Jo pitkään on ollut mielessä, että pitäisi opetella tekemään leipää ja se käväisi taas uudelleen mielessä kun tehtiin noita katkarapuleipiä. Ainakaan täällä keski-Suomessa ei leipäasioilla voi leveillä vaikka pieniäkin leipomoita on viime vuosina tänne tullut. Toisaalta ei ihan pelkän leivän perässä viitsi ajaa 30 kilsan matkaa jos ei muita asiota ole kaupunkiin päin. On yritetty pitää semmoista linjaa, että ostettaisiin lähituottajilta ja lähikaupoista, vaikka tietysti tulee ajoittain kaupungissakin käytyä ostoksilla. No, siis se leipäasia. Etsin niihin katkarapuvoikkareihin sellaista maalaisleipää, mutta jouduin ostamaan jotain vehnäpaahtoa kun kaupassa ei yksinkertaisesti ollut mitää muuta kuin ruiseleipiä ja noita paahtoleipäpaketteja ja jotain muita pussituotteita, mutta ei mitään kaukaisestikkaan vuokaleipää muistuttavaa.
Leipäkirjojakin minulla on, netti on pullollaan hyviä ohjeita, joten ei se ainakaan siitä pitäisi olla kiinni. Sikke Sumarillakin on siinä Namaste keittokirjassaan parikin hyvää ohjetta, että pitäisi siis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä sitä leipää. Tosin paikallinein Jokihaaran leipomon leipä on hyvää, muistuttaa ihan melkein Tamperelaista rievää ja hyvää ruisleipää saa Ruutin leipomolta. Ruutin ruisrevittyä, se on oikeastaan melkein saman makuista kun Tamperelaisen Linkosuon Tukkipoika. Tai en oikeastaan tiedä, että onko sitä enään valmistuksessa koska ainakaan Jyväskylästä sitä ei enään saa kaupoista.
Jospa siis tässä kevään korvalla ottaisi tuon leipä ja leivontajutun ihan oikein työn alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti