanat halusivat väen vängällä munia siihen pesään missä Ritu hautoi. Yksin toisensa jälkeen munat rikkoutuivat ja pari kertaa kävi niinkin, että Ritun itse palatessa pesälle muna meni rikki kun varpaankynsi meni kuoresta läpi. Kanahan on ensikertalainen tässä haudontahommassa, mutta ainakin se on sinnikäs. Ensimmäisen kerran epäonnistuessa se alkoi uudelleen haalia munia allensa. Aluksi otimme munat pois, mutta viikon jälkeen totesimme, että kana on päättänyt hautoa eikä sillä ole aikomustakaan luovuttaa, joten keräsimme kahdeksan muiden kanojen munimia munia sen alle ja eristimme pesän. Toisille kanoille tehtiin uusia pesiä, mutta ne käyvät kaikki itsepintaisesti uudellakin pesällä aina samalla pesällä munimassa.

Ritu sai siis vanhan pesän kokonaan itselleen ja sille eristettiin verkolla oma tila kanalan yhteydestä. Alussa kaksi munaa meni rikki muutaman päivän välein, mutta nyt loppusuoralle selvinneet munat ovat kuoritumassa. Tänään perjantaina tuli täyteen se kanan haudonta-aika 21 vrk ja päivällä kun olimme kanalassa, huomasin kun yksi muna liikahti. Tarkempi tutkiminen osoitti, että kolmesta munasta oli jo sisältäpäin puskettu reikää munaan ja parista munasta kuului jo pienen pientä piipitystä! Ritu itsekkin oli aika ihmeissään ja katseli vähän päästä allaan olevia munia. Kolmen aikaan iltapäivällä oli jo ensimmäinen poikanen kuoritunut sinne emon alle. Pieni pää oli kuulemma näkynyt jo sieltä emon alta. Olemme tietysti iloisia jos moni selviää, mutta toivomme, että ainakin yksi tai kaksi tipua selviää elämän alkuun, että Ritu saa sinnikkkäästi hautomansa poikaset viimein hoidettavakseen ja päästään koko kanala taas päiväjärjestykseen.

Tässä kolmen viikon aikana päivän rutiini on ollut, että Ritu kannetaan muiden kanojen joukkoon pari-kolme kertaa päivässä jalottelemaan 10-15 minuuttia ihan maksimissaan. Sinä aikana se ehtii juomaan, vähän syömään, jaloittelemaan, sukimaan sulkiaan ja ottamaan pienen hiekkakylvyn. Sitten se kannetaan taas takaisin pesälle ja annetaan pesälle ruokaa. Ritu nimittäin ei poistu pesältä syömään. Aluksi se kävi juomassa ja syömässä, mutta toista viikkoa sitten se lakkasi käymästä, joten päätimme alkaa sitä hiukan auttelemaan. Toisaalta pitkään paikalla olleena se liikkuminen on kankeaa ja olimme kovasti huolissamme kun se on kuitenkin tätä pesätouhua ja hautomista tehnyt yli seitsämän viikkoa yhteen kyytiin ja aluksi laihtuikin. Pesään syöttämisen myötä paino vakiintui eikä enään pudonnut. Ja nyt siis sen sinnikäs hautominen palkitaan. Siitä tulee varmasti hyvä äiti. Ja kuvia sitten kun pikkuiset ovat siinä kunnossa, että voi hiukan olla pois emon lämmöstä. Ruokkiminen aloitetaan parin päivän kuluessa, aluksi poikaset pärjäävät ruskuaisen avulla, sitten aloitamme lämpimässä vedessä haudutettujen kaurahiutaleiden tarjoamisen ja keitetty munan keltuaista hienonnettuna annetaan myös  + muuta asiaan kuuluvaa. Ja aika pian saa antaa jo ihan poikasrehuakin.

Muuten on mennyt entiseen malliin, kesälomaan on vielä ikuisuus.....

p.s. Jore oli käynyt varovasti illalla kurkistamassa Ritun alle. Yksi poikanen vasta kuoritunut ja se näyttää melkein mustalta. Huomenna ehkä kerrottavaa lisää :)

Pihatöitä sateessa ja mäkäräisten syötävänä...

Juu ei se aina satu kohdilleen tuo sää. Silloin paistaa kun on töissä ja vapailla tuntuu aina satavan. Ja vettä on saatu kyllä tosiaan ja ukkosen kera. Ja niitä rakeita. Niitä on tänä kesänä kyllä tullut enemmän kuin koko aikana yhteensä minkä olemme täällä keski-Suomessa asutelleet.

Tänään on sateiden lomassa perattu kukkapenkkejä jotka tuntuvat karkaavan käsistä. Etupihan pyöreässä penkissä jota kutsumme pöllöpenkiksi, on havut aika huonovointisia. Osan leikkasin tänään, osan leikkaamista vielä suunnittelen. Osa istutuksista on kärsinyt kevätauringosta. Kaukaasian maksaruoho joka kukki viime vuonna upean punaisena mattona, on kokonaan hävinnyt penkistä. Samoin on pitkät ottanut  kolme kesää sitten istuttamani Salviat. Yhtään ei ole enään noussut. Toiseenkin penkkiikin vain yksi Salvia on sinnitellyt kasvuun. Ja kolmas häipyjä on punainen Bellis. Se hävisi nyt kolmannen kerran, eli taidan uskoa että se ei tällä tontilla viihdy. Kolmena vuonna olen istuttanut sitä uudelleen ja uudelleen, lopputulos aina sama. Seuraavana kevään ei nouse yhtään. Valkoista Bellistä on vielä muutama huonon ja vaalean näköinen yksilö, mutta nekin tosiaan hailakkalehtisiä ja kitusia kasvultaan.

Uusi kukkiva kukka meidän puutarhassa on tuo upea, vanha perena: rohtosormustinkukka. Siihen olen ollut oikein tyytyväinen. Toiveekkaana istutin niitä viime syksynä sekä ostamistani taimista, että siemenistä. Siemenistä ei tullut yhtään alkua, taimet voivat hyvin ja kukkivat kauniisti. Toivomme kovasti, että ne siementävät ja uusia ruusukkeita puskee ensi keväänä. Mietin vaan, että kun se kerran on kaksivuotinen, eli ensimmäisenä vuonna tulee siemenistä ruusukkeet jotka talvehtivat talven ja toisena vuonna tulee sitten vasta nuo kauniit kukkavanat, niin mitä penkisämme on ensi keväänä jos nämä siementävät? Pelkkiä lehtiruusukkeitako? Pitäisiköhän nyt ostaa vielä syksyllä puutarhalta taimi joka kukkii varmasti ensi vuonna? Sitäkin olen miettinyt, että kun kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä, miten on ollut mahdollista tehdä rohtosormustinkukasta sydänlääkettä? Häviääkö se myrkky ko. prosessin aikana jonnekkin....? Kaikkea tulee tuumailtua tuossa pihassa kuopsutellessa, kuten huomaatte ;) Ja liekö syy ylilämpimän alkukesän kun se nyt jo kukkii ja on kukkinut oikeastaan jo toista viikkoa vaikka oikea kukkimisaika olisi kait heinä-elokuu.

Sormustinkukat kukkivat.

Osassa havuja on pahojakin vauroita talven jälkeen. Pahiten ehkä meidän silmäterämme, pihta jonka siirsimme tänne Kangasniemen mökiltä 2007. Joka kesä on ihasteltu sen kauniita ja suuria vuosikasvaimia ja se on ollut pihan ehdoton komistus. Tänä vuonna ilmestyi tuo ruskea alue. Se on osa joka ei toivu ja siitä on nestevirtaus täysin loppu. Leikkaamista on lykätty, on mietitty mikä olisi ylipäätään oikea aika leikata ja etenkin kuinka paljon, mutta se ei lykkää väistämätöntä. Saksiin on tartuttava. Ehkä kasvu on parempi ensi vuonna ja aukko korjantuu muun kasvun myötä. Se jää nähtäväksi.

Ihan kaikki talvivauriot eivät ole korjaantuneet.

Meillä on muutama pioni kukassa, äidiltä saatu vanha pioni on itsepäisesti vaihtanut paikkaa, eikä kuki. Sen paikan katson äidin kanssa kunhan tulevat täällä käymään. Olisi mukava saada sekin kukkimaan. Pioneita olisi mukava muutenkin kasvattaa enemmän, ei vain ole oikein sopivaa paikkaa. Tosin olen harkinnut heivaavani osan keltaisista päivänliljoista jotka tosiaan riistäytyvät käsistä. Sateinen ja lämmin kesä lisää vielä kasvua ja penkit rehottavat aika valtoimenaan uusia lehtiä joita tuntuu tulevan koko ajan lisää.

Pionit sateesta maljakkoon.

Yleiskuvaa etupihalta. 

Ensimmäiset uudet perunat on maisteltu.

Salaattiainekset löytyvät kaikki omasta takaa.

Kasvihuoneelta basilikaa ja kurkkua.

Kasvihuoneelta saa nyt hyvin kurkkua. Toinen lajike on taas sitä piikikästä josta joutuu veitsellä sipaisemaan piikkinystyrät pois ja tässä lajikkeessa on sekin huono puoli, että se ei oikeastaan maistu kovin mehukkaalle. Onko sitten vika kasvattajissa vai missä, sitä ei tiedetä, mutta on meillä ollut hyviäkin lajikkeita tässä vuosien varrella. Toinen taimi on mehukkaampi ja siinä ei ole niitä piikkejä. Pitääkin katsoa huomenna, että mitä lajiketta se on, että tietää sitten olla ensi keväänä ostoksilla tarkkana ja etsiä juuri tätä lajiketta.

Meillä on kasvihuoneella myös basilikaa kasvamassa. Itse asiassa tänä vuonna kolmea eri lajiketta. Thai-basilikaa, tavallista basilikaa ja Kanelibasilikaa. Tänään harvennettiin kasvua ja meintaan kuivurilla kuivata ne. Pidän itse kovasti basilikan mausta ja käytän sitä paljon. Se sisältää paljon rautaa ja tekee mm. pastaruokaan upean maun. Ja tietysti käy ihan sellaisenaan salaatteihin tai tomaatin kanssa syötäväksi. Tuo  Kanelibasilika maistuu miehosti ja tuoksuukin kanelille, Thai-basilika on taas enemmän aasian makumaailmaan viittaava. Kaikille löytyy kyllä käyttöä ja kasvihuoneella ne turvaavat tomaattien kasvua, se on sitä luomutorjuntaa parhaimmillaan, kuten myös siellä kasvavat samettiruusut.

Tässäpä nämä pikaisesti viime päivien kuulumiset. Paljon muutakin olisi vielä kerrottavana, mutta jää nyt seuraavaan kirjoitukseen. Toivotan sinulle hyvää alkavaa heinäkuuta ja ihania kesäiltoja!

~SILMUT JA SIEMENET KASVATTAA,

LÄMMIN SYDÄN JA HYVÄ MAA~

Kiireisen viikon puuhia.

Hirveästi töitä ja ihan liian vähän vapaa-aikaa. Jotain on kuitenkin ehtinyt sateiden ja rakeiden lomassa ulkonakin puuhaamaan. Tässä tarina menneestä viikosta kuvina.

Kirjastosta uusia kirjoja luettavaksi. 

Työkalut kätevästi käsillä ja sateensuojassa.

Lupiinit ulkona pöydällä.

Lempipaikka kasvimaan reunassa.

Peiton alla on porkkanaa suojassa porkkanakempiltä.

Salattiia ja retiisiä saa  jo syötäväväksi.

Äidin lahjaksi antamat kyltit käytössä. 

Sipulit ovat lähteneneet laiskasti kasvuun.

Kaapit järjestykseen ja kupit ojennukseen.

Juhannusruusu otti varaslähdön.

Meillä saadaankin nauttia jo ensimmäisistä avautuneista juhannusruusuista. Ihmellistä! Tavallisesti ne avautuvat vasta pari viikkoa juhannuksen jälkeen ja yleensä vielä niin, että ensin avautuvat juhannusmorsiammen nuput ja vasta sitten tämän varsinaisen juhannuruusun nuput. 

Juu ja kesäkeittoa tietysti kesäpäivän kunniaksi, vaikkakaan ei ole vielä oman kasvimaan antimia mistä tehdä, mutta niitä odotellessa kelpaa kyllä kaupasta ostetut. Tässä on nyt pari lautaskuvaa lähinnä siksi, että en lakkaan ihastelemasta vanhojen astioiden ajottomuutta. Kuvassa olevat mitkä lie nimeltään, vanhat 50-luvun Arabian lautaset kuitenskin, ovat minut silmääni ihmeen kauniit. Ja tosiaan niin monikäyttöiset ja ajattomat. Ajatetella, että yli 60 vuotta vanhat arkilautaset ovat edelleen niin hyvät ja mieleiset. Eläköön laatu! Uudet astiat eivät tahdo kestää montaakaan vuotta nykyään. Mikähän siinäkin on??

