Uusia asukkaita.

Kanaalaan on saatu uusia asukkaita, kaksi Brahma-tyttöä jotka ovat syntyneet 10.3. ja nyt niin isoja, että voivat jo muuttaa uuteen kotiin. Hauskoja piipittäjiä. Meidän kanalla ei ole vielä nimeä, naapurit keksivät heti omalleen hyvän nimen: Villikki :) tulee siitä, että on niin villi ja vikkelä menijä.

Aluksi lauma otti poikaset hyvin vastaan ja yhdessä söivät, sitten pari kanaa on alkanut nokkaisemaan pikkukanoja ohi kulkeissaan. Pikkukana laitettiin eilen samaan tilaan, mutta omassa häkissä. Varmuuden vuoksi. Lauman kanssa vapaanaoloa vain valvonnassa näin aluksi, mutta sopu pitäisi kyllä löytyä pian, tai ainakin yleensä löytyy- niin varmaan meilläkin.

Meidän kana, vielä nimetön.

Naapurin kana.

Meidän kana on väritykseltään tummempi vartalostaan.

Kiltti ja utelias kanamme. 

Kesämuistot.

Pihalla eilen kuopsiessa tuli jotenkin taas  mieleen lapsuuden kesät papan ja mummun saaressa. Ja saaressa vietettyyn kesään kuului aina tietysti viili. Eikä mikä tahansa viili, vaan itse tehty viili joka tekeytyi saunan lattialla. Sellainen viili jossa oli oikea kermankeltainen kuori pinnalla. Sellainen viili joka suli suuhun ja sellainen viili joka vielä melkein 35 vuoden jälkeen tuntuu makumuistoissa.

Viiliä on helppo tehdä. Tärkeintä on se, että mistä sen tekee. Moni on kehunut tuota Valion Hilja-maitoa joka on sellainen vanhan ajan maito. Meinaan sitä nyt viikonloppuna itsekkin testata.Ja tässäpä siis viiliin resepti.


Viili
4-5 annosta kuppien koosta riippuen

Yksi purkki "siemenviiilä", eli kaupasta purkki punaista Valion viiliä
1l Valion Hilja- täysmaitoa

Lusikoi viilipurkista kulhojen pohjalle ruokalusikallinen viiliä. Kaada päälle huoneenlämpöistä Hilja-maitoa, n. 2dl jokaiseen kulhoon. Sekoita varovasti haarukalla tai oikeastaan nostele sekaisin hellin käsin.

Aseta viilikulhot tekeytymään yön yli huoneenlämmössä ja nosta aamulla jääkaappiin viilenemään.Kun viili on kunnolla viilentynyt, se on valmis nautittavaksi. Ihan sellaisenaan, talkkunan kanssa, sokerin tai marjojen kera makusi mukaan.

Paras viili tulee kun siemen otetaan aina edellisestä valmistuneeta satsista, mutta joskus käy niin, että ei jää siementä, osta silloin uusi purkki. Ja jos viili ei kesällä valmistu, ilmassa on ukkosta. Joskus kävi meillekkin saaressa niin.

Viili on mainio kesäherkku ja välipala. En tiedä maistuisiko talkkuna enään, ehkä se on sellainen lapsuuden kesien muisto ja vanhemmiten tuo makumaailmakin vähän muuttuu. Kaikki makeampi on alkanut mm. tökkiä ja sen sijaan suolainen maistuu paremmin. Nuorempana ei edes kuvitellut syövänsä esim. silliä, nyt taas odottaa kesää, uusia pottuja voinokan kera ja silliä johon on lisätty vielä ruohosipulisilppua.

Viilikulhoista vielä sen verran, että ennenhän se oli sellainen kartiomainen kulho joka oli lasinen. Niitähän ei enään viilikulhoiksi kait sanota, puhutaan vain jälkiruokakulhoista. Viilikulho voi olla myös savinen, punasavesta tehty joka sopiikin mainiosti viilille pitäen sen tasaisen viileänä. Itsekkin olen sellaisia kulhoja etsinyt joita valmistaa mm. Kyyrölän Savi. Mutta uskon löyväni mieleiset kulhot jostain kunhan vaan otan asiaksi taas kiertää jossain kirppareilla, vaikka taitaa tämäkin olla sellainen muotijuttu pian, että niidenkin hinnat nousee. Kaikki kotoilu, maalaisjutut yms. on nyt niin pop nykyään.

