Syyspäivän puuhat.

Onpa hieno ja aurinkoinen päivä. Josko puuhommiin.... tuumittiin ja levittelimme pressut puupinojen päältä. Ja kuten aina, salama kirkkaalta taivaalta alkoi vesisade joka muuttui hetkessä raekuuroksi. Peitot takaisin puupinon päälle ja se hommat jäivät tällä erää siihen. Tyydyimme aloittelemaan pelkän puuliiterin siivouksella ja homma jatkuun kun kelit on suosiollisemmat.
Kaikkia ei vesisade ja viileä ilma häiritse, ei ainakaan silloin kun on peitot tukevasti niskassa :)

Viivi ja Sissi tarkkailevat rappusilla peiton alta pihan tapahtumia. 

 Ihan koko päivää ei tarvinnut sateesta kärsiä, onneksi- koska olimme luvanneet ystävälleni opastetun suppilovahveroretken lähimaastoon. Kävin eilen tarkastamassa lähimaaston ja varmistamassa, että viime vuotisilla paikoilla on sieniä. Ja olihan niitä. Mojovat saaliit saatiin ja takaisin ehdittiin juuri kun sade alkoi uudestaan. Supilovahverot alkavat täällä keski-suomessa nousta, kanttarellejakin löytyy vielä pieniä määriä, mutta kunnon rouskupaikat ovat vielä löytymättä. Aikaisempien vuosien paikoilta on saatu vain vähäinen määrä suolasieniksi säilöttäväksi, mutta sen verran sentään, että joulu on pelastettu. Meidän joulunpöytäämme kuuluu ehdottomasti sienisalaatti. Eli rouskupaikkojen metsästys jatkuu!

 

Päivän saalis- suppilovahverot

 Syksyisestä metsästä saa myös silmäniloa. Vanamoa kiedottuna lautasliinan ympärille.

Talven marjat ja mehut alkavat olla jo säilöttynä. Vielä on ollut ajatuksissa tehdä pihlajanmarjoista hyytelöä. Sattuikin niin sopivasti, että eilen - perjantaina, tuli sähköpostiin jokaviikkoinen Puutarhurin perjantaiposti jossa oli monta hyvää ohjetta. Niistä helpoimmaksi ja nopeimmaksi osoittautui tämä:

Pihlajanmarja- tai herukkahyytelö

1 kg marjoja joista osan pitää olla ehdottomasti puolikypsiä/raakoja mehustetaan Mehumaijassa puoli tuntia normaaliin tapaan. Syntyneeseen mehuun lisätään 1 kg taloussokeria jota sekoitetaan niin kauan, että sokeri on sulanut. Seos kaadetaan purkkeihin jossa se hyytyy jäähtyessään. 

Onnistuu varmasti kunhan vain osa marjoista on raakoja.

 Tällä samalla ohjeella voi varmaankin tehdä myös puolukkahyytelön tai herukkahyytelön. Jossain ohjeissa olen nähnyt myös maininnan tilkasta konjakkia jonka itsekkin mielelläni mukaan lisäisin makua terästämään. Kerron sitten alkuviikosta kuinka onnistuimme. Nyt pitää keräillä marjat ja mieleen tuli, että josko miten onnistuisi Minttuhyytelö? Se vaatinee ehkä toisen ohjeen.

                                                                              ***

 Joskus tulee aina tilanteita, että jotain tarjottavaa pitää taikoa lähes tyhjästä kaapista. Tässäpä oiva ohje jonka ainekset yleensä löytyvät jokaisen kaapista:

Nopea suklaakakku mikrossa

2dl jauhoja

1 ½dl sokeria

3rkl kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat ainekset keskenään.

Lisää:

2dl sulaa margariinia

3 munaa

Seos mikronkestävään astiaan ja mikroon! 4-5 minuuttia täydellä teholla, pling! - valmista tuli!

Sopii tarjottavaksi sellaisenaan, jäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Miksei kermavaahdonkin.

Toinen helppo ja nopea, vähän enemmän tarpeita vaativat suklaakakku mikrossa:

Sekoita mukissa:

• 4 ruokalusikallista vehnäjauhoa
• 4 ruokalusikallista sokeria
• 2 ruokalusikallista kaakaota
• 0,25 teelusikallista leivinjauhetta
• muutama pala suklaata rouhittuna.

Heitä joukkoon vielä pähkinärouhetta ja mausteita, kuten vaniljaa tai kanelia.