Sesonki päällä, ei jouda kirjoittelemaan.

Miten ihmeessä iski tälläisen kiiruun päälle? Ilmat lämpenivät niin nopeasti täällä Keski-Suomessakin, että tuli kiire laittaa kasvihuone kuntoon, kasvimaahan kaikki istutettavat ja pari uutta kasvimaatakin tehtiin kun innostuttiin taas hiukan liikaa.... ja vesipumppu on laulanut rannassa aamusta iltaan kun joka paikka huutta vettä. Pieni sadekuuro tässä oli, mutta sillä ei kasvien tilannetta pelastettu. Eikä sateita kait ole edes luvassakaan lähipäivinä.

Mitäpä sitä sitten muuta on tapahtunut?? No, kanalassa ainakin sen verran, että Ritu (Brahma-tyttö joka aloitti keväällä munimisen) on päättänyt alkaa hautomaan munia. Viides päivä on nyt menossa, eli kun hautominen kestää 21 vrk:ta, niin pieniä tipuja olisi kuoritumassa sitten 18 tai 19.6. aikoihin. Aluksi Ritu on ilmeisesti muninut pesään muutaman muna, mutta nyt munia on kymmenen ja osa on eri kokoisia ja värisiä kun Ritun pyöräyttämät munat ja se johtuu siitä, että pesä on muillekkin kanoille mieleinen ja ne tunkevat sinne väkisin munimaan. Ja Ritu on ottanut asian siltä kantilta, että ei muuta kuin siipien alle vaan kaikki liikenevät munat. Eilen ihmeteltiin myös kun Ritu lähti neljän päivän jälkeen ulos jaloittelemaan ja syömään kanalasta, niin toinen kana Minni paineli pesäään hautomaan munia. Kun Ritu palasi, Minni lähti kiltisti pesältä ja antoin paikan Ritun haltuun.

Tänään syötin kädestä pesässä kököttävälle Ritulle omenapaloja, kurkunpaloja ja lenkkimakkaraa, sekä muutamia pakasteesta ottamiani puolukoita. Kana napsi niitä kovalla tahdilla ja asettuin sen jälkeen tyytyväisenä parempaan asentoo muniensa päälle. Nyt on siis aika jännittävää aikaa tämä odotus, sekä Ritulle, että tietysti meille :)

Ritu hautoo.

Pikkukanoille kuuluu hyvää ja ne kasvavat, ikäähän niillä on pian kolme kuukautta. Ovat nyt taas enemmän kuin viikko sitten lauman kanssa, mutta menevät mielellään turvaan omaan koppiinsa. Ja niin kauan kuin niistä tuntuu, että haluavat sinne omaan koppiinsa yöksi, saavat toki mennäkkin. Tilaa tosin tarvitaan uusille pikkukanasille, heille kun pitää olla emokanan kanssa aluksi oma tila.
Ja nimetön pikkukanamme sai pari päivää sitten nimen Anna. Naapurin Villikki sai myös uuden, paremman nimen: Orvokki. Eli pesueen pienemmät ovat nyt siis Orvokki ja Anna.

Huutoniementiellä on kesäkirjasto.

 Huutoniementiellä, Höytiän kylällä on taas avannut maitolaiturin kesäkirjasto ovensa. Ja palveluhan pelaa 24h/vrk, että ainakin lainaamaan pääse silloin kun itselle sopii. Tarjolla on luettavaa kaikenikäisille; lehtiä, kirjoja, dekkareita, tietokirjoja ja paljon lastenkirjoja. Ja lahjoituksia otetaan vastaan. Ajattelin itsekkin katsoa löytyisikö meiltä jotain sopivaa kirjastolle, lehtiäkin on mukavasti ja itsekkin sieltä muutaman jo lainasin. En tosin ehtinyt ekaksi asiakkaaksi, mutta hyväksi kakkoseksi.

Tupasvilla, suovilla vai niittyvilla??

Upena on nyt suot ja reunatkin täällä.

Meillä ei ole sireeniä vielä kukassa, mutta naapurista saimme.

Uusia asukkaita.

Kanaalaan on saatu uusia asukkaita, kaksi Brahma-tyttöä jotka ovat syntyneet 10.3. ja nyt niin isoja, että voivat jo muuttaa uuteen kotiin. Hauskoja piipittäjiä. Meidän kanalla ei ole vielä nimeä, naapurit keksivät heti omalleen hyvän nimen: Villikki :) tulee siitä, että on niin villi ja vikkelä menijä.

Aluksi lauma otti poikaset hyvin vastaan ja yhdessä söivät, sitten pari kanaa on alkanut nokkaisemaan pikkukanoja ohi kulkeissaan. Pikkukana laitettiin eilen samaan tilaan, mutta omassa häkissä. Varmuuden vuoksi. Lauman kanssa vapaanaoloa vain valvonnassa näin aluksi, mutta sopu pitäisi kyllä löytyä pian, tai ainakin yleensä löytyy- niin varmaan meilläkin.

Meidän kana, vielä nimetön.

Naapurin kana.

Meidän kana on väritykseltään tummempi vartalostaan.

Kiltti ja utelias kanamme. 

Kesämuistot.

Pihalla eilen kuopsiessa tuli jotenkin taas  mieleen lapsuuden kesät papan ja mummun saaressa. Ja saaressa vietettyyn kesään kuului aina tietysti viili. Eikä mikä tahansa viili, vaan itse tehty viili joka tekeytyi saunan lattialla. Sellainen viili jossa oli oikea kermankeltainen kuori pinnalla. Sellainen viili joka suli suuhun ja sellainen viili joka vielä melkein 35 vuoden jälkeen tuntuu makumuistoissa.

Viiliä on helppo tehdä. Tärkeintä on se, että mistä sen tekee. Moni on kehunut tuota Valion Hilja-maitoa joka on sellainen vanhan ajan maito. Meinaan sitä nyt viikonloppuna itsekkin testata.Ja tässäpä siis viiliin resepti.


Viili
4-5 annosta kuppien koosta riippuen

Yksi purkki "siemenviiilä", eli kaupasta purkki punaista Valion viiliä
1l Valion Hilja- täysmaitoa

Lusikoi viilipurkista kulhojen pohjalle ruokalusikallinen viiliä. Kaada päälle huoneenlämpöistä Hilja-maitoa, n. 2dl jokaiseen kulhoon. Sekoita varovasti haarukalla tai oikeastaan nostele sekaisin hellin käsin.

Aseta viilikulhot tekeytymään yön yli huoneenlämmössä ja nosta aamulla jääkaappiin viilenemään.Kun viili on kunnolla viilentynyt, se on valmis nautittavaksi. Ihan sellaisenaan, talkkunan kanssa, sokerin tai marjojen kera makusi mukaan.

Paras viili tulee kun siemen otetaan aina edellisestä valmistuneeta satsista, mutta joskus käy niin, että ei jää siementä, osta silloin uusi purkki. Ja jos viili ei kesällä valmistu, ilmassa on ukkosta. Joskus kävi meillekkin saaressa niin.

Viili on mainio kesäherkku ja välipala. En tiedä maistuisiko talkkuna enään, ehkä se on sellainen lapsuuden kesien muisto ja vanhemmiten tuo makumaailmakin vähän muuttuu. Kaikki makeampi on alkanut mm. tökkiä ja sen sijaan suolainen maistuu paremmin. Nuorempana ei edes kuvitellut syövänsä esim. silliä, nyt taas odottaa kesää, uusia pottuja voinokan kera ja silliä johon on lisätty vielä ruohosipulisilppua.

Viilikulhoista vielä sen verran, että ennenhän se oli sellainen kartiomainen kulho joka oli lasinen. Niitähän ei enään viilikulhoiksi kait sanota, puhutaan vain jälkiruokakulhoista. Viilikulho voi olla myös savinen, punasavesta tehty joka sopiikin mainiosti viilille pitäen sen tasaisen viileänä. Itsekkin olen sellaisia kulhoja etsinyt joita valmistaa mm. Kyyrölän Savi. Mutta uskon löyväni mieleiset kulhot jostain kunhan vaan otan asiaksi taas kiertää jossain kirppareilla, vaikka taitaa tämäkin olla sellainen muotijuttu pian, että niidenkin hinnat nousee. Kaikki kotoilu, maalaisjutut yms. on nyt niin pop nykyään.

Riihimäen lasin viilikulho. Kuva: Suomenmuseot.fi

Tämmöisiä on etsinnässä. Kuva: Kyyrölän Savi Oy