Lumikenkäsuksista ja muista

Meillähän on täällä keski-Suomessa vielä ihan vähän lunta, tänään on hieman sadellut hienoa pakkaslunta ja tuullut, mutta ei mitään etelän lumisateeseen verrattavaa. Mutta tervetullutta lumi kyllä olisi. Pari vuotta sitten oli vähäluminen kevät ja se johti siihen, että kova pakkanen puri isot alat mm. taimikkoja täällä ja marjavarvukkoa. Ei saatu tutuilta paikoilta enään mustikkaa ja puolukkaa. Niin kovasti oli pakkanen päässyt paljaisiin varpuihin puremaan. Lähellä meni kolme hehtaari kuusentaimia latvoista mustaksi. Toipuivat kyllä ajan kanssa, mutta kyllähän se kasvua iana hidastuttaa. Osassa oli mennyt kaikki pienet taimet. Aika kurja juttu, että sen puoleen tuo lumi on tänne kyllä ihan tervetullutta. Eikä luonto ole ainoa kärsijä. Maassa olevat vesi- ja jätevesiputket ovat vaarassa jäätyä kuten on jo käynytkin, sekä kiinteistöjen omat jätevesipumppaamot. Puanisia valoja on ollut tieden varsilla ja Jormakin on joutunut pahimmillaan alkuyöstä lähtemään ja hoitamaan näitä pumppaamoja. Että lunta kiitos. Ja tietysti omat uudet varusteet jotka tulevat vielä tällä viikolla postista, oli kiva niitäkin käydä heti testaamassa. 

Noista varusteista sen verran, että nuo lyhyet sukset ovat sellaiset liukulumikengät, eli siinä tavallaan yhdistyy sekä lumikenkä, että suksi. Siteet on helppo sovittaa mihin tahansa kenkään tai saappaaseen, eli voi käyttää Jormakin tai joku joka haluaa kokeilla, ei vaadi omaa monoa tai erillistä kenkää. Käy maiharit, vaelluskengät, talvikenkä tai kevytsaapas.

Nousukarvat:
Lisäksi pohjassa on nousukarvat, eli karvoiksi sanotaan kevyesti liimattavia sidoskankaita (suksen pohjan muotoinen suikale) jossa liima ja karvaa joka on tavallisesti osittain luonnonkarvaa. Löytyy myös takaklipeillä kiinnitettäviä jta suksen kärkeen kiinnitettäviä kärkikiinnikkeitä. Suksen muotoinen kapea suikale voidaan liimata koko suksen matkalle tai osalle suksea. Sen tarkoituksena on lisätä pitoa ja toimia pitoaineiden lisänä. Pidon lisääntymisen myötä tietysti vastaavasti luisto huononee, mutta siitä on taas etua kun lasketaan mäkeä ja haluaa hillitä vauhtia. Mutta pääasiallinen hyöty saadaan siis silloin kun on tarvetta esim. jyrkissä nousuissa saada parempaa pitoa. Its pidän juuri siitä, että pitoa on laskuissa koska olen keskitason tai ehkä vähän allekkin huonompi hiihtäjä ja ainoa mikä alastuoloissani on varmaan, niin kaatuminen. Pito antaa turvallista tuntua laskemiseen ja vauhti pysyy hallinnassa paremmin.

Liukulumikenkä:

Näiden suksen pätkien edut ovat tietysti niiden helppo ja nopea kääntyvyys esim. metsällä ollessa. Alppisuksen tapaan suksi on paljon leveämpi kuin tunturisuksi ja niiden avulla voi liikkua myös jyrkässä rinteessä. Metsässä aivan verrattomat, varsinkin jos on puita ja veskakkoa- tai pajukasvustoa. Leveä suksi ei uppoa niin syvälle kuin kapea, perinteinen suksi, liikkuminen on kevyttä ja hurjasti paljon nopeampaa kuin lumikengillä koska voi myös liukua. Tavallisella lumikengällä pitää nostella jalkoja ja se on lumisessa maastossa raskasta. Tämmöseen puskahiihtoon tavalliselle liikkujalle joka haluaa poiketa ladulta metsään ja liikkua sujuvasti, siis vallan mainio ostos. Lisään tietysti vielä pienen koon plussalistalle, nuo kun menevät vaikka selässä eikä auton takakonttikaan pistä hantiin kun ne sinne tuuppaa..