Riihimäen lasin viilikulho. Kuva: Suomenmuseot.fi

Tämmöisiä on etsinnässä. Kuva: Kyyrölän Savi Oy

Pihassa, pihalla, pihaan....

Siis pihalla kellon ympäri ja vähän enemmänkin. Kyllä on ihan mahdottoman mukava möyriä taas pihalla ja se on niin palkitsevaa kun näkee päivän päätteeksi mitä on tullut tehtyä. Perunaa laitettiin tänään jo muutama vako, Siikliä. Porkkaanaa muutama rivi ja persiljaa myös. Salaattikin laitetaan huomenna. Harso päälle ja johan tarkenevat vaikka tulisi vähän viileääkin. Meillä tosin tuo etupihan kasvimaa on sellainen ideaali kohopenkki jossa on paljon turvetta mukana. Multa on hiekkaistakin, lämmin ja suojainen paikka- aurinkoakin tulee melkein koko päivän iltaan asti, että kyllä siinä kelpaa pottujen kasvaa ja muidenkin. Harsolla kyllä saa nopeammin satoa perunasta ja porkkanat säästyvät monelta tuholaiselta, porkkanakemppi ja muut lentävät hötikät joita siis tosiaan riittää :)

Havuryhmään ja omenapuualueeseen on listätty maahan uutta multaa, pensaiden aluset on putsattu ja kantattu nurmikonreunat- lopputulos viimeisteltiin katteella ja nyt näyttää hyvältä. Jos vielä tuo nurmikko tuosta paranisi, niin johan olisi mukavan näköistä. Muutama kuva iloksenne ja sitten vielä katsomaan Huutokauppakeisarin viimeinen jakso tallennuksesta. 

Havuryhmä alkaa näyttämään mukavalta.

Omenapuut samoin siistitty.

Siellä ne eikat potut sitten kasvaa.

Etupihan pyöreä penkki alkaa myös vihertämään.

Porokellot tuulessa.

Meidän kyläraitilta.

Aina vanhan talon joka seisoo tyhjänä, nähdessäni pohdin ketä siellä on mahtanut asua. Kuinka pitkään se talo on ollut asumatta ja voisikohan sen vielä korjata? Mietin, että kuinka monen ihmisen elämä taloon liittyy ja miten paljon unelmia ja työtä talon rakentaminen on aikanaan vaatinut ja myös sitä, miten talosta sitten viimein tuli autiotalo jossa kukaan ei enään asu. Tässä yksi peruskaunis talovanhus meidän kylätieltä, ihailen sen hyvin suunniteltua ulkoasua, oivaa sijaintia aurinkoon ja ilmansuuntiin nähden. Sisäänkäynti on pihan puolella, suojaisa mukava pieni sisäänkäynti jossa varmasti on aikanaan istuttu ja suunniteltu vaikkapa kevät-töitä, ihailtu laskevaa aurinkoa tai juotu aamukahvia auringon noustessa. 

Ennen suunniteltiin myös talon muita toimintoja; piti keksiä hyvä ja varjoisa paikka kellarille, löytää hyvä ja kuiva paikka  ladolle ja miettiä pihapiirin suojaisuutta. Hyvä talonpaikka oli sellainen missä oli pieni mäennyppylä, kuiva ja hyvä rakennuspaikka. Piti miettiä myös kaivon paikkaa. 

Ja mikä tässä nykyisessä rakentamisessa on vikana kun kaikki talot ovat sisäilmaltaa huonoja ja homekouluista ja muista saamme lukea koko ajan lisää? Mikä siinäkin on, että nykyiset puunsuojat ja maalit homehtuvat rakennuksien pinnalla, myös meidän rantasaunalla on jo ensimmäisiä oireita siitä, että suojaus pitäisi uusia ja pieniä homepilkkuja pitäisi ulkopinnalta rapsuttaa. Ja miksi vanhan ajan punamullalla maalattu satavuotias lato ei kärsi samasta ongelmasta. Ei siinä pinnalla mitään hometta näy?? Ja miksi perustukset oireilee kun ennen laitettiin tuohi kiven ja hirren väliin ja siihen tehtiin talo. Näitä taloja on täälläkin nähty ja kaikki hyvässä kunnossa. Ei ole katepilaariongelmia, ei kastepisteitä nurkissa, eikä ole lastulevyongelmia. Mikä meni pieleen ja missä vaiheessa? 

Kotkotuksia :)

Päivittäin on kanat saaneet hiukan ulkoilla, paitsi sadepäivinä emme anna niiden tulla ulos vaikka mielellään tuppaavatkin ovea kohti heti kun niitä menee ruokkimaan tai katsomaan. Tänään osa laumasta kävi jo navetan nurkan takana tepastelemassa kukkojen johdattelemina. Navetan seinustalle on kuopusuteltu kuoppaa jossa on ilmeisen mukava nauttia lämmöstä ja auringosta. Siinä sitä sitten kylvetään ja nypitään vihreitä kasvien alkuja. Välillä on ihan niin mukava olla, että ovat jopa kyljellään ja kääntelevät selkäänsäkkin maata kohden. 

Eilen satoi vettä ja tänään paistaa aurinko täydeltä taivaalta ja se on saanut aikaan nopeita muutoksia ulkona. Ensimmäiset isot narsissit avautuivat tänään ja muutkin nykyttelevät nuppuvarsiaan varsin lupaavasti kevyessä tuulessa. 

Puutarhaohjelmista.

Nyt meitä puutarhaohjelman ystäviä hemmotellaan. Yle 1 aloitti eilen, torstaina 12 osaisen uuden, Suomessa ennen esittämättömän puutarhaohjelman jossa Puutarhurin ABC-ohjelmasarjastakin tuttu Alan Titichmarsh esittelee tavallisten britttien puutarhoja. Telkku auki siis torstaisin klo 20 ykköselle! Ja jos jäi näkemättä, voi katsoa Yle Areenassa 30 päivän ajan. 

Minähän tykkään kovasti tuota Alanin tyylistä kertoa ja kirjoittaa vaikka ihan kaikki puutarhajutut eivätkään ole suoraan meille Suomen oloihin siirrettävissä. Olen saanyt äidiltä synttärilahjana hänen kaksi kirjaansakkin jotka ovat meillä ihan koko ajan käytössä ja luettavana. 

Ma. 13.5. klo 19 ykkösellä kanssa on mielenkiintoinen Prsima-dokkari tulossa: Älykkäät kasvit. Sen laitoinkin jo nauhoitukseen. 

Toinen mukava puutarhasarja on Ruotsalainen Puutarhakeskiviikko joka pyörähti käyntiin jo viime kuulla. Sitä olen nauhoitellut ja katsellut Joren kanssa. Seurasimme sitä jo viime keväänä kun ohjelman nimi oli Puutarhaperjantai. Tästä Puutarhakeskiviikosta jäi valitettavasti Englantilaissyntyinen John Taylor jäi pois, mutta ainakin mukana on vielä Pernillan lisäksi Tareq Taylor joka tekee ruokaa puutahassa. 

