Lukinlija

Äidiltä sain keväällä kaksi lukinlijan sipulia jotka laitoin uuteen kuosiin muokattuun pöllöpenkkiin josta näin ollen tuli liljapenkki. Eilen kastelin pikaisesti penkkiä ja totesin, että siellähän on lukinlija pukannut pitkän varren ja kaksi nuppua varren päähän. Tänään kierreltiin istutuksia naapurin Raijan ja heidän japanilaisen vieraansa kanssa ja huomattiin, että liljahan oli aukaissut jo ensimmäisen kukkansa! Ja erikoisen kaunis kukka se onkin, kuvankin otin, mutta en ehdi sitä nyt tähän väliin latailemaan. Paljon muutakin on puutarhassa tapahtunut ja toivosi, että ehtisi itsekkin pistää tapahtumaan, vaan kaikkea ei ehdi millään.

Niin ja myös äidiltä ja Kallulta saamamme juhannusmorsian pullistelee nuppujaan lupaavasti. Taitaa käydä niin, että se ehtii avaamaan kukkansa ennen ihan siinä vieressä olevaa neljän polven naisen juhannusruusua, että terveiset tässä samalla sitten myös Pirkolle!

Palaampaa asiaan kuvan kera huomisella- juhannusmorsiamme kuvaan heti kun ensimmäinen kukka aukeaa. Ja niin muuten, kauniita ovat nuo luonnonkukatkin nyt. Koskikierroksella Kapeenkoskella kuvasin mm. kukkivaa Vanamoa joka on tarkemmin tarkasteltuna myös lumoavan kaunis ja herkkä vaatimattomuudessaan. Kielo lopettelee kukiintaansa, mutta tienvarret ovat aivan punaisenaan ailakkia ja kurjenpolvia on aivan mahdottoman paljon. Viikko, toista sitten ihastelimme pientä mesimarjankukkaa ja tänään todettiin, että puolukankukkaa on lupaavasti. Mustikkaankin pääsemme varmaan jo ihan parin viikon päästä kun raakileet ovat jo niin kauniilla kasvulla.

Tulppaanin hurmaa.

Hyvää syntymäpäivää mulle! Juu, kyllä ei ole minun synttäri, mutta lahjat ainakin tulivat ajoissa Äidiltä. Tosin täytyy tunnustaa, että toinen kirja oli minulla ensin lainassa äidiltä. Loisto-opuksia. Tänä vuonna tuota Puutarhurin ABC- ohjelmaa tulikin vain kuusi jaksoa. Löysin netistä ohjelmatiedoista YLE:n sivuilta, että luvassa olisi lisää jaksoja ihan elokuulle asti, vaan eipä ollutkaan koska se oli viime vuoden ohjelmatietoja. Harmi. Minulta kuin meni neljä jaksoa ohi, kaksi ehdin katsoa ja nauhoittaa, mutta ehkäpä jaksoja vielä esitetään josku myöhemmin.

Kotipihalla on ihasteltu Joren yllätyspenkistä paljastuneita upeita tulppaaneja. Muut sipulikukat eivät olekkaan kukkineet tänä vuonna niin hyivn, mutta se lienee kovan talven jälkeisiä ilmiöitä koska vastaavaa olen kuullut ystäviltäni ja mm. äidin puutarhassa on samat ongelmat. Ensi vuonna uusin odotuksin ja tänä syksynä uusia sipuleita maahan.

Kasvimaa on nyt valmis ja siitä innostuneena värkättiin vielä väliaikainen kasvimaa johon tuli perunaa (kuusi lajiketta; Viktoria, Rieken, Van Gogh, Rosamunda, Pito ja Timo. Lisäksi Jore innostui sekoittelemaan sokeriherneestä, tavallisesta herneestä ja kahdesta muusta lajikkeesta erän jota taisi tulla hieman liikaa. Penkkejä tuntuu olevan nyt vähän siellä sun täällä. Viime vuonna herne kasvoi hyvin, toivotaan että myös tänä vuonna. Jore totesikin viime vuonna, että sai kerrankin syödä herneitä niin paljon kun huvittaa!

Yllätyspenkin kukintaa.

Joren pieni puuviljelmä.

Viime syksynä Jore tilasi toista sataa erilaista pientä puuntaimea mm. mustakuusi, douglaskuusi, siperianpihta, lehtikuusi, visakoivu, runkoruusua jne... ja ne istutettiin talven ajaksi purkkeihin jotka sitten haudattiin maahan. Taimet ovat selvinneet hyvin talvesta, vain parissa pienessä kuusessa oli pienehköt paleltumat jotka saadaan häivytettyä pienellä hoitoleikkauksella. Tässä kuvassa osa taimista, osa on puutarhan puolella pellossa.

Pöllöpenkki.

 Tässä kukkapenkkiprojektista kuva viime vuodelta, tämä penkki nimettiin pöllöpenkiksi. Johtuu lähinnä siitä, että meillä oli lintuharrastusmielessä hyvä kevät ja alkukevät kun meidän entisellä mökillä oli viirupöllön poikasia jonka rengastamisessa olimme mukana. Ja olihan niitä viirupöllöjä meidän kotitontillakin runsaasti.

Kesällä 2009 penkki oli kesäkukilla enimmäkseen.

Ja täältä näyttää 2010. Nyt on erilaisia liljoja.

Pitkästä aikaa muutama rivinen.

Jep.- en ole kirjoitellut. Kaksi syytä tähän joista ensimmäinen on se, että meidän pihalla ja puutahassa ei tapahdu mitään. Oikeasti!! siis mikään ei kasva, eikä kylmien ilmojen vuoksi ole voinut tehdä mitään. Multakasatkin on osittain vielä jäässä. No, se toinen syy; kannettavani päsähti ja sehän johtaa auttamattomasti tilanteeseen, että ei voi, ei pysty. Uuden hankintaa on mietitty ja tutkailtu malleja. Mutta asiaan kuitenkin näin lainakoneelta.
Sarin puutarhablogista luin, että koivuissa jo vihertää. Piti käydä oikein katsomassa, että mikä miedän koivujen tilanne on. Ei viherrä. Pihalla on nyt sellainen pysähtyneisyyden tila. Päähän sattuu kun toivorikkaana aamuisin aina vetäisee pihakamppeet niskaan ja marssii päättäväisenä pihalle, ihan vain todetakseen, että ilma on yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä, lätäköissä ja ojissa on jääriitettä. Jäät sentään lähtivät kotijärvestä vappuna vaikka taisin epäillä, että eivät sula tänä vuonna juhannukseenkaan mennessä :O

Jotain pientä on kuitenkin yritetty aina vesi-räntä-rae-kuurojen välissä tehdäkkin. Raparperi sai lopullisen paikan kasvimaan takaa luomualueen reunasta ja samalla revimme myös villivadelman pois. Vaikka kuinka vahvat hanskat laittaisi, niin aina vaan piikit tulevat hanskoista läpi, on se sitkeä kasvi se.
Aikaisemmin kerroin jänistuhoista. Yksi omenapuu on niin pahoin jäniksen syömä, että siitä on jäljellä enään alle puolimetrinen runkoranka, ei ainuttakaan oksaa. Pari muuta on kokenut jäniksen koston myös, mutta ne saatiin varmaankin leikkauksen avulla pelastettua. Kesä näyttää miten onnistuimme. Lunta oli niin paljon, että parhaimmatkaan suojaukset eivät riittäneet ja pahinta vielä, että ihan kevät-talven lopulla koettiin nämä menetykset kun pitkä talvi oli jo selvitty ilman mitään vahinkoja. Tätähän se on kotipuutarhurin arki, aina jotain pientä vitsausta vaivana, milloin myyrät, kasvitaudit tai jänikset. Kaikista pienistä tappioista on kuitenkin aina jotain oppinut seuraavan talven varalle.

Etupihan puolelta kaivelin tänään syksyllä istuttamaani narsissipenkkiä ja ihmettelin kun ei mitään ala näkyä. Ja totta tosiaan, ei siellä ollut sipuleissa juuri eloa, muutamassa oli ihan pienoiset piipat päässä, mutta juurikasvustuokaan ei ollut syksyllä tullut lainkaan! Nostelin koko penkin ympäri ja siirsin narsissit uuteen aurinkoisempaan ja lämpimämpää paikkaan. Toivotaa, että tämä oli viisas veto. Taitaa olla niin, että tuo rakoliiterin edusta on niin pitkään keväällä kylmä ja varjoinen paikka sipulikukille. Uusi paikka on rakoliiterin tien puoleisella sivulla ja sinne laitoimme myös mökiltä siirtämäämme juhannusruusua sekä muutamia  kääpiövuorimäntyjä. Mukava kun pihasta päin näkyy kaunista myös tielle.

Aloitimme tänään myös muokkaamaan uutta perenapenkkiä joka tulee tieltä katsellen talon vasemmalle puolelle, erkkerin kohdalle. Ajatus on, että penkki avautuu mukavasti pihaan päin, reunustaa pihan vasenta laitaa ja mikä tärkeintä; voimme ihailla sitä sisältä käsin istuessamme erkkerissä syömässä tai kahvilla.
Pituutta penkillä on n. 12 metriä ja leveyttä yksi metri. Penkki reunustetaan HB-betonin vallikivellä. Otin muutaman aloituskuvan, mutta en saa niitä nyt tähän hätään tänne siirrettyä.
Perenapenkkiä on iltaisin suunniteltu Joren kanssa yhdessä ja siihen meillä onkin kaikki tarvittavat kasvit jo olemassa ja odottamassa siirtoa. Huolellinen suunnittelu on paitsi järkevää myös kutkuttavan mukavaa kun voi selailla lehdet ja kirjat etsien vinkkejä ja mikä tärkeintä, voi muistella samalla mistä siihen siirrettävät kasvit ovat peräisin. Ilta ja toinen siinä vierähtikin, mutta kuten Jore tänään tuumaili: "siitä tulee muuten hyvä!"
Ja minä taas olen tuumaillut, että miten mukavaa on kun kevät etenee ja pääsemme pakertamaan pihaamme.

Viikko vielä töitä ja sitten viikko lomaa, se tuleekin nyt hyvään saumaan kun on tuota puuhaa ja mikä vielä mukavaa, äiti ja Kallu tulevat lomaviikolla piipahtamaan. Minulla onkin äiteelle taas kaikenlaista näytettävää ja kerrottavaa :) Samalla vietetään jälkikäteen äitienpäivää jolloin ajelemme Puurusen puutarhalle hakemaan varaamani keijunmekot äidille ja minulle. Käynti puutarhalla on aina elämys koska tämä Puurusen tarha on siistein, kaunein, ammattitaidoiltaan ja valikoimiltaan paras puutarha jossa olen koskaan käynyt, että tiedätte jos tänne Uuraisille päin eksytte :)

Tässäpä vielä kuva raparperistamme, se on alkujaan äidiltä tuotu ja meillä ainakin näyttäisi voivan ja kasvavan hyvin. Saapa nähdä tuleeko viime syksyn kaltaisia superlehtiä tänäkin vuonna siirrosta huolimatta.