Toinen muna ja muita pikkuiloja :)

Tänään onkin ollut oikein mukava päivä kun äiti ja iskäpuoli piipahtivat meitä katsomaan. Ja kyydissä minun poika Antti koiransa Majurin kanssa. Seuraa siis kaikille kun kolme koiraa pörräsi pöydän alla samalla kun me ihmiset kahvittelimme ja söimme. Omaa perhettä on aina mukava nähdä. Liian harvoin tavataan kun on tuota välimatkaa.

Käytiin myös kanat katsomassa ja vietiin heille vedessä liotettuja kuivaherneitä, herneenversoja ja salaattia. Herneet käyvät nyt hyvin kaupaksi, ne on uutta ja niitä syödään hirmuisella vauhdilla. Mennäviikon hittihän oli banaani. Siinä touhutettessa huomattiin, että munakin oli munittu. Pieni ja kauniin ruskea. Se on nyt sitten toinen muna, toissapäivänähän tuli eka. Asialla edelleen on epäilty olevan nuorin kana Maria tai Helmi. Ajattelimme laittaa yöksi taas riistakameran kanalaan niin nähdään kuka siellä pesällä käy munan pyöräyttämässä.

Äiti oli taas varannut ihania tuliaisia, kaksi uutta virkkaamaansa pitsiliinaa (kuvat myöhemmin), iso kasa lehtiä ja suloinen pikkupurkki jossa pieniä suklaamunia. Kyllä taas riittää luettavaa ja ihasteltavaa!

Pieni pikauutinen!

Tänään kanalasta löytyi ensimmäinen muna! Oli mahtava tunne kun luulin ensin, että joku kanoista on käynyt tekemässä superkakat, mutta kun menin lähelle pesää, huomasin, että se onkin muna! Mitä ihmeellisin ja kaunein pieni muna jonka pinta oli kauniin vaaleanruskea. Täydellinen muna ja se tuntui hiukan lämpimältä kädessä. Monen mielestä pikkujuttu ehkä, mutta meille kanojen omistajille se on melkein verrattavissa perhetapahtumaan :)
Epäilemme asialla olevan nuoren kanan koska muna oli pienempi kuin munat yleensä. Nuoremmat kanat tekevät pienempiä munia kun vanhemmat kanat. Laumasta yksi on viime kesän poikanen joka ei ole vielä edellisessä paikassa muninut, joten se saattaa olla tämän kanan ensimmäinen muna. Voi ihme! Huomista odotetaan jännityksellä, josko uusi muna odottaa pesässä?

Pääsiäistä kohti.

Muutama kuva piti napsaista aurinkoisen päivän kunniaksi. Kuvassa on osa Arabian 20-luvun kahvikalustosta. Ja lauantain kauppareissulta mukaan lähti sydäntä lämmittävän suloiset, kermanvaaleat freesiat jotka ovat herkkyydessään sykähdyttäviä ja pöydän läheisyydessä tuoksuu lempeästi keväälle.

Kanaset.

Kanat voivat hyvin, ruoka maistuu ja ovat kovin virkeitä. Touhuavat kovasti, jokainen on hiukan pulskistunut ja kukot ovat saaneet hetkessä kauniita sulkia. Vaan eivät muni. Moni on sanonut sen johtuvat sulkasadosta ja siitä, että päivä on vielä lyhyt ja hämärä. Täällä keski-Suomessa erityisen pilvinen ja hämärä kuten tässä taannoin saimme lukea.

Siitä huolimatta noista hauskoista taapertajista on tullut rakkaita lemmikkejä ja niiden touhuja on mukava seurata. Meillä oli viime yönä riistakamera siellä kanalassa, mutta ilmeisesti kylmän yön vuoksi olivat olleet nyt eri paikalla orsia nukkumassa. Siihen missä olivat nyt, sattuu nimittäin lämpöpuhallin puhaltamaan lämmintä, joten kyllähän siinä kelpaa yötä viettää. Parempaa kuvaa seuraavalla kerralla. Lisäksi tuo matka on liian lyhyt riistakameran kuvaukseen, siinä saisi olla pitempi matka kuvattavaan kohteeseen. Niin se on suunniteltu.

Danny.

Armi.

Helmi.

Vasemmalta alkaen: Minni, Helmi, Ritu, Armi, Amalia ja Maria.
Takana kukot Danny ja Gunter.

Kanalassa on muutenkin sävyisää porukkaa, tappeluita ei ole ollut eivätkä kukot käy kenenkään kimppuun. Moni kukko saattaa olla ihmisillekkin ärhäkkä, mutta ei nämä pojat. Saattaa johtua siitä, että molemmat saivat selkäänsä kolmannelta kukolta siinä edellisessä paikassa josta nämä kukkopojat tuotiin.

Syönnin jälkeen kukot kokoavat lauman nurkkaan jossa sitten jokainen alkaa sukimaan ja putsaamaan itseään. Ja nurkassa on ilmeisen lämmin ja turvallinen olla. Yöt nukkuvat orsilla vieri vieressä. Ja mielellään ainakin kukot tepastelevat siellä orrella päästä päähän.

Kukot ovat puoliksi Brahmoja ja puoliksi Tyrnäväläisiä. Kanat ovat kolme Brahmaa (Helmi, Ritu  ja Amalia) Jätti cocheja (Minni, Armi ja Maria). Ja ainakin nämä rodut ovat paitsi muhkeita ja kauniita, myös kuulemma hyviä emoja ja pitävät poikasista hyvää huolta. Pari ihan puhdasta maatiaiskanaa sopisi laumaan hyvin. Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan.

