Nopeasti vierähti viikko.

Viime viikko meni sutjakkaan, nyt nautitaan kiireettömästi viikonlopusta. Loppuviikosta oli Joren synttärit; Lea toimitti kahvipöytään Aleksanterileivoksia (niitä erityisen hyviä Mummon pullapuoldista..). Naapurit piipahtivat ja muuten on touhuttu kotosalla. Kevätsiivousta on saatu taas askelen eteen päin ja listalla on muutama homma vähemmän odottamassa kuin viikko sitten.

Tero ja Essi ilahduttivat meitä tänään käynnillään ja sateiset päivät vievät meitä kohti kevättä :) Omaa perhettä näkee liian harvoin, välimatka on syynä ja aina kun tavataan, aika menee liian nopeaan. 

Juuri nyt on kiirus lukemaan äidin Teron ja Essin mukana lähettämää Lantliv- lehtinippua ja pitkästä aikaa kaivoin taas tilkkupeittovirkkuut esille, joten palaan niiden askareiden pariin ja laitan tällä kertaa vain muutaman kuvan kera viikonlopuntoivotukset ja huomenissa sitten tarinaa.

Lealta ruusuja synttäripäivänä Jorelle.

Teetä ja Joren kääretorttua.

Mahtava tuliaisylläri!

Paketissa maailman parhaita tiskirättejä.

Soma kana-piparimuotti.

Ja paketti servettejä joissa toisella puolella kukko, toisella kana.

Ruutua, raitaa, sinistä vai punaista?

Se kun tuo kaappikello tuli tähän taloon, ennakkoon tilaamatta ja pyytämättä, niin siitä käynnistyi oikeastaan aikamoinen häsmäkkä. Sekä täällä pikkuhuoneessa, että päässäni :) Tämä pikkuhuone jossa majoitamme harvakseltaan käyviä yövieraita ja huone jossa istuskelen tietokoneella tai katson Emmerdalea Joren tuijottaessa uutisiaan, on ollut talon valmistumisesta asti täysin erillinen tila. Erillinen siinä mielessä, että Antti asui tässä hetken ennen kuin lähti kotoa omaan kotiin ja siitä asti tänne sijoitetut huonekalut on olleet kaikki eerilaisia ja toisiinsa sopimattomia kapistuksia. Vasta kellon tulon myötä olen alkanut miettimään tästä huoneesta kokonaisuutta joka olisi viihtyisä, toimiva ja mieleinen. Jorehan ei täällä juuri käy muuta kuin jotain hakemassa, joten siinä mielessä olen onnekas kun minulla on oma puuhahuone.

Huoneessa on kulmakaappi josta pidän kovasti, paitsi, että väri on väärä. Kellahtanutta ja tummunutta mäntyä.  Rautasohva josta saa vieraille parivuoteen, on toimiva ja mukavasti vaalean sävyinen ja siihen ostamani vierastekstiilit ovat kauniit ja olen niitä täydentänyt vanhoilla pitsilakanoilla.

Kalustukseen kuuluu myös siis tuo kello ja lasiliukuovilla varustettu pähkinänruskea kaappi joka on mieleinen ja siisti myös. Tästä klaffipöydästä jossa kirjottelen, on vaaleaa viilutettua lastulevyä jonka maalaminen on lienee mahdotonta. Tuoleista toinen on tumma, toinen vaalea. Mitä siis tehdä ensin? Päädyin miettimään tuolien päälystämistä. Tumman ja vaalean tuolin saisi lähelle toisiaan kun niihin vaihtaisi molempiin päälikankaat. Olen miettinyt punaista ruutua.

Isompaa vai pienempää ruutua?

Pieni ruutu näyttää tuolin muotoon nähden liian pieneltä.

Istuinosa saisi olla muhkeampi.

Pidän tuolin kaiverruksista, niitä ei siis voi maalilla peittää.

Etsinnässä ruutupussilakanat, pitsilakanoita olisi.

Toisaalta vähän ruutujakin riittäisi, pieni lisä.

Tai sitten sinistä, ehkä ei ...

Kulmakaapin voisi kesällä maalata, mutta jos ei halua vaaleea, mikä väri sitten sopisi? Toisaalta huoneen pieni koko asettaa tiettyjä rajoituksia, pienessä tilassa ei voi olla montaa eri puuväriä tai montaa erilaista maalipintaa. Siinäpä miettimistä toviksi. 

La-la-la-lauantai!

