sadonkorjuu alullaan!

Sipulit sentään saatiin kerättyä kuivumaan. Ja hyvä sato tulikin, onhan niitä tasaseen tahtiin jo koko kesä syöty, viety tuliaisina ja annettu ystäville. Punasipulin kasvuun olemme erityisen tyytyväisiä, samoin keltasipuli onnistui hyvin. Valkosipuli sai pientä takapakkia kun istutin sen, kuten kuulukin, viime syksyllä. Jore tosin ei muistanut talvivalkosipuliviljemääni lainkaan ja lättäsi aika kasat savea sipulipenkkiin. Ensin arveltiin, ettei nouse yhtään, mutta iloksemme sieltä sitkeä varret työntyivät läpi saven ja mullan. Sipulin koko jäi tosin pienemmäksi kuin viime syksynä, mutta josko tuo koko ei sitten niinkään vaikuta makuun.
Naapurista saatiin lisäksi kymmenen isoa valkosipulia, kiitos Tuovin ja Jallun, meillä on nyt kolmea eri kantaa ja tämä heiltä saatu on semmoinen vanhempi "Jokihaaralaiskanta" jota on jo vuosikymmeniä näillä nurkilla viljelty.

Viime päivät olemme nauttineet aurinkoisista ilmoista, ehkä kesän kauneimmat päivät ovat olleetkin juuri nämä. Lomanihan sattui sellaiseen aikaan, että melkein neljän viikon aikana oli vain kaksi sateentonta päivää. Toisaalta olen kyllä enemmän syysihminen, joten nautin suuresti kun puiden lehdet alkavat suhista syksyn lähestyvällä äänellä, järven pinta on aamuisin tyyni, ilma on raikas ja viileä vaikka aurinko paistaisikin. Metsä on täynnä kaikkea kaunista ja innolla odotellaan taas alkavaa sienestyskautta. Syksyllä on omat tuoksunsa, omat värinsä, oma tunnelmansa ja tunnen aina uhkuvani voimaa ja intoa tuntiessani syksyn ensin henkäykset. Siis tervetuloa ihana syksy!

Täällä blogitoimittajan puolella on taas ahkeroitu, pohjiin on tullut muutoksia ja se tarkoittaa taas sitä, että vanhat kauniit kuvapohjani eivät näyttäneetkään enään niin kovin hyviltä. Eli uusiksi meni. VINKKI! Blogissa olevia kuviani klikkaamalla saat ne isommiksi! Ja uutta ilmettä saa kommentoida!!
Kuvan tuohon taustaa löytäminen ei olekkaan niin helppo juttu ja omat kuvat venyvät kummallisiksi, malleissa taas ei ollut oikein mitään silmää mielyttävää.!Eli jos ihmettelit, että mitä ihmettä kuvassa oleva hääkakku liittyy blogiini, niin kerron ettei yhtiskään mitenkään. Se vain oli mielestäni sopivan sävyinen ja kaunis kuva, joten otin se pohjaksi. Vaikka hääkakkua on kyllä saatu natustaa kun Joren veli paukkasi yllätysvihille ja saimme olla todistamassa liiton siunaamista Tahkolla. Ja itku tuli silmään, oli niin yksinkertaisesti kaunis tilaisuus.

Ravintolapäivä on taas sunnuntaina, mutta emme valitettavasti osallistu siihen tällä erää koska olen töissä. Ohjelma on tänä vuonna kait muutenkin hiukan erilaisella konseptilla. Jos suunnittelet osallistuvasi tapahtumaan, löydät lisätietoa täältä:  http://www.restaurantday.org/fi/
Äkkiseltään katsellen Jyväskylästä löytyy 14 osallistujaa, Toivakasta kolme ja Äänekoskelta kaksi. Uuraisilta ei tällä kertaa ketään. Toivottavasti seuravan kerran meillä on taas mahdollisuus lähteä tempaukseen mukaan.

Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti aurinkoisia puuhailupäivä toivotellen!

Jaana Ukkivaarasta

Epäröinnin hetkellä mieti kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä.
- Tommy Taberman -

Niin paljon tehtävää ja ihan liian vähän aikaa...

Kevät meni vauhdilla ja juuri eilen Joren kanssa tuumittiin, että toukokuulla pitämäni reilut kaksi viikkoa lomaa sattuivat ajoittumaan huonosti. Kevät oli kovin myöhäinen ja kylmä, ei oikein voinut aloitella kevät-töitä eikä pihanlaittoa. Sateet tekivät nurmikosta ja istutusalueista niin kosteat, että siellä liikkuminen oli enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Sateisen ja kylmän kevään jälkeen päästiin kesäkuulle joka sekin alkoi oikukkaiden säiden saattelemana. Parina päivänä kesäkuun ekalla viikolla saatiin pakkastakin muutamia asteita,  joillain paikoilla oli ollut viittä ja kuuttakin astetta.  Meillä isompia vahinkoja ei tullut, joitakin saniaisia paleltui ruskeaksi, yksi Jaloagrevo ja Lukin lilja. Sikäli harmillista, että lilja oli kukkimassa juuri ensimmäisiä kukkiaan ja koko kukkavana paleltui. Uusia vihreitä lehtiä on tullut, mutta voi olla ettei se enään jaksa tehdä uusia kukkavoja. Emme olisi voineet pitää sitä enään pitempään sisällä ruukussa koska varsi venyi ja vanui pituutta ruukussa.

Tuolla kotisivun kuva-albummissa on kuvia keväisetä pihastamme, sieltä voit katsoa miten syksyllä istuttamamme kerrotut tulppaanit ja narisissit ovat kasvaneet. Jotkin oikein hyvin, jotkin hiukan huonommin. Eniten ihmetyttää minne kaikki siniset tulppaanit ovat talven aikana häipänneet. Meillähän oli niitä yhteensä 35 sipulia, kahdesta eri paikasta ostettuja ja eri paikkoihin istutettuina. Osasta on tullut oransseja, osa ei ole noussut pintaan. Voi olla, että nämä oranssit ovat sellaisia jotka ovat myymälässä menneet laareissa sekaisin, mutta osa on joko syöty, märkääntynyt talven aikana tai jotain muuta. Pitää vielä penkkejä siivoillessa kopasta maata syvemmältä josko arvoitus selviää.

Kasvihuoneen laitoimme kuntoon viikko sitten, siellä on nyt tomaatintaimet hienolla kasvulla; pensastomaattia, päärynätomaattia, Tanskan vientiä ja mikrotomaattia on tulollaan. Omasta siemenistä kasvatetut taimet menehtyivät taas, alku näytti hyvältä, mutta sitten kasvu pysähtyi ja ne näivettyivät hetkessä. Valonpuute ja lämmin huoneilma taitavat olla ne epävarmuustekijät. Onneksi taimet saa ostettua vaikka siinähän se harmi on, että lajikkeita joita täällä on tarjolla, on kovin vähän. Esim. tuo Tanskan vienti ei oikein taida joutua näillä leveysasteilla. Sen valmistuminen on aina ihan viime tingassa ja jotta saisi hyvän sadon, pitäisi olla lämmitettävä kasvihuone.

Tomaattien lisäksi tulossa kasvihuoneeseen on vielä pari kurkkua, ne haetaan piakkoin taimitarhalta Puurusen puutarhalta. Yksi ostettu paprikantaimi voi kasvihuoneella hyvin ja kaverina on viime vuonna Lealta saamani paprikantaimen tuottamista paprikoista talteenotettuista siemenistä kasvatettu paprikantaimikin on terhakalla alulla. Basilika on istutettu tietysti myös ja ihan pian laitamme vielä Paksoin kasvamaan. Viime vuonnahan meillä kasvoi hyvin tuo Paksoi joka on siis thaikeittiöstä tuttu kasvis jota voi paistaa, vokata tai käyttää sellaisenaan.

