Kevät meni vauhdilla ja juuri eilen Joren kanssa tuumittiin, että toukokuulla pitämäni reilut kaksi viikkoa lomaa sattuivat ajoittumaan huonosti. Kevät oli kovin myöhäinen ja kylmä, ei oikein voinut aloitella kevät-töitä eikä pihanlaittoa. Sateet tekivät nurmikosta ja istutusalueista niin kosteat, että siellä liikkuminen oli enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Sateisen ja kylmän kevään jälkeen päästiin kesäkuulle joka sekin alkoi oikukkaiden säiden saattelemana. Parina päivänä kesäkuun ekalla viikolla saatiin pakkastakin muutamia asteita, joillain paikoilla oli ollut viittä ja kuuttakin astetta. Meillä isompia vahinkoja ei tullut, joitakin saniaisia paleltui ruskeaksi, yksi Jaloagrevo ja Lukin lilja. Sikäli harmillista, että lilja oli kukkimassa juuri ensimmäisiä kukkiaan ja koko kukkavana paleltui. Uusia vihreitä lehtiä on tullut, mutta voi olla ettei se enään jaksa tehdä uusia kukkavoja. Emme olisi voineet pitää sitä enään pitempään sisällä ruukussa koska varsi venyi ja vanui pituutta ruukussa.
Tuolla kotisivun kuva-albummissa on kuvia keväisetä pihastamme, sieltä voit katsoa miten syksyllä istuttamamme kerrotut tulppaanit ja narisissit ovat kasvaneet. Jotkin oikein hyvin, jotkin hiukan huonommin. Eniten ihmetyttää minne kaikki siniset tulppaanit ovat talven aikana häipänneet. Meillähän oli niitä yhteensä 35 sipulia, kahdesta eri paikasta ostettuja ja eri paikkoihin istutettuina. Osasta on tullut oransseja, osa ei ole noussut pintaan. Voi olla, että nämä oranssit ovat sellaisia jotka ovat myymälässä menneet laareissa sekaisin, mutta osa on joko syöty, märkääntynyt talven aikana tai jotain muuta. Pitää vielä penkkejä siivoillessa kopasta maata syvemmältä josko arvoitus selviää.
Kasvihuoneen laitoimme kuntoon viikko sitten, siellä on nyt tomaatintaimet hienolla kasvulla; pensastomaattia, päärynätomaattia, Tanskan vientiä ja mikrotomaattia on tulollaan. Omasta siemenistä kasvatetut taimet menehtyivät taas, alku näytti hyvältä, mutta sitten kasvu pysähtyi ja ne näivettyivät hetkessä. Valonpuute ja lämmin huoneilma taitavat olla ne epävarmuustekijät. Onneksi taimet saa ostettua vaikka siinähän se harmi on, että lajikkeita joita täällä on tarjolla, on kovin vähän. Esim. tuo Tanskan vienti ei oikein taida joutua näillä leveysasteilla. Sen valmistuminen on aina ihan viime tingassa ja jotta saisi hyvän sadon, pitäisi olla lämmitettävä kasvihuone.
Tomaattien lisäksi tulossa kasvihuoneeseen on vielä pari kurkkua, ne haetaan piakkoin taimitarhalta Puurusen puutarhalta. Yksi ostettu paprikantaimi voi kasvihuoneella hyvin ja kaverina on viime vuonna Lealta saamani paprikantaimen tuottamista paprikoista talteenotettuista siemenistä kasvatettu paprikantaimikin on terhakalla alulla. Basilika on istutettu tietysti myös ja ihan pian laitamme vielä Paksoin kasvamaan. Viime vuonnahan meillä kasvoi hyvin tuo Paksoi joka on siis thaikeittiöstä tuttu kasvis jota voi paistaa, vokata tai käyttää sellaisenaan.
Puuutarhassa ja pihalla puuhailua on viime aikoina hiukan hidastanut perheeseen tullut uusi koira, ihana, pienen pieni Viivi! Viivi on siis pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira joka on syntynyt naistenpäivänä 8.3. ja on nyt 14 viikkoinen vesseli. Ihana ja vikkelä pieni viipottaja joka ehtii joka paikkaan. Olemme molemmat olleet aivan polvillaan pienen otuksen kanssa, niin ihana se on! Sissi on hyväksynyt pikkuisen hyvin ja nyt nukutaan yhdessä, syödään yhdessä ja jopa rakas Sissin oma tyyny on saanut kävistä välillä Viivinkin leikeissä. Vähän tietysti Sissin innostusta rajoittaa sen omat kivut ja vanhuus. Kipujen ja sairauden myötä sillä tuntuu olevan välillä kaipuu omaan aikaan eikä se jaksa enään innostua kaikesta kuten ennen. Koiran omistamisen surkein hetki onkin vaikean päätöksen tekeminen hetkenä joilloin on vain parempi päästää rakkaasta lemmikistä irti. Siihen hetkeen valmistautumisesta huolimatta on vaikea asettua. Suru rakkaan kumppanin lähdöstä ottaa aina koville. Koirahan jakaa kaiken huomionsa sinun kanssasi, iloitsee aina näkemisestäsi, on läsnä kaikissa elämän hetkissä. Toivomme, että saisimme pitää Sissin vielä tämän kesän tietäen kuinka kovasti se nauttii kun saa päivystää rapulla aamuauringossa tai samoilla metsässä haistelemassa kostean maan tuoksuja etsien jälkiä myyristä tai sammakoista.