Eilen sain kuvan meille tulevista pienen pienistä kanantipusista jotka ovat syntyneet kolmisen viikkoa sitten. Varasin kolme tipua pesueesta joista yksi meille tulevista on musta. Kaksi muuta päätetään kun käymme katsomassa tipuja piakkoin. Lasse tykkäsi valkoisesta, että ehkä se sitten yksi on valkoinen. On ne niin pieniä ja suloisia. Brahamoja nämäkin. Olen tykästynyt tuohon rotuun koska ne on rauhallisia ja sopuisia kanoja. Ja mikä tärkeää, suhteellisen hyviä munimaan eikä kovin tautiherkkiä. Lisäksi Brahmat on myös hyviä emoja ja huolehtivat hyvin poikasistaan. Siinähän sitä syitä riittävästi :)

Kohti viikonloppua.

Viikko mennä sujahti, johtunee siitä, että tuo maanantai oli vielä pääsiäispyhiä. Viikonloppu on aina jotenkin odotettu ja tervetullut, silloin saa lyhyeksi ajaksi irtioton arjesta ja tavallisesti se meilläkin on sellaista omaa aikaa leppoisan puuhailun merkeissä. Viikolla pyritään tekemään siivoukset ja kauppareissut, viikonloppuina ollaan tavallisesti kotona tai ystävien seurassa.

Ikkunat on saatu pestyä ja taisin unohtaa mainita, että pitkän tovin suunniteltu varastonsiivous on tehty. Vihdoin. Kaatopaikalle ja kierrätykseen menevät tavarat on kasattu siististi ja hyllyt on järjestyksessä. Rakentamisen jälkeen on ollut maalipurkkeja jemmassa lähinnä siksi, että jos tarvitsee niitä värejä ja laatuja laittaa ylös. Ratkaisin asian kuvaamalla purkit ja tein kansion josta löytyvät kaikki maalit järjestyksessä ja mihin niitä on käytetty. Asian on piankin ajankohtainen koska juuri pari päivää sitten katseltiin, että maalaushommiin päästään tänä kesänä. Rantasauna rakentamiesta on jo neljä vuotta joten huoltokäsittelyä on jo tehtävä ennen kuin aurinko ehtii pintoja haalistamaan. Maalauslistalle menee myös talon kaiteet ja autokatoksen aidanne. Aidanteen teimme viime syksynä ja niissä laudoissa on vain pohjamaali + yksi kerros maalia.

Kohta voi alkaa suunnittelemaan myös mitä kesäistutuksia tehdään ja etenkin, että mitä kukkia laitetaan pihaan. Suunnitelmat tosin menevät helposti uusiksi kun puutarhat avaavat ovensa. Ainahan sitä jotain uusia värejä ja lajikkeita on ja helposti tulee kerättyä kärry täyteen kaikkea ihanaa :)

Kukka- ja puutarha-asioita miettiessä tuli mieleen käydä katsomassa, että miten meidän alppiruusut voi kun äiti kertoi peitellevänsä omansa kankaalla. No, ei ole vielä kiire peittelemään kun kumpaakaan ei näkynyt hangen alta. Lunta näyttää niillä paikoilla kertyneen enemmän, että odotellaan vielä tovi. Kasvihuonekin on vielä puoleen väliin asti lumen puristuksessa, emme tänä vuonna tehneet sinne tietä ja lumet ovat saaneet olla paikallaan. Mitäpä asiaa sinne talvella on eikä lumiakaan tarvinnut tänä vuonna käydä pudottamassa kuin kerran katolta.

Nyt sitten toivotaan aurinkoisia päivä ja odotellaan lumien sulamista. Hyvää viikonloppua!

Ikkunaluukut. Näitä jaksaa ihastella!

Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu kaiken kotiin kertyneen pölyn ja lian.

Aurinkoiset päivät ovat tehneet selväksi myös sen, että mistä on talvena aikana ollut onnellisen epätietoinen. Pöly, tahrat, lika.... outs! Kun on pimeää suurimman osan ajasta, ei huomaakkaan kaikkea vaikka tuleekin viikkosiivo tehtyä. Nyt auringon valo on armottomasti tuonu esille kaiken mitä ovien pielissä, kaappien ovissa ja pienissä kulmissa on kertynyt. Eka kierros toluvesirievun kanssa ei vielä tuonut toivottua puhtautta ja loistetta, joten otin kasan uusia ja puhtaita riepuja ja kävin ovet- ja oven pielet vielä kerran läpi. Suurin syyllinen mustiin tarhoihin ovien alareunassa on kyllä meidän koirat jotka nuuskivat ovennurkkia ja töhnäävät niitä kuonoillaan. Muu töhnä menee isäntäväen piikkiin :)

En jaksa lakata ihmetellemästä, että miten ihmiset joiden kodit ovat valkoisia kauttaaltaan ja kaikki kalusteetkin valkoisia, oikein pärjäävät?? Itse ole puhunut jopa meidän väliovien maalamisesta joksikin muuksi kuin valkoiseksi. Kun katselee esim. ulkolaisia sarjoja, Emmerdale, saksalaiset sarjat jne.... näkee paljon värikkäämpiä koteja kuin meillä täällä Suomessa. Värejä käytetään ovissa ja seinissä paljon rohkeammin. Katseleppa uusin silmin telkan sarjoja, niin huomaat mistä puhun. Mutta valkoisen ystävät tietenkin laittavat kotinsa oman maun mukaan, kuten minäkin :)

Ei auta, ei auta. Yritän saa pian tehtyä niin pääsen vielä aurinkoisesta päivästä nauttimaan itsekkin.

Kuva: Huiskula. 

Ihan tavallinen tiistai.

Se on jotenkin tuo sisäinen kello sekaisin. Aamulla herää mielestään ajoissa ja kuitenkin kello on jo vaikka ja mitä. Sitten vastaavasti iltasella tuntuu ettei nukuta yhtään vaikka kello on jo hirveästi. Mokoma kesäaika! Kesäaikaan siirtyminen ei tuonut kevättä lähemmäksi, pakkaset jatkuvat ja säätiedoissa luvattiin sen yhä kiristyvän ja luntakin taitaa tulla. Viime vuonna pääsiäisen aikaan satoikin ihan kunnolla lunta, että tuskin ne lumityöt vielä tältä vuodelta ohi ovat. Aurinkoista päivistä on saatu kuitenkin nauttia ja vaikka tuuli on pitänyt ilman viileänä, aina sitä sentään joku tuuleton nurkka tältäkin tontilta löytyy :)

Tässä muutama kuva pääsiäisen ajan ajejeluista ja touhuista.

Viivillä oli pääsiäisenä leikkakaverina puolivuotias cocceri Opri.

Ja vauhtia riitti, korvat heilumaan!

Oikarinmäeltä.
Omiakin kulmia kannattaa katsella kameran kautta.

Oikarin tila. Vanhat pihapiirit ovat kiinnostavia.
Tässäkin on mukavasti rakennukset keskittetty ja kokonaisuuteen
sopivat mainiosti nuo keskellä olevat puut.

Mahtava koivukuja. Kaunis näin keväälläkin.

Kurkistus ikkunoihin.
Vanhat ikkunat ja puitteet ovat todella kauniita
Siistit ikkunat antavat talolle viimeistellyt ja omaperäisen leiman.

Uuraisillakin on muutamia hienoja kohteita joiden soisi säilyvän. Pari vanhaa taloa on sellaisia meitäkin kiinnostavia kohteita, enemmän kylläkin sillä lailla haaveilun puolella. Silti aina jonkin talon nähdessään sitä miettii, että vieläkö joskus olisi rohkeutta ja rahaa kunnostaa joku kohde. Kyllä puu- tai hirsitalossa on ihan oma tunnelmansa ja hyvä henki. Saahan sitä aina haaveilla. Tuon Oikarin tilan omistaa muuten nykyään Keski-Suomen Ajokoirayhdistys ja tiloja voi myös vuokrata.

Toinen pääsiäispäivä.

Raamatun mukaan toisena pääsiäispäivänä, maanantaina, Jeesus ilmestyi häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille, vakuuttaen heidät siitä, että hän oli noussut kuolleista ja on jatkuvasti läsnä.

Ja tähän päättyykin sitten hiljainenviikko tai pääsiäisviikko miten sitä haluammekin kutsua. Tähän onkin hyvä laittaa lopuksi pieni musiikkiarvoitus. Kuuntele tästä. Arvaatko esittäjän? Oikea vastaus on tuolla postauksen ihan alareunassa, älä kurki ennen kuin kuuntelet! 

Niin ja tänäänhän on myös aprillipäivä! 

Oikea vastaus on kaikkien tuntema Dingo-yhtye ja kappale on julkaistu levyllä Albion. Dinfon kappale "Sana saapui Ranskaan" on traditionaalinen sävellys. "Gaudete" (iloitkaa, ylistäkää) on keskiaikainen latinankielinen ja latinaksi esitetty Jeesus Kristuksen syntymän ylistys, jonka musiikki on sävelletty 1500-luvulla. Kappale esitetään a capellana (kappelityyliin). Soolo-osuudet laulaa poikatenori Niko Haukkala Cantores Minores-kuorosta. Neumannin version innoittajana on brittiäinen folk-rock-yhtye joka nousi brittien singlelistalle 1973. Dingo ja Neuman tekivät oman kappaleensa levylle vuonna 1989. 

Ja vielä vertailun vuoksi jos kiinnostaa itselleni tärkeän kuoron esityksenä Libera, Gaudete. versio.