Puuutarhassa ja pihalla puuhailua on viime aikoina hiukan hidastanut perheeseen tullut uusi koira, ihana, pienen pieni Viivi! Viivi on siis pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira joka on syntynyt naistenpäivänä 8.3. ja on nyt 14 viikkoinen vesseli. Ihana ja vikkelä pieni viipottaja joka ehtii joka paikkaan. Olemme molemmat olleet aivan polvillaan pienen otuksen kanssa, niin ihana se on! Sissi on hyväksynyt pikkuisen hyvin ja nyt nukutaan yhdessä, syödään yhdessä ja jopa rakas Sissin oma tyyny on saanut kävistä välillä Viivinkin leikeissä. Vähän tietysti Sissin innostusta rajoittaa sen omat kivut ja vanhuus. Kipujen ja sairauden myötä sillä tuntuu olevan välillä kaipuu omaan aikaan eikä se jaksa enään innostua kaikesta kuten ennen. Koiran omistamisen surkein hetki onkin vaikean päätöksen tekeminen hetkenä joilloin on vain parempi päästää rakkaasta lemmikistä irti. Siihen hetkeen valmistautumisesta huolimatta on vaikea asettua. Suru rakkaan kumppanin lähdöstä ottaa aina koville. Koirahan jakaa kaiken huomionsa sinun kanssasi, iloitsee aina näkemisestäsi, on läsnä kaikissa elämän hetkissä. Toivomme, että saisimme pitää Sissin vielä tämän kesän tietäen kuinka kovasti se nauttii kun saa päivystää rapulla aamuauringossa tai samoilla metsässä haistelemassa kostean maan tuoksuja etsien jälkiä myyristä tai sammakoista.

Tässäpä kuulumisia tällä erää, kunhan kiireet helpottavat, lisää kuvia ja tarinaa :) lupaan sen, että ihan näin pitkää taukoa ei tule!

Nautiaan kesän tulosta ja suloisen valoisista kesäöistä!

Oman pihan kukkijat.

Vesisade- varma kevään merkki!

Torstaina, eli eilen, saimme maistaa mitä ihaninta kevätpäivää. Tänään keli on ollut juuri sellainen mikä tekee keväästä surkean ajankohdan. Vettä sataa, maisema on haalea ja harmaa. Lumihanget näyttävät kurasta ja kaupungissa pölystä likaantuneina suorastaa surulliselta. Lumen sulaessa paljastuu kaikkea mitä talven aikana sinne hankeen on hautuatunut; koirankökköjä, tupakantumppeja, roskaa, kasvinjäänteitä edelleiseltä sykyltä ja tästä kaikesta surkeudesta kuitenkin paljastuu hyvinkin nopeasti mitä ihanin kevät. Kevät joka herättää mielen, virkistää sydämen ja sielun. Kevät, joka pyyhkäisee kaiken likaisen, nuutuneen ja rapaisen maiseman hetkessä vihreään verhoukseen ja mieltä ilahduttaviin kukkiin joita putkahtelee pikku hiljaa.

Kevät tulee juuri silloin kun sitä eniten kaipaa. Silloin kun hiukset roikkuvat oudon värisinä ja kuivina pipokauden riuduttamina kehystämässä valkoisia naamojamme. Silloin kun talvivaatteet alkavat näyttää kauhtuneilta, haalistuneita ja kuluneilta. Ja juuri silloin kun mieli on synkkä, eikä sydän jaksaisi enään yhtään sateista ja tuhnuista päivää. Silloin tulee pelastava kevät joka herättää mustiin pukeutuneet Suomalaiset,  vapauttaa toppatakkikansan talvitamineistaan ja herättää meidät kevääseen.