Tässäpä kuulumisia tällä erää, kunhan kiireet helpottavat, lisää kuvia ja tarinaa :) lupaan sen, että ihan näin pitkää taukoa ei tule!
Nautiaan kesän tulosta ja suloisen valoisista kesäöistä!
Sateisen ja kylmän kevään jälkeen päästiin kesäkuulle joka sekin alkoi oikukkaiden säiden saattelemana. Parina päivänä kesäkuun ekalla viikolla saatiin pakkastakin muutamia asteita, joillain paikoilla oli ollut viittä ja kuuttakin astetta. Meillä isompia vahinkoja ei tullut, joitakin saniaisia paleltui ruskeaksi, yksi Jaloagrevo ja Lukin lilja. Sikäli harmillista, että lilja oli kukkimassa juuri ensimmäisiä kukkiaan ja koko kukkavana paleltui. Uusia vihreitä lehtiä on tullut, mutta voi olla ettei se enään jaksa tehdä uusia kukkavoja. Emme olisi voineet pitää sitä enään pitempään sisällä ruukussa koska varsi venyi ja vanui pituutta ruukussa.
Tuolla kotisivun kuva-albummissa on kuvia keväisetä pihastamme, sieltä voit katsoa miten syksyllä istuttamamme kerrotut tulppaanit ja narisissit ovat kasvaneet. Jotkin oikein hyvin, jotkin hiukan huonommin. Eniten ihmetyttää minne kaikki siniset tulppaanit ovat talven aikana häipänneet. Meillähän oli niitä yhteensä 35 sipulia, kahdesta eri paikasta ostettuja ja eri paikkoihin istutettuina. Osasta on tullut oransseja, osa ei ole noussut pintaan. Voi olla, että nämä oranssit ovat sellaisia jotka ovat myymälässä menneet laareissa sekaisin, mutta osa on joko syöty, märkääntynyt talven aikana tai jotain muuta. Pitää vielä penkkejä siivoillessa kopasta maata syvemmältä josko arvoitus selviää.
Kasvihuoneen laitoimme kuntoon viikko sitten, siellä on nyt tomaatintaimet hienolla kasvulla; pensastomaattia, päärynätomaattia, Tanskan vientiä ja mikrotomaattia on tulollaan. Omasta siemenistä kasvatetut taimet menehtyivät taas, alku näytti hyvältä, mutta sitten kasvu pysähtyi ja ne näivettyivät hetkessä. Valonpuute ja lämmin huoneilma taitavat olla ne epävarmuustekijät. Onneksi taimet saa ostettua vaikka siinähän se harmi on, että lajikkeita joita täällä on tarjolla, on kovin vähän. Esim. tuo Tanskan vienti ei oikein taida joutua näillä leveysasteilla. Sen valmistuminen on aina ihan viime tingassa ja jotta saisi hyvän sadon, pitäisi olla lämmitettävä kasvihuone.
Tomaattien lisäksi tulossa kasvihuoneeseen on vielä pari kurkkua, ne haetaan piakkoin taimitarhalta Puurusen puutarhalta. Yksi ostettu paprikantaimi voi kasvihuoneella hyvin ja kaverina on viime vuonna Lealta saamani paprikantaimen tuottamista paprikoista talteenotettuista siemenistä kasvatettu paprikantaimikin on terhakalla alulla. Basilika on istutettu tietysti myös ja ihan pian laitamme vielä Paksoin kasvamaan. Viime vuonnahan meillä kasvoi hyvin tuo Paksoi joka on siis thaikeittiöstä tuttu kasvis jota voi paistaa, vokata tai käyttää sellaisenaan.
Puuutarhassa ja pihalla puuhailua on viime aikoina hiukan hidastanut perheeseen tullut uusi koira, ihana, pienen pieni Viivi! Viivi on siis pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira joka on syntynyt naistenpäivänä 8.3. ja on nyt 14 viikkoinen vesseli. Ihana ja vikkelä pieni viipottaja joka ehtii joka paikkaan. Olemme molemmat olleet aivan polvillaan pienen otuksen kanssa, niin ihana se on! Sissi on hyväksynyt pikkuisen hyvin ja nyt nukutaan yhdessä, syödään yhdessä ja jopa rakas Sissin oma tyyny on saanut kävistä välillä Viivinkin leikeissä. Vähän tietysti Sissin innostusta rajoittaa sen omat kivut ja vanhuus. Kipujen ja sairauden myötä sillä tuntuu olevan välillä kaipuu omaan aikaan eikä se jaksa enään innostua kaikesta kuten ennen. Koiran omistamisen surkein hetki onkin vaikean päätöksen tekeminen hetkenä joilloin on vain parempi päästää rakkaasta lemmikistä irti. Siihen hetkeen valmistautumisesta huolimatta on vaikea asettua. Suru rakkaan kumppanin lähdöstä ottaa aina koville. Koirahan jakaa kaiken huomionsa sinun kanssasi, iloitsee aina näkemisestäsi, on läsnä kaikissa elämän hetkissä. Toivomme, että saisimme pitää Sissin vielä tämän kesän tietäen kuinka kovasti se nauttii kun saa päivystää rapulla aamuauringossa tai samoilla metsässä haistelemassa kostean maan tuoksuja etsien jälkiä myyristä tai sammakoista.
Tässäpä kuulumisia tällä erää, kunhan kiireet helpottavat, lisää kuvia ja tarinaa :) lupaan sen, että ihan näin pitkää taukoa ei tule!
Nautiaan kesän tulosta ja suloisen valoisista kesäöistä!
 |
| Oman pihan kukkijat. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti