Helmikuun tavallinen päivä.

Elellään sitä aikaa talvesta kun ei oikein mitään erityistä tapahdu ja vaikka onkin mukava nauttia talvesta ja lumesta, alkaa väkisinkin jo ajattelemaan, että saishan se kevätkin alkaa tekemään tuloaan. Tai tulisi edes aurinkoinen päivä tai pari. Tänään kylläkin aurinko tovin paistelikin jostain kaukaa pilvien takaa.

Kauppareissulla hypistelin siemenpusseja, mutta Jore viisaasti muistutteli, että edelliset siemenet on vielä inventoitava ennen kuin ostetaan yhtään uutta. Syksyllä kahmin alesta siemenpusseja joissa oli parasta ennen päivä 2014 ja hyviä kauppoja tuli tehtyä koska alet olivat silloin 50-70%. Joskus sitä ihan hämmästyy kuinka kalliita pienet siemenpussit ovat, joissakin on vain muutama siemenkin ja silti hintahaitari on 2 -4 euroa helposti. Yleinen hinta näkyy olevan 3,50 pussi. Ja niitä kun sitten tarpeeksi monta kahmaisee mukaansa, niin kyllä se aleprosentti sitten loppusummassa tuntuu. Tietysti joka kevät ilmestyy kaikkia uutuuksia joita tekisi mieli kokeilla, mutta semmoinen päätös on tehty, että korkeintaan kaksi uutta lajiketta kesää kohti. Muuten menee koko peltoala koeistutuksiin. Tärkeintä on kuitenkin saada koko kesän ja syksyyn asti riittävät perunat, porkkanat, sipuli ja persilja. Niitä menee meillä eniten ja tietysti tilliä, vaikka viime vuosi olikin ihan surkea tillivuosi, eikä pelkästään meillä.

Perunat kävimme taas hakemassa paikalliselta tilalta, Vanamolta. Somasti ruskeaan paperipussiin pakatutut, kiinteät ja mullan tuoksuiset pussit olivat odottamassa kun saavuimme.

Hyvää ystävänpäivää!

Oikein hyvää ystävänpäivää ja iloa päivääsi!

Kukotkin pääsivät tänään uuteen kotiinsa.

Onnellisia ihmisiä meidän tiellä :)

Haettiin illalla kanat kotiin, meille kolme ja naapureille kolme. Matka meni hyvin ja ruoka alkoi heti maistumaan. Omassa tarhassaan kupsuttelivat kuin olisivat siellä olleet jo pitkään. Voitte arvata, että tällä meidän tiellä on nyt kaksi onnellista perhettä jotka ihastelevat näiden mainioiden lintujen edesottamuksia. Miten sitä saa edes nukuttua? Jännittävintä on tietysti koska ensimmäinen muna putkahtaa....

Aamulla mietitään nimet ja jaetaan kanat. Ainakin tuo valkopukuinen Brahman-kana on korvamerkattu Jaanalle, Uvelle ja Vienolle.

Poropiirakkapäivä.

Testasin tänään saamani kylmäsavupororouheen, että miten toimii. Toimii! Täytteenä on siis kylmasavupororouhetta, hiukan paistettua jauhelihaa, riisiä, munaa ja sipulia. Perinteinen lihapiirakka lisättynä porohommelilla. Pitääpä mennä keittämään kahvit ja maistelemaan vaikka toinen palanen.

Porolihapiirakkaa.

Äidin tekemä pienempi liina olkkarin pöydällä.

Kahvipöytään liina istuu mukavasti.

Joko pian saisi laitta pääsiäiskoristeita?

Iloista alkavaa viikkoa täältä pienestä lumipyrystä Uuraisilta!

Porvoon liina.

Tampereella äiti oli ahkeroinut ja tehnyt  minulle toiveideni mukaiset liinat ruokailuerkkerin pöydälle ja olohuoneen pienelle pöydälle. Tuo malli on kovasti minun silmääni mieleinen ja sopivan kapea- jää tilaa arkisille asioille eikä liina heti sotkeennu jos jotakin sattuu pöydälle läikähtämään. Mallia on kait kutsuttu nimellä Porvoon liinakin, mene ja tiedä. Minä sanon liinaa äidin tekemäksi liinaksi. Se on hyvä nimi se!

Talvipäivä Helsingissä.