Lupailin tuossa taannoin tammikuussa, että herättelen tätä blogia henkiin ja näin siis teenkin. Jatkossa voit seurata Ukkivaaran meno sanoin ja muutaminen kuvin täältä. Tietysti kotisivu päivittyy kuvilla edelleen, mutta senkin ulkoasun uudistan tässä lähiaikoina kun vain tulee sopiva rako. Juuri nyt on taas monenmoista puuhaan tavallisen arkipyörityksen lisäksi ja iloinen vauvauutinenkin on; meille tulee parin viikon päästä koiranpentu, pieni pitkäkarvainen kääpiömäyräkoiratyttö. Sissi saa kaverin ja pieni tulokas saa Sissistä toivottavasti huolehtivan karvakaverin. Kuvaa ei tähän hätää vielä ole, mutta Googlettamalla saat käsitystä jos rotu ei ole ennestää tuttu. Tyttö tulee tästä ihan läheltä, 6-7 kilsan päästä joten kasvattaja on tarvittaessa lyhyen matkan päässä.

Mitäpä tässä sitten tällä erää muuta kun odotellaan sitä kevättä ja muistellaan mitä syksyllä istutettiin, tässä maistiaiset. Toivottavasti myyräläiset eivät ole purreet tai kuljetelleet sipuleita :)

Ja nyt niitä selityksiä...

Tämä blogini on uinunut ruususen unta ja syitä on monia joista päälimmäiset ovat päivitysongelmat. Picassahan uudisti kuvaesitysmuotoa tässä taannoin ja se johti kaaokseen  monen blogissa. Blogipohjat kutistuivat olemattomiin ja olivat lähinnä epäonnistuneen oloisia ja vaikeasti luettavia. Ongelmia on nyttemmin korjailtu ja koodit on saatu kohdilleen joten tämäkin blogi näyttää taas kuvineen kaikkineen aika samalta kuin ajattelinkin se alunperin näyttävän. Joissakin valokuvissa on vielä outoja kokoja ja se vääristää kuvien mittasuhteita. Mietin vielä korjaanko ne, annanko olla, lataanko kuvat uudelleen vai poistanko. Toisaalta on mukava selata vanhojakin postauksia,joskus myöhemmin ja joihinkin liittyy myös muiden kirjoittamia lukijakommentteja joita tietystikkään en haluaisi menettää. Eli tuumaillaan.

Tarkoitukseni kuitenkin on herättää tämäkin palsta jollain tasolla henkiin uudelleen kevään myötä. Teille kaikille sivulle eksyneille toivotan hyvää talvea ja mitä ihaninta kevään odotusta!

Kesän hurmaa!

Tähdenlentoa elokuun yössä!

Todelisia tähdenlentojen öitä on taas luvassa elokuiseen tapaan kun maapallo risteää sellaisten komeettojen kanssa joissa on tarpeeksi ainetta tuottamaan selvästi havaittavat tihentymät tähdenlennoissa. Parvi on aina nimetty sen tähtikuvion mukaan, mistä meteorit näyttävät tulevan, siitä siis nimi tälle elokuiselle Perseidien tähdenlentoparvelle joka  pulppuaa Perseuksen tähtikuviosta. Koska Perseus on hyvin korkealla pohjoisella taivaalla, on tämä tähdenlentoparvi erityisen hyvä Suomesta ja muualta pohjoisesta katsottaessa.  Perseidejä näkyy heinäkuun 17. ja elokuun 24. päivän välillä. Tänä vuonna taivaalla on nähtävissä poikkeuksellisen paljon tähdenlentoja 12.-13.8. välisenä yönä johon meteroriparven maksimin pitäisi ajoittua.