Yhdistä toisessa kupissa

• puoli desiä maitoa
• kaksi ruokalusikallista öljyä tai sulaa voita
• ruokalusikallinen maustamatonta jogurttia.

Kaada seos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikinaksi.

Paista kakkusta mikrossa täydellä teholla noin 3-4 minuuttia. Muista tarkkailla paistumista, sillä paistoaika voi vaihdella mikrosta riippuen! Jos kakku tuntuu kuivakalta, kostuta sitä hieman maidolla tai vaikka kahvilla.

Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kera!

Näiden suussa sulavien herkkujen kera toivottelen hyvää viikonloppua ja mukavia syyspäiviä!


***

Kukaan ei voi havitella omakseen sitä mikä on maan päällä kauneinta – iltapäivää jolloin sade lyö ikkunaan, tai nukkuvan lapsen herättämää rauhan tunnetta – mutta me voimme katsella ja rakastaa sitä. Noina hetkinä Jumala näyttäytyy ihmiselle

                                                                            - Brida-

Omalta kasvimaalta.

-Talvivalkosipulit-

Nyt pääseekin maistelemaan omia valkosipuleita. Määrä on taas edellisestä syksystä tupaantunut ja kun vain tökkii uskollisesti maahan kaikki uudet pikkusipulit niin voi olla varma, että kanta säilyy ja vahvistuu taas ensi syksynä.Valkosipuleita tunnetaan useita eri lajikkeita jotka voi karkeasti jakaa valko- tai lilakuorisiin kesävalkosipuleihin tai talvivalkosipuliin, jotka nimensä mukaisesti talvehtivat maassa. Talvivalkosipuli on kotoisin kylmästä Siperiasta josta johtuen se menestyy hyvin koko Suomessa aina Lappia myöden. Suomalaisia kantoja on kymmenkunta, joista tunnetuimmat ovat Melinin ja Kiskon kannat. Helimivalkosipuli on puolestaan valkosipulin muunnos joka muodostaa pieniä sipulirykelmiä varsien latvoihin. Tätä helmisipulijaketta taitaa olla tuo Tuovilta ja Jallulta saamani "Jokihaaralaiskanta". Aito talvisipulikanta on puolestaan ilmeisesti tuo omani jonka olen ostanut pari syksyä sitten Viherlandiasta. Siinä siis varteen muodostuu pikkusipuleita eli itusilmuja joista tehdään sipulin lisäys. Lisätä voi myös kynsistä ja kannattaakin koska pullea kynsi tekee pullean sipulin jossa syötävää on enemmän heti ensimmäisenä syksynä. 

Valkosipuliin liittyy monenmoisia uskomuksia, mm. flunssaa parantava voimaan on uskottu aina, vauvojen koliikin hoitoon sitä on käytetty myös. Haavojen ja ruhjeiden hoito ja puhdistus, mutta hurjimmat uskomukset liittyvät sen voimaan ruton parantamisessa ja  vampyrien karkottamiseen pitämällä valkosilpulilettiä kaulassa. Varmaa on takuulla se, että haittaa valkosipulin käyttämisestä ei ole tiettävästi kenellekkään. Tutkittua tietoa puolestaan on ainakin sen, että valkosipulilla on antibakteerisia ominaisuuksia, verenpainetta ja kolestrolia laskevia vaikutuksia ja hiihin minä ainakin luotan, mutta suurin syy valkosipulin käyttämiseen lienee useimmilla sen hyvä maku.

***

 Life's a journey, not a destination.

Elämä on matka, ei määränpää.

Muorikukka, narsissisipulit ja taas rohtosormustinkukka.

Sunnuntaita vietettiin mukaviss merkeissä kun äiti ja iskäpuoli olivat meillä kyläilemässä. Aika meni taas nopeasti ja kaikkea olisi pitänyt vielä ehtiä tekemään ja puhumaan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla :)
Piipahdimme tänään myös Viherlandiassa josta mukaan tarttuu paitsi aina joku pikkuostos, niin myös kosolti hyviä ideoita. Tällä kertaa retken tarkoitus oli kukkasipuleiden metsästys. Ja löytyihän niitä, tosin muisteltiin Joren kanssa, että niitä oli kyllä paljon enemmän viime syksynä. Liekkö syy se, että olimme näin varhaisessa vaiheessa syksyä liikkeellä vai onko irtosipuleiden määrää vähennetty. Mene ja tiedä, sieltä kuitenkin löytyi ne mitä oli ajatuksissa ostaa; kerrotut narsissit. Samat, joita viime vuonna jo muutamia ostettiin. Nyt hankittiin lisää kun näimme kuinka hyvin ne täällä meillä keväällä kasvoivat.

