Pakkanen vaan jatkuu..

Mitenkäs tämä talvi tuntuu nyt niin kovin pitkältä? Kevättä kohti mennään ja pakkanen vaan kiristyy. Tänäänkin meidän mittari näytti -24,8 astetta. Sitten vähän harmittavakin juttu on pihassa havaittu. Lumihangen noustessa yli metrin reilusti, olipa jänis päässyt järsimään kahta pientä omenapuuta aivan tontin laidalla. Koko talvena ei ole juuri jäniksenjälkiä näkynyt, mutta jostain metsän reunasta on yksi tiensä tällekkin tontille löytänyt. Verkkoa ja ruonkosuojaa on, mutta eihän sitä syksyllä osannut varautua tälläisen lumimäärään ja siihen, että koko omenapuu olisi pitänyt paketoida. Tänä vuonna myyrät eivät ole olleet kiusana, että sen puoleen on päästy helpolla. Pakkasesta huolimatta on mukava seurailla lintulaudan tapahtumia.

Terassin kukkatynnyrit.

Tältä näytti syksyllä etuoven sisäänkäynti. Huiskulan kallunat ja kanervat ovat kestäneet kovan talven yllättävän hyvin ja kesäkukka-asetelmista siirretyt muratit näyttivät pitkään talveen hyvältä. Nyt alkaa tosin lehtiä irtoilla. Voi kun voisikin nauttia noista ihanista elämänlangoista pitempään kuten esim. saksassa, englannissa ja ranskassa. Niin ja taisi olla niin, että tuo talvehtii ikivihreänä myös tanskassakin.

Latoprojekti.

Polttopuiden säilyttämiseen piti löytää joku rakennus, päädyimme Kannalan pieneen latoon jossa puut saavat tuulettua rauhassa, se oli helppo koota itse ja mikä tärkeintä: se soveltuu ympäristöön ja maisemaan. Myöhemmin syksyllä kulkuteiden molemmille puolille istutettiin juhannusmorsian ja juhannusruusu (kerroinkin siitä aikaisemmin pari-kolme kirjoitusta sitten). Nurmikko laitetaan tänä tulevana kesänä ja hiekkakäytävien reunat rajataan.

Ja tässä samainen lato tieltä taloon päin tarkasteltuna.

Kukkapenkkiprojektit.

Viime vuonna aloitimme pihanteon ja puutahan muokkaamisen. Kun lumet alkavat sulaa,  päästään näkemään miten aloitetut penkit ovat talvehtineet ja mitä niille vielä pitäisi tehdä. Tässä kuvakertomus etupihalla olevasta pyöreästä penkistä joka sai viime vuonna jo lähes lopullisen asunsa.
Alimmaisessa kuvassa näkyy jalanjälkiä vana, niiden on tarkoitus osoittaa missä kohtaa tulee kulkemaan pieni kivipolku joka jakaa kasveja ja helpottaa penkin huoltoa.

Uusi tuttavuus.

Joulukuussa pisti Kodin Terrassa jouluostoksilla silmää saksalainen lehti nimeltä Landlust. Ostin sen itseasiassa parin muun lehden kanssa äidin joulupakettiin ja viime vierailulla äiti toi sen tänne. Ja sori vaan äite, jos luet tätä, kerron ettet saa sitä enään takaisin.

Lehti on yksi parhaita viimeaikaisia ja vaikka en osaakkaan kovin hyvin saksaa, nettisanakirjan avulla olen saanut sitä tankattua. Toisaalta lehden parasta antia ovatkin toinen toistaan upeammat kuvat joita paksuissa lehdissä riittää. Lehti on myös mukavaa vaihtelua valkoiselle linjalle jota mm. nykyiset sinällään ihanat lehdet tarjoavat. Meidän kotiin ei valkoinen väritys sovi, itse pitäisin valkoisen tuomasta harmoniasta jossain määrin kyllä, mutta pitääpä muistaa, että tässä perheessä on toinenkin kenen mielipidettä ja ajatuksia kodin laittamisesta pitää myös kuunnella. Onneksi mieheni onkin myös kiinnostunut kodin laittamisesta,  kaikki hankintapäätökset tehdään yhdessä ja meillä on aikalailla samantyylinen maku hankintojen suhteen. Tässä kuitenkin pari makunäytettä tuosta kehumastani lehdestä. Ja nettisivuille linkki tässä: Landlust

Kevään kukkaloistoa odotellessa...

Kaivelin syksyllä istuttamieni sipuleiden pakkauskuvat kaapista. Ouhhh...totta tosiaan on pakko hykerrellä käsiä, että jos kaikki nuo keväällä nousevat, niin voi sitä ilon päivää!! Joitakin lajikkeita on tietysti useampi pussi, kalliimpia lajikkeita ostimme vielä marraskuun lopulla ja tökimme vielä maahan joulukuussa kun täällä oli sula ja lämmin maa. Jyväskylässä Kodin Terra myi sipuleita -50-70% alella ja alennushan on sana joka tepsii meikäläisiin, niinkus tierätte ; ) Lisäksi sain äidiltä vielä sekalaisen pussin ainakin Angelique-tulppaanin sipuleita, sinistä heinätähteä, iiristä ja mitä vielä, en muistakkaan kaikkea. Mut jep. Veikkaan, että hieno kevät tulossa eikä myyrätkään ole olleet riesana syömässä sipuleita kun myyräkanta on ainakin täällä keski-suomessa ihan nollissa.

Viime kesän ruusut.

Vielä tuoksuvat viime kesänä pihan juhannusruususta kerätyt ja kuivatut kukat. Olen pitänyt tätä Mariskoolia astiakaapissa josta otin sen taas esille ja hämmästelin siitä vielä tulevaa mietoa tuoksua. Pitääpä muistaa taas ottaa tulevana kesänä nuppuja ja kukkia kuivumaan. Viime syksynä äidiltä saamani vaalean punainen juhannusmorsian sai paikan etupihalta ja siihen lähelle isutettiin myös arvokas äidin tuliainen. Nimittäin juhannusruusu joka on tuotu äidin-äidin-äidin kotipihalta Teiskosta. Nyt tulevana kesänä se toivottavasti kukkii myös meidän pihallamme. Olisihan se hienoa, että neljän polven naisten Juhannusruusu kasvaisi täällä!
Kuvan kuivatut ruusunkukinnot on kerätty Jorman kesämökiltä siirtämästä Juhannusruususta. Sekin on kaunis ja kerrottu, menestyy täällä hyvin ja valmistautuu kolmanteen kesäänsä lumipeitteen alla.