Olemme Joren kanssa seuranneet tätä elokuista näytöstä jo neljänä aikaisempana vuonna. Yhtenä vuonna ajelin Kangasnimeltä Kirkkonummelle jolloin puhelimessa matkan ajan vertailimme havaintojamme öisellä taivaalla, Jore Kangasniemen mökiltä käsin ja minä autosta mitä matkalla näin.
Jos tähdenlennot ovat oikein kirkkaita, voit nähdä ne myös sellaisella paikalla jossa on "valosaastetta". Meidän kotipiha on hyvä paikka tarkkailla koska katuvalaistusta ei ole ja naapureista kajastuu vain pieniä valoja matkan päästä, Siispä lepolasset makuuasentoon, lämmintä päälle (tänä vuonna ei varmaan tarvikkaan paljon pukea jos lämpimät ilmat jatkuu...), mukava asento ja termariin kahvia. Siinäpä välineet sitten oikeastaan ovatkin joita tarvitset.
Tähtiseurojen sivuja selaillessani luin, että hyvänä yönä tarkaavainen katselija voi nähdä peräti 150 tähdenlentoa tunnin aikana. Sellaista määrää emme ole koskaan nähneet, mutta useita kummeniä kylläkin ja sekin on tehnyt meihin valtavan vaikutuksen vaikka emme mitään erityisiä tähtiharrastajia olekkaan.Joitakin havaintoja on tietysti vuosien mittaan mekin tehty, mm. 2006 oli Kanavuoren yllä poikkeuksellisen kirkas tähdenlento jota ensin luulimme koometaksi (eli pyrstötähti), mutta se oli havaittu ja tunnistettu muuallakin ja näkyi usealla paikkakunnalla mm. Hankasalmella ja videokuvattiinkin Pieksämäellä. Ilmakehään törmännyt kappale oli ehkä nyrkinkokoinen tai hieman suurempi kivenmurikka. Hieno näky ja kokemus meille!

Perseidien meteoriparvesta on tehty havaintoja jo kahden tuhannen vuoden ajan Varhaisimmat havainnoista ovat Aasiasta ja Euroopassa parvi on tunnettu myös nimellä Pyän Laurentiuksen kyyneleet, joka viittaa keskiajalla kuolleeseen katoliseen pyhimykseen; Pyhään Lauriin.

Tomaatit.

Tänä vuonna kasvihuoneella on tomaatti onnistunut hyvin, siis kasvanut erinomaiesti, mutta mikä lie sitten on kun ei kuitenkaan tomaatit valmistu? Yhtään punaista poskea ei ole vielä näkynyt vaikka kaikki asiaankuuluvat jutut; on katkottu lavat ajoissa, varkaat karsittu pois, lehtiä on karsittu ja kasteluakin on vähennetty. Luomulannoitetta on annettu kuten aikaisempinakin vuosina, istutuksen yhteydessä ja heinäkuussakin.
Tänään otin yhden oksan jossa muutama tomaatti, sisälle kypsymään Saapa nähdä tuottaako tuo toiminpide yhtään punaposkea.
Jostain keskustelupalstalta luin, että lajike Tanskan vienti, jota siis meilläkin on pari, on myöhäinen lajike joka ei ehdi täällä kunnolla valmistumaan ja kypsymään. En tiedä kuinka tuo pitää paikkansa, mutta ajattelimme kuitenkin kokeilla sen sijaan ensi vuonna jotain muuta. Muitakin lajeja tietysti on, kuten pensastomaatti, kirsikkatomaatti ja yksi jota en nyt taas tähän hätään muista. Kaikissa lajikkeissa on sama tilanne, punaisia tomskuja ei vaan näy.
Nyt kokeilimme myös basilikan kasvattamista tomaattien välissä tuhohyönteisten varalle ja niitä ei ole tänä vuonna ilmestynytkään. Yhtenä vuonna taisi olla jo ostetussa kurkussa kirvoja joisa oli hiukan riesaa. Ja tänä vuonna jos milloin noita erilaisia siivekkäitä onkin riittänyt. Jore katseli juuri harmistuneena, että nauriit, punajuuret ja kaalikin on lehtiosiltaan tyystin syöty reijille. Samoin kävi myös rucola-salaatille josta juuri ei  syötävää omaan pöytään saatu.