Ruokapuoli meillä on niin, että tarjoamme puolirehua, kotiruokaa, salaattia, hedelmiä ja vihanneksia. Ja tietysti kauraa joka näkyy maistuvan kaiken parhaiten. Lisäksi yritetään idättää herneenituja jotka ovat myös maistuneet hyvin. Vedessä yön yli liotetut rusinat menevät vauhdilla ja tänään oli naapurit antaneet banaania. Se oli kuulemma hävinnyt ennen kuin ehti kissaa sanoa :) Lähes kaikkea voi siis syöttää, tärkein muistisääntö on, että puolirehulla ruokittaessa pitää antaa myös reilusti muuta ruokaa mitä kotoa löytyy. Tietenkin niin, että ruoka jota kanoille annetaan, on sellaista jota itsekkin voisit syödä. Homeiset leivät ja hapantuneet eineet eivät käy.- ne kompostiin. Puhdas vesi on tietysti tärkeä. 

Näin aloittelevana kanaihmisenä voin kyllä suositella kanojen ottamista, tosin nekin kuten muutkin eläimet vaativat hoitoa ja huolenpitoa. Yhteiskanala on varsin kätevä järjestely koska silloin voi jakaa paitsi hoitoa, myös kaikki hauskat kokemukset. Että tämän kuluneen kuukauden perusteella voin sanoa näistä otuksista olevan kyllä paljon iloa ja mukavia hetkiä.

Voihan kappikello!

No mekin sitten innostuttiin lähtemään sinne Palsamäen huutokaupalle. Lähtiessä katselin mitä siellä on myynnissä ja yksi toimeksiantokin oli äidiltä. Sen tavaran hinta nousi hurjaksi, joten se meni toiselle huutajalle, mutta sitten oli tuo kaappikello huudettavana. Minähän olen aina haaveillut kaappikellosta, joten ajattelin, että jos kunto on kelpo ja hinta pysyy alle satasen, niin ostan sen. Kello lähti pienen kisan jälkeen kohtuuhintaan, 70 euroa. Se ei ole nyt toimintakuntoinen, mutta tutkin sitä yöllä ja etsin osia netistä. Toivon saavani siitä toimintakuntoisen.

Tässä pari kuvaa, palaan asiaan myöhemmin. Nyt on liian kaunis päivä hukattavaksi tässä koneella.

Ensin kelloa sovitettiin eteiseen. 

Mutta näyttäisi sopivan paremmin vierasmakkariin

Soitin vielä sinne huutokaupanpitäjälle ja kyselin mistä tuo kello on heille tullut. Kuulemma Äänekoskelta Kovistonkylästä. Joskus 70-luvulla on pariskunta sen rakentanut jollain työväenopiston kurssilla tms. ja sittemmin lapsenlapset ovat leikkineet sillä. Siksi siis kello ei toimi kun puntit ja ketjut on kiskottu irti. Tässä tapauksessa pitänee paikkansa siis vanha sanonta, että:" lapsille on annettu vaikka kellostakin viisarit"!. 

Niin tai näin. Toimi eli ei, pidän siitä kovasti ja se mielyttää minun silmääni. Olen varma, että jonain päivänä tuo kello vielä meillä käy ja soittaa tunteja. Se on kuitenkin itse tehty ja joku on sitä joskus ajatuksella vääntänyt. Eihän sellaista työtä voi ihan hukkaan heittää. Ja kai sitä kerran elämässä voi antaa uuden elämän vaikka vanhalle kaappikellolle vai kuinka?

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3.

Hyvää naistenpäivää! 

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

 -eeva kilpi.

Maaliskuun mietteitä.

Viime viikkoina on jäänyt tänä kirjoittelu. Flunssasta päälle jäänyt poskiontelontulehdus on vienyt voimia ja intoa kaikkeen tekemiseen. Toivottavasti tällä kolmannella kuurilla taltuu ja päästään taas normaaliin elämään kiinni.
Ilmatkaan eivät ole suosineet. Talvimyrskyä on riittänyt usemallekkin päivälle ja pakkasta on ollut viime päivinä kymmenkunta astetta. Jokin aika sitten oli tekstitv:llä ja taisi olla jollain lehdelläkin, että keski-Suomessa on koettu pilvisin talvi viiteekymmeneen vuoteen. Aurinko on paistanut joulukuun alusta helmikuun 19. päivään mennessä vain 18 tuntia yhteensä. Ja jotenkin tuntuu, että täällä Uuraisilla ei edes sitäkään. Ja siltä se on kyllä tuntunutkin.

Sairastaessa tulee tuijotettua telkkua enemmän. Joko olette bonganneet Jim-kanavalla pyörivän realitysarjan, Suomen huutokauppakeisari? Siitä on tullut nyt kaksi jaksoa ja uusintaa pääsee katsomaan perjantasin ja sunnuntaisin. Uusia jakso aina tiistaina. Sarjaa kuvataan täällä Uuraisilla, Kangashäkissä jossa on tuo Palsanmäen huutokauppa, Tästä linkistä näet mistä on kyse. Minusta on mukava katsoa miten esineiden hinnat määräytyvät, toisen romu on toisen aarre ja kiva nähdä myös kyliltä tuttuja kasvoja huutokaupassa.

Pääsiäistäkin on jo hiukan laitettu esille, narsissipurkit Jore osti naistenpäivän kunniaksi hiukan etuajassa ja miellähän täyttää Viivikin yhden vuoden samaisena naistenpäivänä. Että ehkäpä sitä tehdään nakkikakku Viiville.