Lumikengät:

Valkkasin nuo Escapen lumikengät ensinnäkin siksi, että olen niitä koululla käyttänyt ja todennut hyväksi. Kevyt ja helpot sekä pukea, että riisua ulkona pakkasessa. Kantapään alle tuleva nousurauta helpottaa jos on mäkeä noustavana. Se, että malli on ollut testivoittaja, ei oikeastaan vaikuttanut päätökseeni. Olennaista on se, että meillä koululla noita lumikenkiä käyttää talvisin useat kymmenet eri ihmiset ja niitä kuljetellaan ja käsitellään erittäin vaihtelevasti. Tämän kolmen talven aikana on ollut vain pari rikkoutumista jotka nekin johtuvat oikeastaan ihan todellisesta osan kulumisesta.

Retkiluistimet:

Viimeinen esiteltä on nuo retkiluistimet. Niistä valitsin tavismallin, edullisen hinnan vuoksi. Satasen luikkareilla vetää kyllä korijärveä ympäri ja vähän muuallakin. Kiinnitys tuollaista yleismallia, eli käy melkein kenkä kuin kenkä ja kaveritkin voi kokeilla. Olen aikaisemmin luistellut avokantaisilla luistimilla ja niistä en oikein saanut sellaista tukevaa tuntumaa menooni. Katsotaan miten näillä käy.

Aikanaan olin kovakin luistelija, uudet kaunot ostin jotakuinkin 10 vuotta sitten, tuli käytyä niilläkin muutama kerta vielä pari vuotta sitten, mutta tulee kyllä rehellisesti sanottua aika hiton kipeäksi kun harvakseltaa harrastaa. Näissä retkiluistimissa ei niin jostain syystä tule ihan niin kipeäksi.

Tässäpä nämä esittelyt, nyt sitten testaamaan ja kerron sitten miten toimivat käytännössä. 

Mukavaa iltaa missä oletkin!

Varustehankintoja.

Eräopashommista olen saanut hiukan oikeaa palkkaa ja nyt ajattelin käyttää niitä ansaittua liksoja johonkin oikein järkevään. Ja päädyin hommaamaan omia varusteita joita olen tähän asti saanut koululla ilmaiseksi käyttää. Mutta omat on aina omat ja toisaalta nyt on käyttökokomuksia eri valmistajien tuotteista, joten on mukava valita sellaiset mitkä toimivat itsellä parhaiten. Ja tässäpä näitä hankintoja siis näytille:

Metsäsukset nousukarvalla.

Lumikengät 

Isvidda Trekkin retkiluistimet

Kerron myöhemmin hankinnoista tarkemin. Nyt nukuttaa sen verran, että kirja alkaa kutsua ja sitä myöten untenmaille. Sen verran lisään, että rahat riitti näihin hyvin ja jäi vielä raha nokipannun ostoon, mutta sauvat pitää pistää omasta pussista, ajattelin kastsoa Tallinnasta ensi viikolla, saisiko edullisesti sieltä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Joulu pakettiin.

Taas on se haikea hetki, kun pitää pakata kaikki kauniit joulukoristeet ja laittaa laatikot odottamaan seuraavaa joulua. Ei ihme, että joulu on tärkeä lähes kaikille ihmisille. Liittyyhän siihen monenmoista muistoa lapsuudesta ja lapsuuden jouluista joihin liittyy omat vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ja monet muut sukulaiset, tai kenties muistot ensimmäisestä joulussa omassa kodissa. Joulu työssä tai joulu ulkomailla voi olla myös erilainen joulu.

Muistoja ja odotuksia. Toiven täyttymistä ja ehkä joskus myös pettymyksiä. 

