Uusi perheenjäsen Miina.

Meillä nuppiluku pirtissä lisääntyi yhdellä koiralla kun pari päivää sitten Jorma ja Antti järjestivät oikein jymy-yllätyksen. Sanoivat lähtevänsä jotain autoa hakemaa Lahdesta, mutta olivatkin livahtaneet Nousiaisiin hakemaan 3,5 kuukauden ikäistä kaniinimäyräkoiranpentua jollaista olemme Jorman kanssa jo melkein vuoden päivät etsineet. Meidän kääpiömäykkytyttö Viivi on vanhan mäykkymme, Sissin kuoleman jälkeen ollut ilman kaveria ja kyllä itsekkin on kaivattu toista koiraa siihen kotiin touhuamaan. No, nyt on touhua ja tohinaa yllin kyllin kun tämä pikkukoira onkin ihan mahdoton menijä ja Viivikin siinä sivussa on kovasti piristynyt. Jos ei syödä, juostaan tai leikitään. Ja ulkonakin onneksi vain aste, pari pakkasta joten voidaan ihan rauhassa opetella sisäsiistiksi kun ei pakkanen haittaa pissareissuja ja ulkonaoloa. Parempia kuvia tulee myöhemmin, tässä nyt kuitenkin jotain.

Kotimatkalla autossa.

Miina tuumii.

Viivin kanssa leikeissä.

Ja sitten vähän unta.

Toinen asia josta sain tiedon tänään, on se, että minut on hyväksytty eräopaskoulutukseen joka sopivasti täydentää tätä nykyistä, vielä käynnissä olevaa koulutustani. Kurssi aloittelee 27. tammikuuta, että hiukan päällekäisyyttä tulee tuon toisen kurssin kanssa, mutta pitää kiriä tehtävät alta pois,niin ei tarvitse sitten enään suorittaa kuin pari näyttökoetta. Näytöt ja tehtävät on joka tapauksessa suoritettuna maalis-hutikuun aikana, joten hyvin ehtii puuhailemaan ja olen varannut vähän lomapäiviäkin sitä varten, että saa tehdä rauhassa tehtävät alta pois. Jorma kannusti jatkamaan opiskelua ja on ollut mukana tukemassa tässä nykyisessä koulutuksessakin koko ajan, mikä on tosi hieno juttu. Ja on ollutpaljon sellaisiakin reissuja, luentoja ym. joihin Jorekin on voinut tulla mukaan koska hänelläkin on kiinnostusta näihin ympäristö- ja luontoasioihin. 

Katselin tuota kurssiohjelmaa ja siellä on varsin mukavasti erilaisia retkiäkin tarjolla ja koko koulutus huipentuu keväällä 2016 kymmenen päivän vaellukseen Ruotsissa tunturilla. Uskon, että mukavaa tulee olemaan ja osa asioista on tuttujakin tämän toisen koulutuksen kautta ja vissiin vähän helpotustakin sitä myöden kursseihin.

Ensi viikolla kuitenkin vielä opiskelemaan lahopuujuttuja, ulkoilureittien rakentamista ja mm. tiistaina lasketaan jään alle verkot jotka koetaan perjantaina aamusta. Opettajan mukaan varma kuhapaikka, toivottavasti, vaikka haukikin olisi kova sana kun siitä tykkään paistettuna eniten. Mukava on nähdä taas kurssikaverita ja pian meidän yhteinen taival päättyy kun on enään pari yhteistä lähiviikkoa jäljellä. Surulinen uutinenkin ennen joulua tuli, yksi meidän kurssilaisista menehtyi nopeasti maksasyöpään, eli näin arvaamatonta tämä elo on- taas hyvä muistutus siitä, että pitää omassa elämässä miettiä mikä on oikeasti tärkeintä ja tehdä niitä. Tietysti arki, velvollisuudet ja työ vievät oman siivun ajasta, mutta jäähän sitä aikaa vielä senkin jälkeen mukaviin asioihin käytettäväksi.