Terveiset talvisesta Helsingistä. Piipahdimme lomaviikolla Helsingissä katsomassa Joren lapsia ja lapsenlapsia. Äkkiä katsellen lunta on paikoittain enemmän kuin meillä täällä keski-Suomessa, mutta tietysti tiet ovat sulia ja jalkakäytävilläkin on pätkiä joissa on vain vähän lunta tai ei ollenkaan. Yllättävän hyvin kuitenkin pulkkaa saa vedettyä ja Katajanokan puistossa lasketeltiin pulkkamäkeäkin!

Teimme kierroksen kävellen Katajanokalla ja laiselleni vanhojen talojen bongarille käynti Katajanokalla on aina elämys ja alueessa on mielestäni sellaista lumoa joka ei haihdu koskaan. Helsingissä osataan vielä arvostaa näitä vanhoja rakennuksia, ymmärretään niiden kulttuurihistoriallinen arvo ja valtti matkailussa.

Helsinki on yksi Euroopan hienoimpia jugendkaupunkeja. Tästä huolimatta Helsingin arvokkaista Jugend-taloista kirjat ovat tehneet Brittiläinen arkkitehti Jonathan Moorhouse joka 80-luvulla suomeen asettauduttuaan julkaisi paksun kirjan Helsinkiläisestä jugenarkkitehtuurista. Toinen kirja ilmestyi viime vuonna joulun alla ja sen teki Amerikkalainen nainen nimeltään Cody Oreck, USA:n Suomen suurlähettilään Bruce Oreckin vaimo.
Kirja on nimeltään Strorybook Helsinki and Beyond. Kirjoittaja on kertonut sen syntyneen rakkaudesta jota hän kokee Helsinkiä ja Suomea kohtaan. Ja siinä on hienosti tuotu Suomen historiallinen arkkitehti esille. Kirja ei tietysti olisi mitään ilman kuvia. Kirjan kuvat on kuvannut Romanialainen valokuvaaja Octavia Balea.

Ja nyt mentiinkin jo kauaksi, kauaksi varsinaisesta asiasta :) Jos Helsingin arkkitehtuuri kiinnostaa ja siellä päin sattuu reissailemaan, kannattaa piipahtaa matkailutoimistosta hakemassa esite jossa Helsingin jugend-talot kävely- ja ratikkareitteineen. Lisäsin vielä tähän linkin josta löydät ko. esitteen. Eli tästä esitteeseen.
Toinen hyvä linkki on Arkkitehtuuria Helsigissä. Ja vielä yksi huomionarvoinen sivu löytyy; Rakennusperintö.fi  Eli kaikki kotimaan matkailussa ei aina maksa. Upeita kohteita ja opastuksia löytyy siis ihan ilmaiseksikin. Omaan tahtii liikkuen reiteistä saa ehkä eniten ja halutessa voi poiketa vaikkapa kahville välillä. Katajanokalla kävimme Johannan kanssa ihastuttavassa pienen pienessä kivijalkakahvilassa nimeltään Signora Delizia. Tästä pienestä kahvilasta saa erittäin hyvää kahvi, ihan liian hyvää suklaata ja kaikenmoisia Italialaisia herkkuja. Seuraavalla reissulla varaan kahvilaan enemmän aikaa, tutkin hyllyt rauhassa ja nautin kahvit sisällä. ¨Yritin etsiä tähän linkkiä kotisivulle, mutta ei löytynyt. Facebookista löytyy ainakin niille ketkä naamakirjaa käyttävät.  Alla kuitenkin yksi kuva :)

Uspenskin katedraali.

Katetraali lienee Helsingin suosituimpia turistikohteia ja sen alla avautuva Katajanokan puisto on pieni ja kaunis, erityisesti kesäaikaan. Puisto ei ole Helsinkiläisten puistojen tapaan ylikansoitettu, aina löytyy vapaa penkki. Hieno on myös vanha lippakioski.

Ratikka kuuluu aina kuvaan :)

Rahapajankatua alas.

Katajanokan puiston  aitaa.

Norma. Luotsikatu 10 .Valmistunut vuonna 1904

Katajanokankatu.

Luotsikatu 1. Tämä talo on Karjanokan vanhimman osan ensimmäinen jugendtalo.

Katajanokanlaituri.
Autoteiden keskelle jää mukava lehmuskuja.

Uspenkin katedraalia.