Olen viettänyt monta erilaista joulua. Tietysti rakkaat muistot omasta lapsuudesta, äidin koristelema aina yhtä upea joulukuusi, mummun ja papan luona vietettyä aikaa, jouluja joissa on paljon muistoja. Myös jouluja jolloin olen viettänyt nuorempana ystävien luona. Joulut jotka vietin kaksin oman poikani kanssa ja joulut jotka ovat tulleet nyt Joren ja hänen perheensä myötä. Anopin luona kokoontuminen kaikkien lasten- ja lastenlasten kanssa. Mutta myös monta joulua jotka olen ollut töissä. Edellisten kahdentoista vuoden aikana olenkin ollut joko koko joulun tai osan joulusta töistä. Mutta aina työssä olessani olen muistanut, että ne joulut ovat kuitenkin jouluja joulujen joukossa ja joulun voi viettää hiukan sen varsinaisen aatonkin jälkeen. Toistaalta on mukava ollut ajatella, että itse olemalla töissä on voinut antaa perheellisille työkavereille joilla on pieniä lapsia, mahdollisuuden viettää niitä jouluja ja antaa omille lapsilleen muistoja jotka säilyvät ja kantavat vielä aikuisikänäkin. 

Tänään riisuessani koristeita joulukuusesta, ajattelin joulujani ja etenkin sitä, miten oma poikani on viettänyt viime jouluja ystävien tai isovanhempiensa kanssa. Ymmärrän sen ja hyväksyn, koska joulu pitäisi olla jokaiselle sellainen kuin itse haluaa. Ei siis pakkopulla johon liittyy paljon pakollisia käyntejä sukulaisissa joita kiertäessä koko joulu hurahtaa ohi. Tai ehkä joku sellaisestakin tykkää. Pääasia, että jokainen voi viettää jouluaan haluamallaan tavalla ja haluamassa paikassa, haluamiensa läheisten seurassa. 

Joulukoristeet ovat minulle kuin muistojen kirja. Jokaiseen liittyy muisto sen antajasta tai hetkestä. Näitä koristeita tänäan pakatessani tuli taas monta muistoa pinnalle.

Vasemmalla äidiltä saatu punainen, muut omia ostoksia..

Ttonttu joka näyttää kuuluvan possun kaveriksi.

Mailegin punainen puupossu on kynttilänjalka.

Soma keiju välillä kuusessa tai muuallakin.

Äidin kanssa kirpparilta löydettyjä.

Äidiltä saadut somat enkelit.

Sienet löytyivät Clas Olhsonilta.

Possut saatu äidiltä, Lealta ja Essiltä.

Mailegin iki-ihanat tontut.

Ihan ensimmäiset joulukuusenkoristeeni.

Laatikko kiinni ja seuraavaa joulua odottamaan.

Numerot pienessä kuusessa.

Niin ja tältä se kuusi näytti tänä vuonna.

Ihan ensimmäiset ostamani joulukuusenkoristeet ovat nuo olkiset sydämet, pukit, kävyt ja possut. Ja punaiset sydämmet, enkelikarkit ja Suomenliput. Enkelikarkit ovat aika nostalgiset, kuten nuo kaikki olkikoristeetkin, lisäksi hyvin ajattomat. Suomenliput on yli 30-vuotta vanhat. Ostin ne aikanaan Tampereen Centurimin tavaratalosta jota ei enään ole vuosiin ollut. Ne on Japanissa tehty, siistiä käsityötä ja kestäneet kaikki nämä vuodet, Niinä jouluina kun en ole niitä kotona kuuseen laittanut, olen vienyt työpaikan kuuseen. Toinen Suomenlippurivi on Antin pienenä poikana tekemä, voi kun olisin merkinnyt sinne johonkin kulmaan vuoden. Muitakin poikani kouluaskarteluja on säästössä, ne ovat todellisia aarteita.

Minulla on myös jotakin koristeita jotka on ostettu poikani kanssa yhdessä ja niitä olen pitänyt osaa hiukan erillään. Syystä että, Antti on pyytänyt säästämään ne hänelle annettavaksi myöhemmin omaan kotiin. Vein kyllä pojalle pienen kuusen joulun alla, mutta ei kuulemma kaipaa koristeita vielä. Täällähän ne sitten odottavat päivää tulevaa.

Puiset adventtikynttilöihin tarkoitetut numerot 1,2,3 ja 4 ovat yksinkertaisuudessaan kauniit ja ne on meillä ollut keittiön ikkunalla olevan pienen kuusen oksilla. Joka vuosi suunnittelen adventtikynttilikön laittamista ja sitten se vaan jotenkin jää...ja jää..Ehkäpä muistan numerot kaivaa ensi vuonna ajoissa esille.

