Joren pieni puuviljelmä.

Viime syksynä Jore tilasi toista sataa erilaista pientä puuntaimea mm. mustakuusi, douglaskuusi, siperianpihta, lehtikuusi, visakoivu, runkoruusua jne... ja ne istutettiin talven ajaksi purkkeihin jotka sitten haudattiin maahan. Taimet ovat selvinneet hyvin talvesta, vain parissa pienessä kuusessa oli pienehköt paleltumat jotka saadaan häivytettyä pienellä hoitoleikkauksella. Tässä kuvassa osa taimista, osa on puutarhan puolella pellossa.

Pöllöpenkki.

 Tässä kukkapenkkiprojektista kuva viime vuodelta, tämä penkki nimettiin pöllöpenkiksi. Johtuu lähinnä siitä, että meillä oli lintuharrastusmielessä hyvä kevät ja alkukevät kun meidän entisellä mökillä oli viirupöllön poikasia jonka rengastamisessa olimme mukana. Ja olihan niitä viirupöllöjä meidän kotitontillakin runsaasti.

Kesällä 2009 penkki oli kesäkukilla enimmäkseen.

Ja täältä näyttää 2010. Nyt on erilaisia liljoja.

Pitkästä aikaa muutama rivinen.

Jep.- en ole kirjoitellut. Kaksi syytä tähän joista ensimmäinen on se, että meidän pihalla ja puutahassa ei tapahdu mitään. Oikeasti!! siis mikään ei kasva, eikä kylmien ilmojen vuoksi ole voinut tehdä mitään. Multakasatkin on osittain vielä jäässä. No, se toinen syy; kannettavani päsähti ja sehän johtaa auttamattomasti tilanteeseen, että ei voi, ei pysty. Uuden hankintaa on mietitty ja tutkailtu malleja. Mutta asiaan kuitenkin näin lainakoneelta.
Sarin puutarhablogista luin, että koivuissa jo vihertää. Piti käydä oikein katsomassa, että mikä miedän koivujen tilanne on. Ei viherrä. Pihalla on nyt sellainen pysähtyneisyyden tila. Päähän sattuu kun toivorikkaana aamuisin aina vetäisee pihakamppeet niskaan ja marssii päättäväisenä pihalle, ihan vain todetakseen, että ilma on yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä, lätäköissä ja ojissa on jääriitettä. Jäät sentään lähtivät kotijärvestä vappuna vaikka taisin epäillä, että eivät sula tänä vuonna juhannukseenkaan mennessä :O

Jotain pientä on kuitenkin yritetty aina vesi-räntä-rae-kuurojen välissä tehdäkkin. Raparperi sai lopullisen paikan kasvimaan takaa luomualueen reunasta ja samalla revimme myös villivadelman pois. Vaikka kuinka vahvat hanskat laittaisi, niin aina vaan piikit tulevat hanskoista läpi, on se sitkeä kasvi se.
Aikaisemmin kerroin jänistuhoista. Yksi omenapuu on niin pahoin jäniksen syömä, että siitä on jäljellä enään alle puolimetrinen runkoranka, ei ainuttakaan oksaa. Pari muuta on kokenut jäniksen koston myös, mutta ne saatiin varmaankin leikkauksen avulla pelastettua. Kesä näyttää miten onnistuimme. Lunta oli niin paljon, että parhaimmatkaan suojaukset eivät riittäneet ja pahinta vielä, että ihan kevät-talven lopulla koettiin nämä menetykset kun pitkä talvi oli jo selvitty ilman mitään vahinkoja. Tätähän se on kotipuutarhurin arki, aina jotain pientä vitsausta vaivana, milloin myyrät, kasvitaudit tai jänikset. Kaikista pienistä tappioista on kuitenkin aina jotain oppinut seuraavan talven varalle.

Etupihan puolelta kaivelin tänään syksyllä istuttamaani narsissipenkkiä ja ihmettelin kun ei mitään ala näkyä. Ja totta tosiaan, ei siellä ollut sipuleissa juuri eloa, muutamassa oli ihan pienoiset piipat päässä, mutta juurikasvustuokaan ei ollut syksyllä tullut lainkaan! Nostelin koko penkin ympäri ja siirsin narsissit uuteen aurinkoisempaan ja lämpimämpää paikkaan. Toivotaa, että tämä oli viisas veto. Taitaa olla niin, että tuo rakoliiterin edusta on niin pitkään keväällä kylmä ja varjoinen paikka sipulikukille. Uusi paikka on rakoliiterin tien puoleisella sivulla ja sinne laitoimme myös mökiltä siirtämäämme juhannusruusua sekä muutamia  kääpiövuorimäntyjä. Mukava kun pihasta päin näkyy kaunista myös tielle.

Aloitimme tänään myös muokkaamaan uutta perenapenkkiä joka tulee tieltä katsellen talon vasemmalle puolelle, erkkerin kohdalle. Ajatus on, että penkki avautuu mukavasti pihaan päin, reunustaa pihan vasenta laitaa ja mikä tärkeintä; voimme ihailla sitä sisältä käsin istuessamme erkkerissä syömässä tai kahvilla.
Pituutta penkillä on n. 12 metriä ja leveyttä yksi metri. Penkki reunustetaan HB-betonin vallikivellä. Otin muutaman aloituskuvan, mutta en saa niitä nyt tähän hätään tänne siirrettyä.
Perenapenkkiä on iltaisin suunniteltu Joren kanssa yhdessä ja siihen meillä onkin kaikki tarvittavat kasvit jo olemassa ja odottamassa siirtoa. Huolellinen suunnittelu on paitsi järkevää myös kutkuttavan mukavaa kun voi selailla lehdet ja kirjat etsien vinkkejä ja mikä tärkeintä, voi muistella samalla mistä siihen siirrettävät kasvit ovat peräisin. Ilta ja toinen siinä vierähtikin, mutta kuten Jore tänään tuumaili: "siitä tulee muuten hyvä!"
Ja minä taas olen tuumaillut, että miten mukavaa on kun kevät etenee ja pääsemme pakertamaan pihaamme.