Alan vähitellen ymmärtää englantilaisten kiinnostusta ja himotusta narsisseja kohtaan. Ensinnäkin tietysti pitkä ja kaunis kukinta, toisena tulee se, että narsissinsipulit eivät hajunsa vuoksi kelpaa myyrille, joten hävikki sen puoleen on pieni. Ehkä ne ovat myös säänkestävämpiä, mutta taatusti ainakin varmempia kukkijoita kuin tulppaanit. Ja lisääntyvät kiitollisesti, enkä muista koskaan tavanneeni keväällä maasta homeista ja pehmennyttä narsissinsipulia- märkineitä tulppaaninsipuleita olen kyllä pettymyksekseni heitellyt keväisin paljon pois. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tulppaaniintoni olisi jotenkin hiipunut, päinvastoin, kyllä niitäkin on Jore käynyt hankkimassa hyvän kasan. Niitä on ihasteltu paketissa jo pari päivää vaikka pitääkin maltaa odottaa vielä hyvä tovi ilmojen viilenemistä ennen kuin pääsemme niitä istuttelemaan.

Rohtosormustinkukan taimikin taas tarttui matkaan. Oli niin hyvännäköinen taimi, että oli ihan pakko ottaa kärryyn. Varmistellen ensi kesän kukintaa :) Kotiin löytyi vihekasvi muorinkukka jollaista en ole koskaan kokeillutkaan vaikka kait aika yleinen onkin ja erilaisiakin on useita. Se somistaa jo erkkerin ruokapöytää kärsimyskukan kaverina.

Muorinkukka

 ***

Mitäpä hyödyttää omistaa mitään hyvää, ellei ole ystävää, jonka kanssa sen voisi jakaa.

       -Seneca-         

Uutta luettavaa!

Käsitöiden lisäksi syksyä kohti mentäessä jää myös aikaa enemmän lukemiselle. Iltaisin ennen nukahtamista meillä molemmilla on tapana lukea kirjoja tai lehtiä joka ilta. Tai ei ihan joka ilta, kerran kuussa kuunnellaan ennen nukahtamista Luontoilta netistä kännykällä, tosin joskus menee ilta ja parikin kun uni vetää voiton :). Mutta siis tuohon lukemiseen palatakseni; Hanna Tuuri julkaisi uuden kirjan Irlannista. Olen aikaisemmin lukenut vain yhden, tuon kertomuksia vihreältä saarelta, mutta aikomukseni on talven aikana lukea muutkin. Kerronta on mukavaa, lempeää ja kertomukset olivat juuri sopivan mittaisia, siis erittäin oivaa iltalukemista. Ja keskittyyhän hänen kirjansa minulle tärkeään aiheeseen, puutarhaan. 

Tuulen maa- kirjan varasin Uuraisten kirjastosta, käyn huomenna pyörälenkillä sen hakemassa, jotan pääsen siis jo viikonloppuna pureutumaan uusiin tarinoihin. Tuurin kirjan ohella pidin kovasti myös kirjasta punapukuisen naisen talo jonka on kirjoittanut Maija Asunta-Johnston. Häneltä on ilmestynyt myös kaksi muuta kirjaa jotka ovat jatkoa ja kasvutarinaa tähän ensimmäiseen kirjaan. Lämpimästi suosittelen myös näiden kirjojen lukemista.

 

Aitoa kuvausta herkullisesta irlantilaiselämästä maaseudun kylissä ja pikkukaupungeissa, missä arki on yhtä arvaamatonta kuin nopeasti kääntyvä tuuli

Irlanti on tarinoiden saari, tuulten sekoittamien ja todella tapahtuneiden, paranneltujen ja keksittyjen juttujen kudos. Aidoin Irlanti löytyy kaupunkien ja turistialueiden ulkopuolelta, sisämaan kylistä ja pikkukaupungeista, kuten Länsi-Irlannissa sijaitsevasta Mayon kreivikunnasta.
Mayosta on aina lähdetty, eikä siellä Euroopan unionin mielestä
pitäisi kenenkään edes asua. Sen vapaudessa kuitenkin viihtyvät monet, niin tuulten karaisemat hampaattomat irlanninjäärät, maaseudun rauhaa rakastavat herkkäsielut kuin tarmokkaat vaihtoehtoihmiset. Kun he kohtaavat toisensa, syntyy loppumaton ketju hykerryttäviä arkipäivän tilanteita. Mayossa on aina aikaa leppoisalle turinatuokiolle, ja sattumusten päivittelylle.

Kirjailija Hanna Tuuri (s. 1970) asuu Irlannin länsiosassa mayon maakunnassa aviomiehensä kanssa. Hän on kirjoittanut aiemmin kaksi Irlanti-aiheista tietokirjaa Irlantilainen aamiainen – Kertomuksia vihreältä saarelta ja Vihreän saaren puutarhoissa sekä romaanin Orapihlajapiiri.

-teksti: Otavan nettisivu-

***

Ei riitä, että opiskelee, täytyy myös oppia

Ei riitä, että luulee oppineensa, täytyy myös muistaa

Ei riitä, että muistaa, täytyy myös ymmärtää

Ei riitä, että ymmärtää, on myös osattava tehdä

Ensi kevään odotuslistalle.

Messuostoksia puutarhamessuilta.

Istuttelin toista viikkoa sitten sormustinkukkia toiveissa, että ensi- ja seuraavana keväänä saisimme nauttia kauniista sormustinkukkaloistosta jollaista näkyy olevan mm. naapureiden pihalla tuolla tien alkupäässä. Sormustinkukka tai rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea) on perinteinen, vanha perena joka kuuluu ratamokasveihin (Plantaginaceae) ja se on myös paitsi koristekasvi, myös vanha lääkekasvi josta uutettiin sydänlääkkeisiin käytettyä digitalista. Kasvi on alkuperäinen Länsi- Norjassa, Englanninssa ja sitä tavataan aina Marokossa ja Sardiniassa asti. Sitä on vanhana viljelyjäänteenä lähes koko Euroopassa. Minulle tuo kukka edustaa lähinnä perinteistä englantilaista puutarhakasvia.

Sormustinkukka on kaksivuotinen joka ensimmäisenä vuonna kasvattaa lehtiruusukkeen.  Toisena vuonna nousee komea kukkavana joka voi olla jopa 150 cm korkea. Kukat ovat sormustimen muotoisia kelloja, yleensä purppuranpunaisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kasvi hoitaa itse itsensä siementämällä ja varmistamalla seuraavan vuoden kasvua. Itse varmistelin tulevia keväitä laittamalla maahan Suomalaista siemenseosta ja Multasormesta ostamiamme taimia; toiset yksivuotisia ja yksi kaksivuotias josta jälkimmäisen toivon tuottavan muutaman siemenen. Toinen naapurimme jonka kanssa olimme keväällä puutarhamessuilla Tampereella, osti messuilta uuden lajikkeen sormustinkukasta, sellaisen jossa kukkakellot ovat ylöspäin. Pitäisikin käydä katsomassa miten kukka lähti kasvuun ja palauttaa samalla kesän lainassa olleet puutarhalehdet.

 Tässä ostetut taimet.

Iltojen pimetessä ja syksyä kohti mentäessä pitää taas keksiä iltapuhdetta. Kesän korvalla tilasin netistä alelankoja, oikein hyvälaatuista, Perulaista villa-alpakkalankaa jossa oli todella kauniit ja maanläheiset värit. Pussi on ollut avaamattoma odottamassa parempaa aikaa ja nyt muutama päivä sitten kaivelin langat ja ohjeet esille ja aloittelin tilkuista koottavaa peittoa. Tässäpä ohje on kiinnostaa:  Drops-peitto.

 

Valmiin peiton värit ovat kauniit ja maanläheiset.

Tässä ensimmäinen tilkku virkattuna.

***

Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin. Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se. Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.

-Kiinalainen Sananlasku-

sadonkorjuu alullaan!

Sipulit sentään saatiin kerättyä kuivumaan. Ja hyvä sato tulikin, onhan niitä tasaseen tahtiin jo koko kesä syöty, viety tuliaisina ja annettu ystäville. Punasipulin kasvuun olemme erityisen tyytyväisiä, samoin keltasipuli onnistui hyvin. Valkosipuli sai pientä takapakkia kun istutin sen, kuten kuulukin, viime syksyllä. Jore tosin ei muistanut talvivalkosipuliviljemääni lainkaan ja lättäsi aika kasat savea sipulipenkkiin. Ensin arveltiin, ettei nouse yhtään, mutta iloksemme sieltä sitkeä varret työntyivät läpi saven ja mullan. Sipulin koko jäi tosin pienemmäksi kuin viime syksynä, mutta josko tuo koko ei sitten niinkään vaikuta makuun.
Naapurista saatiin lisäksi kymmenen isoa valkosipulia, kiitos Tuovin ja Jallun, meillä on nyt kolmea eri kantaa ja tämä heiltä saatu on semmoinen vanhempi "Jokihaaralaiskanta" jota on jo vuosikymmeniä näillä nurkilla viljelty.

Viime päivät olemme nauttineet aurinkoisista ilmoista, ehkä kesän kauneimmat päivät ovat olleetkin juuri nämä. Lomanihan sattui sellaiseen aikaan, että melkein neljän viikon aikana oli vain kaksi sateentonta päivää. Toisaalta olen kyllä enemmän syysihminen, joten nautin suuresti kun puiden lehdet alkavat suhista syksyn lähestyvällä äänellä, järven pinta on aamuisin tyyni, ilma on raikas ja viileä vaikka aurinko paistaisikin. Metsä on täynnä kaikkea kaunista ja innolla odotellaan taas alkavaa sienestyskautta. Syksyllä on omat tuoksunsa, omat värinsä, oma tunnelmansa ja tunnen aina uhkuvani voimaa ja intoa tuntiessani syksyn ensin henkäykset. Siis tervetuloa ihana syksy!

Täällä blogitoimittajan puolella on taas ahkeroitu, pohjiin on tullut muutoksia ja se tarkoittaa taas sitä, että vanhat kauniit kuvapohjani eivät näyttäneetkään enään niin kovin hyviltä. Eli uusiksi meni. VINKKI! Blogissa olevia kuviani klikkaamalla saat ne isommiksi! Ja uutta ilmettä saa kommentoida!!
Kuvan tuohon taustaa löytäminen ei olekkaan niin helppo juttu ja omat kuvat venyvät kummallisiksi, malleissa taas ei ollut oikein mitään silmää mielyttävää.!Eli jos ihmettelit, että mitä ihmettä kuvassa oleva hääkakku liittyy blogiini, niin kerron ettei yhtiskään mitenkään. Se vain oli mielestäni sopivan sävyinen ja kaunis kuva, joten otin se pohjaksi. Vaikka hääkakkua on kyllä saatu natustaa kun Joren veli paukkasi yllätysvihille ja saimme olla todistamassa liiton siunaamista Tahkolla. Ja itku tuli silmään, oli niin yksinkertaisesti kaunis tilaisuus.

Ravintolapäivä on taas sunnuntaina, mutta emme valitettavasti osallistu siihen tällä erää koska olen töissä. Ohjelma on tänä vuonna kait muutenkin hiukan erilaisella konseptilla. Jos suunnittelet osallistuvasi tapahtumaan, löydät lisätietoa täältä:  http://www.restaurantday.org/fi/
Äkkiseltään katsellen Jyväskylästä löytyy 14 osallistujaa, Toivakasta kolme ja Äänekoskelta kaksi. Uuraisilta ei tällä kertaa ketään. Toivottavasti seuravan kerran meillä on taas mahdollisuus lähteä tempaukseen mukaan.

Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti aurinkoisia puuhailupäivä toivotellen!

Jaana Ukkivaarasta

Epäröinnin hetkellä mieti kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä.
- Tommy Taberman -

Niin paljon tehtävää ja ihan liian vähän aikaa...

Kevät meni vauhdilla ja juuri eilen Joren kanssa tuumittiin, että toukokuulla pitämäni reilut kaksi viikkoa lomaa sattuivat ajoittumaan huonosti. Kevät oli kovin myöhäinen ja kylmä, ei oikein voinut aloitella kevät-töitä eikä pihanlaittoa. Sateet tekivät nurmikosta ja istutusalueista niin kosteat, että siellä liikkuminen oli enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Sateisen ja kylmän kevään jälkeen päästiin kesäkuulle joka sekin alkoi oikukkaiden säiden saattelemana. Parina päivänä kesäkuun ekalla viikolla saatiin pakkastakin muutamia asteita,  joillain paikoilla oli ollut viittä ja kuuttakin astetta.  Meillä isompia vahinkoja ei tullut, joitakin saniaisia paleltui ruskeaksi, yksi Jaloagrevo ja Lukin lilja. Sikäli harmillista, että lilja oli kukkimassa juuri ensimmäisiä kukkiaan ja koko kukkavana paleltui. Uusia vihreitä lehtiä on tullut, mutta voi olla ettei se enään jaksa tehdä uusia kukkavoja. Emme olisi voineet pitää sitä enään pitempään sisällä ruukussa koska varsi venyi ja vanui pituutta ruukussa.