Sunnuntain aatoksin ja talvisin terveisin täältä Keski-Suomesta!

Metsäjuttuja.

Palataan taas lempiaiheeseeni, metsään.... Yleltä on tulossa hieno sarja kesällä jossa esitellään Suomen upeimpia luontokohteita ja matkaa on höystetty hienosti kerronnalla jossa sivutaan vähän ikiaikaista perintöämme ja luonnon mystiikkaan. 

Tutustu ennakkoon esittelyvideoon tästä: Metsien kätkemä.

Mukana ohjelmaa toteuttamassa on ollut myös Retkipaikka. Tältä sivulta kannattaa katsella upeita lähikohteita, niitäkin löytyy ja koko ajan tulee lisää. Kohteita on koottu myös kirjaan ja sitä kannattaa kysellä omasta kirjastosta, mutta kaikki tarvittava kyllä löytyy oikeastaan oikenkin näppärästi tästä sivustolta. Ja on myös Facebook-sivu ja Instragram jos kuka sitä käyttää.

Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten uusin kansallispuistomme Etelä-Konneveden kansallispuisto. Ehkä siksi, että oma mökki on Konnevedellä. Ensimmäiset tulistelupaikat ovat valmistuneet ihan näillä hetkillä ja reittejäkin on tehty ja uutta tulee koko ajan. Itse olemme käyneet alueella vasta yhden kerran, mutta tarkoitus on kyllä tutustua alueeseen perinpohjaisesti tulevan kevään ja kesän aikana, vaikka itse pidänkin eniten syys- ja talviretkeilystä, mutta kaikkeen on mahdollisuus. 

Kuva: Rautalampi-lehti

Hyvää alkanutta vuotta!

Pakkanen puraisi -18 asteen voimalla ja toi myös hieman pakkaslunta. Upeaa kun saa luistella ja kelkkailla omalla järvellä monen vuoden jälkeen. Ainakin neljänä talvena on ollut niin iso kerros lunta, että luistelusta ei ole tullut mitään, mutta ei myöskään hiihmäisestä kun pakkaslumen alla on jäätä vasten suojalunta joka tarttuu suksiin isoina paakkuina. Nautitaan siis talvesta ja pakkasista ja toivotaan lunta.

Tarkoitus on taas palata tämän blogin pariin. Tässä välillä oli sellainen luova tauko kun on ollut monenmoista puhaa ja kun jostain pitää karsia, niin ensimmäisenä jää nämä luovat hommat.

Ja luovista hommista puheen ollen.... innostuin joulun alla noista himmelihommista ja tein sellaisia pieniä himmelin osia koristeiksi. Meidän kirjastosta löytyi myös ihka uusi kirja jossa johdatetaan himmelin tekemisen saloihin, se on minulla tuossa lukemisen alla ja kerron niistä myöhemmin lisää.

Pirkko Kuuselan upea, uusi himmeli-kirja

Tästä kirjasta on hyvä esittely tässä linkissä joka on Turun sanomien sivuilta.

Ja kun ensi jouluun on kovasti aikaa, ehtii siis oikeinkin hyvin tutkimaan kirjoja, keräämään materiaalit ja tekemäänkin jotakin. Kotilieden sivuilla oli myös kivat ohjeet himmelistä ja vähän muustakin.

Oikein hyvää uutta vuotta täältä meidän torpalta!

Pääsiäisen jälkeinen elämä...

Pääsiäistä vietettiin perheen kesken ja oli mukava kun oli noita pikkujalkojakin tepastamassa, Joren lapsenlapset olivat täällä pitämässä vauhtia yllä. Ja kävimme siinä sivussa pienen retkenkin tekemässä ja paisteltiin vaahtokarkkeja, juotiin hyvät kahvit bretseleiden kera ja tietysti havainnointiin ympäröivää luontoa. Ja siinä samassa siivottin koulun Elva.polun laavukin. Mikä olikin hyvä asia, koska meille tuli aika pian kahvitus koulun kansainvälisille vieraille ko. paikalla.
No kuvat kertovat tunnelmasta, että tässäsäpä niitä sitten.

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä ja iloa pyhäpäiviin!