Sonja Lumpeen ohjelmaa Sonjan puutarha on katsottu myös vaikka se ei olekkaan niin erityisen hyvä tänä vuonna, mutta onneksi sentään on uusia jaksoja Huvila ja Huussi ohjelmasta josta me molemmat myös pidämme. Siinäkin aina välillä tehdään pihajuttuja sisustamisen ja uudistamisen lisäksi. Ja tuleehan Eden, sekä Tommyn vetämä Eden pihaklubi jossa vierailaan ihmisten puutarhoissa. Tommyn letkeä, mutta asiantunteva ohjelman isännöinti on hauskaa katsottavaa ja piristystä parhaimmillaan :)

Jotain jää silti kaipaamaan. Tänä vuonna puutarhaohjelmia on ainakin kolme vähemmän kuin viime vuonna. Unelmien Puutarhat- ohjelmasta tuttua Tanskalaista puutarhuria Claus Dalbyä ei tänä vuonna nähdä, kuten ei kotimaista ohjelmaa Puutarhaunelmiakaan. Puuttuu myös Puutarhan vuosi, Puutarhan lumoissa ja Puutarhurin vuosi. No, kaikkea ei tietysti joka vuosi voida esittää, vaikka uusia ohjelmia kuitenkin esim. Englannissa ja Tanskassa tehdään koko ajan. Varminta on kuitenkin huitasta kaikki kiinnostava nauhoitukseen koska kesällähän ei tunnetusti tule muuta kuin uusintoja uusintojen perään.

Hyvää viikonloppua ja toivotaan aurinkoista päivää ainakin sunnuntain äitienpäivälle!

Ihana ja aurinkoinen päivä!

Nyt on saatu aurinkoa ja lämpöä. Koiratkin hakeutuivat tänään varjoon molemmat vaikka yleensä makaava siellä mihin kuumimmin paistaa. Se ei mäyräkoira kylmästä välitä, aurinkoa olla pitää ja kotona sisälläkin etsitään paikka johon jostain ikkunan kulmasta vähänkin paistaa.

Kukkapenkkejä on perattu, marjapensaita samoin, edelleen vähän haravoitu ja siistitty pihaa. Nostettiin maasta myös loput maa-artisokat. Osa syödään itse keittona ja osa lähtee ystäville syöntiin ja istutukseen. Meille ei nyt laiteta kun se on semmoinen kasvi, että valtaa koko kasvimaan hetkessä. Ehkä laitamme taas parsaa, kunhan löytyy sitä uutta lajiketta josta saa satoa jo vuoden jälkeen. Näissä vanhoissa kannoissa on se huono puoli, että menee kolme vuotta ennen kuin tulee mitään syötävää. Meillähän oli sitä parsaa heti kun vaan saatiin maata mihin laittaa, mutta silloin oli tosi paha myyrävuosi ja yhtä taimea lukuunottamatta kaikki meni juurinen päivineen parempiin suihin.

Etupihan kasvimaa on käännetty ja tehty suunnitelma mitä mihinkin istuetaan. Huomioiden tietysti kierto ja pitää vielä tutustua äidin vinkkaamaan sivustoon kumppanuuskasvit. Kävin siellä jo pikaisesti lukemassa, mutta pitää vielä palata asian pariin, että saadaan mahdollisimman hyvä kasvu aikaan. Tarkoituksemme on listä myös tuon yhden istutuslaatikon lisäksi ainakin kaksi laatikkoa joihin tulee jatkossa yritit; persiljaa, tilli, korianteri, salvia jne... yrteistä osa tuppaa kanssa karkaamaan kasvupaikaltaan laajemmalle ja toisaalta esim. rukolasalaatti on sellainen, että jos ei suojaa ainakin harsolla, niin elukat syö sen nopeammin kuin tajuatkaan. Kasvulaatikon päälle on helppo laittaa harso ja tarvittaessa poistaa.

 Huomiseksi tosin sitä sadetta taas, että katkos tulee pihapuuhasteluun, mutta onhan sitä aina jotain mitä voi sisällä tehdä. Saunallakin on vielä puuhasteltavaa ja ostamillemme suksille pitäisi katsoa paras mahdollinen paikka, vaikka mietinkin, että laitettaisiinko ne seinälle vasta syksyllä. Vanhat ja hyvät Karhu-sukset löytyivät mistäpäs muualta kuin Palsanmäen huutokaupalta Uuraisilta. Ja ovat justiinsa sellaiset jotka on olleetkin hakusessa.

Siinähän ne nyt sitten ovat, rantasaunan seinustalla.

Ja merkkikin näkyy. Mikähän tuo reikä on?