Tuolla kotisivun kuva-albummissa on kuvia keväisetä pihastamme, sieltä voit katsoa miten syksyllä istuttamamme kerrotut tulppaanit ja narisissit ovat kasvaneet. Jotkin oikein hyvin, jotkin hiukan huonommin. Eniten ihmetyttää minne kaikki siniset tulppaanit ovat talven aikana häipänneet. Meillähän oli niitä yhteensä 35 sipulia, kahdesta eri paikasta ostettuja ja eri paikkoihin istutettuina. Osasta on tullut oransseja, osa ei ole noussut pintaan. Voi olla, että nämä oranssit ovat sellaisia jotka ovat myymälässä menneet laareissa sekaisin, mutta osa on joko syöty, märkääntynyt talven aikana tai jotain muuta. Pitää vielä penkkejä siivoillessa kopasta maata syvemmältä josko arvoitus selviää.

Kasvihuoneen laitoimme kuntoon viikko sitten, siellä on nyt tomaatintaimet hienolla kasvulla; pensastomaattia, päärynätomaattia, Tanskan vientiä ja mikrotomaattia on tulollaan. Omasta siemenistä kasvatetut taimet menehtyivät taas, alku näytti hyvältä, mutta sitten kasvu pysähtyi ja ne näivettyivät hetkessä. Valonpuute ja lämmin huoneilma taitavat olla ne epävarmuustekijät. Onneksi taimet saa ostettua vaikka siinähän se harmi on, että lajikkeita joita täällä on tarjolla, on kovin vähän. Esim. tuo Tanskan vienti ei oikein taida joutua näillä leveysasteilla. Sen valmistuminen on aina ihan viime tingassa ja jotta saisi hyvän sadon, pitäisi olla lämmitettävä kasvihuone.

Tomaattien lisäksi tulossa kasvihuoneeseen on vielä pari kurkkua, ne haetaan piakkoin taimitarhalta Puurusen puutarhalta. Yksi ostettu paprikantaimi voi kasvihuoneella hyvin ja kaverina on viime vuonna Lealta saamani paprikantaimen tuottamista paprikoista talteenotettuista siemenistä kasvatettu paprikantaimikin on terhakalla alulla. Basilika on istutettu tietysti myös ja ihan pian laitamme vielä Paksoin kasvamaan. Viime vuonnahan meillä kasvoi hyvin tuo Paksoi joka on siis thaikeittiöstä tuttu kasvis jota voi paistaa, vokata tai käyttää sellaisenaan.

Puuutarhassa ja pihalla puuhailua on viime aikoina hiukan hidastanut perheeseen tullut uusi koira, ihana, pienen pieni Viivi! Viivi on siis pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira joka on syntynyt naistenpäivänä 8.3. ja on nyt 14 viikkoinen vesseli. Ihana ja vikkelä pieni viipottaja joka ehtii joka paikkaan. Olemme molemmat olleet aivan polvillaan pienen otuksen kanssa, niin ihana se on! Sissi on hyväksynyt pikkuisen hyvin ja nyt nukutaan yhdessä, syödään yhdessä ja jopa rakas Sissin oma tyyny on saanut kävistä välillä Viivinkin leikeissä. Vähän tietysti Sissin innostusta rajoittaa sen omat kivut ja vanhuus. Kipujen ja sairauden myötä sillä tuntuu olevan välillä kaipuu omaan aikaan eikä se jaksa enään innostua kaikesta kuten ennen. Koiran omistamisen surkein hetki onkin vaikean päätöksen tekeminen hetkenä joilloin on vain parempi päästää rakkaasta lemmikistä irti. Siihen hetkeen valmistautumisesta huolimatta on vaikea asettua. Suru rakkaan kumppanin lähdöstä ottaa aina koville. Koirahan jakaa kaiken huomionsa sinun kanssasi, iloitsee aina näkemisestäsi, on läsnä kaikissa elämän hetkissä. Toivomme, että saisimme pitää Sissin vielä tämän kesän tietäen kuinka kovasti se nauttii kun saa päivystää rapulla aamuauringossa tai samoilla metsässä haistelemassa kostean maan tuoksuja etsien jälkiä myyristä tai sammakoista.

Tässäpä kuulumisia tällä erää, kunhan kiireet helpottavat, lisää kuvia ja tarinaa :) lupaan sen, että ihan näin pitkää taukoa ei tule!

Nautiaan kesän tulosta ja suloisen valoisista kesäöistä!

Oman pihan kukkijat.