Viikko vielä töitä ja sitten viikko lomaa, se tuleekin nyt hyvään saumaan kun on tuota puuhaa ja mikä vielä mukavaa, äiti ja Kallu tulevat lomaviikolla piipahtamaan. Minulla onkin äiteelle taas kaikenlaista näytettävää ja kerrottavaa :) Samalla vietetään jälkikäteen äitienpäivää jolloin ajelemme Puurusen puutarhalle hakemaan varaamani keijunmekot äidille ja minulle. Käynti puutarhalla on aina elämys koska tämä Puurusen tarha on siistein, kaunein, ammattitaidoiltaan ja valikoimiltaan paras puutarha jossa olen koskaan käynyt, että tiedätte jos tänne Uuraisille päin eksytte :)

Tässäpä vielä kuva raparperistamme, se on alkujaan äidiltä tuotu ja meillä ainakin näyttäisi voivan ja kasvavan hyvin. Saapa nähdä tuleeko viime syksyn kaltaisia superlehtiä tänäkin vuonna siirrosta huolimatta.

Temppelikellot tuulessa...

Orvokki.

Meinasipa unohtua kertoa yksi pieni, mutta tärkeä puutarhajuttu! Maanantaina 12.4. kierrellessämme pihaa ja puutarhaa tarkastelemassa pisti silmään pöllöpenkiksi ristimässämme kukkapenkissä kovasti vihreitä lehtiä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että siellähän on orvokin vihreitä lehtiä ihan mahdottoman paljon penkin aurinkoisessa kulmauksessa ja yksi kukkakin oli jo ehtinyt nupusta avautumaan! Muistelimme, että todentotta viime syksyllä tökittiin kasvihuoneen takaa löytyneitä orvokinalkuja tuohon penkkiin ja osa kukkikin viime syksynä.
Muutamia piippoja pistää jo sieltä täältä esiin sitä mukaan kun lumi väistyy, mutta muuten puutarha näyttää vielä nukkuvan vaikka arvatenkin koko ajan jotain tapahtuu mullan alla meidän silmiltämme näkymättömissä. Voi tätä odottamisen riemua.

Thaimaasta ostin kaksi pientä temppelikelloa jotka ripustin  etuoven sisäänkäynnin molemmilla puolilla oleviin lamppuihin. Siinä ne somasti kilisevät tuullessa, hiljaa ja kauniisti eikä mitenkään häiritsevästi. Aamulla lehteä hakiessani postilaatikolta, kuulin kellojen hiljaisen helinän tielle vaikka laatikolle matkaa on tästä talolta melkein satametriä. Thaimaassa näitä kelloja käytetään mm. temppeleiden räystäillä joita sitten tuuli hiljalleen heiluttaa ja tämän sanotaan symbolisoivan paratiisin ääntä.

Kevätmielellä!

Lähes kuukauden tauon jälkeen laitampa tännekkin muutaman rivin.. Syy hiljaiseloon tämän blogin osalta on tietenkin ollut thaimaanmatkamme jonka aikana keskityin matkablogin ylläpitoon, mutta toisaalta kevään antaessa odottaa itseään, eipä ole ollut juuri mitään kirjoitettavaakaan puutarha-asioissa. Lunta on edelleen, mutta toisin kun vähän aika sitten epäilin, ihan varmasti ne kaikki sulavat vappuun mennessä vaikka tänne keski-suomeenki on povattu takatalvea ja pakkasia.
Jore aloitti eilen pihan kalkitsemisen, kalkkia meneekin aikamoiset määrät kun perustamme nurmikkoa. Ensimmäiset kolmesataa kiloa alkavat olla levitetty niihin kohtiin joissa maa on näkyvissä eikä lähde sulamisvesien mukana vaeltamaan tontin alapäähän eikä rantaan. Itse aloitan ikkunoiden pesun täältä sisäpuolelta ja jatkan ulkopuolisten ikkunoiden pesulla sitten kun kalkkimestari saa oman urakkansa loppuun.

Pakkanen vaan jatkuu..

Mitenkäs tämä talvi tuntuu nyt niin kovin pitkältä? Kevättä kohti mennään ja pakkanen vaan kiristyy. Tänäänkin meidän mittari näytti -24,8 astetta. Sitten vähän harmittavakin juttu on pihassa havaittu. Lumihangen noustessa yli metrin reilusti, olipa jänis päässyt järsimään kahta pientä omenapuuta aivan tontin laidalla. Koko talvena ei ole juuri jäniksenjälkiä näkynyt, mutta jostain metsän reunasta on yksi tiensä tällekkin tontille löytänyt. Verkkoa ja ruonkosuojaa on, mutta eihän sitä syksyllä osannut varautua tälläisen lumimäärään ja siihen, että koko omenapuu olisi pitänyt paketoida. Tänä vuonna myyrät eivät ole olleet kiusana, että sen puoleen on päästy helpolla. Pakkasesta huolimatta on mukava seurailla lintulaudan tapahtumia.